Ei kyllä huvittanut tänään yhtään lähteä lenkille! Edellisen juoksulenkin tein lauantaina ja eilen olin kesäaikaan siirtymisestä niin pää pyörällä ja väsynyt, että jäi lenkki tekemättä. Tänään oli siis ikään kuin jo pakko mennä. Aamulla kramppasi jalka, ja vatsa on ollut muutaman päivän tosi kipeä (söin viikonloppuna pitkästä aikaa viljatuotteita ja tiedän nyt, että en syö enää). Hyviä tekosyitä olla menemättä oli siis tosi paljon! Päätin silti lähteä, kun tänään oli mahdollisuus tehdä lenkki heti aamupäivästä.
Juoksuvermeet päälle, musiikit korville ja sitten vaan tossua toisen eteen. Kun on nyt muutama yli 3 km juoksu takana, niin tietää, että jaksaa kyllä ainakin sen verran juosta. Viimeksi juoksin tasan 4 km. Tavoitteeni on juosta 5 km toukokuun 1. päivä, mutta kyllä taidan jo ensi viikolla kokeilla tuota! Pahin on kuitenkin ehkä toinen kilometri. Kun ei vielä ihan ole kroppa lämmennyt, mutta alkaa kuitenkin jalkoja hapottamaan. Ennen annoin viimeistään ensimmäisen kilometrin jälkeen periksi ja totesin, että ei musta vaan ole juoksijaksi. Yritin juosta liian kovaa vauhtia ja keuhkoihin sattui ja kylkeen sattui ja jalat ei jaksaneet! Vaikka nyt ei todellakaan vauhti päätä huimaa ja aina välillä vilkuilen taakseni, koska sieltä tulee sauvakävelijä heittämällä ohi, niin se tunne, kun kuitenkin jaksaa juosta!! Yhdessä ohjelmassa valmentaja huusi cooperin testiä juoksevalle naiselle: "Se on päästä kiinni, se on päästä kiinni!" Oli kyllä oikeessa.
Tiedän, että nämä mun hölkkämatkat ja varsinkin vauhti saattavat kuulostaa jostain pro-harrastajasta ihan naurettavilta, mutta mun lenkkien määrä on kuitenkin vielä laskettavissa kahden käden sormilla ja aloitustaso oli lähes nolla.
Tänään mun soittolistalla oli Happoradion Ihmisenpyörä. Juoksin juuri ylös sellaista loivaa ja pitkää mäkeä, ja mietin jo puolivälissä, että nyt ei kyllä jaksa! Tuo biisi alkoi sopivasti soimaan ja kertsissä lauletaan: "Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!". Alkoi ihan hymyilyttää ja päätin jatkaa. Ylämäen jälkeen tulee aika usein alamäki ja loppumatka kotiin menikin aika mukavasti.
Ja kun pääsee kotiin, käy suihkussa ja saa kuivat vaatteet päälle, niin on kyllä mahtava fiilis! Ja ehkä mä jo hetkittäin tunnen siellä lenkilläkin sen flown! :)
Tän voimalla mentiin, sanat sopii kyllä muutenkin mun elämään:
Juoksuvermeet päälle, musiikit korville ja sitten vaan tossua toisen eteen. Kun on nyt muutama yli 3 km juoksu takana, niin tietää, että jaksaa kyllä ainakin sen verran juosta. Viimeksi juoksin tasan 4 km. Tavoitteeni on juosta 5 km toukokuun 1. päivä, mutta kyllä taidan jo ensi viikolla kokeilla tuota! Pahin on kuitenkin ehkä toinen kilometri. Kun ei vielä ihan ole kroppa lämmennyt, mutta alkaa kuitenkin jalkoja hapottamaan. Ennen annoin viimeistään ensimmäisen kilometrin jälkeen periksi ja totesin, että ei musta vaan ole juoksijaksi. Yritin juosta liian kovaa vauhtia ja keuhkoihin sattui ja kylkeen sattui ja jalat ei jaksaneet! Vaikka nyt ei todellakaan vauhti päätä huimaa ja aina välillä vilkuilen taakseni, koska sieltä tulee sauvakävelijä heittämällä ohi, niin se tunne, kun kuitenkin jaksaa juosta!! Yhdessä ohjelmassa valmentaja huusi cooperin testiä juoksevalle naiselle: "Se on päästä kiinni, se on päästä kiinni!" Oli kyllä oikeessa.
Tiedän, että nämä mun hölkkämatkat ja varsinkin vauhti saattavat kuulostaa jostain pro-harrastajasta ihan naurettavilta, mutta mun lenkkien määrä on kuitenkin vielä laskettavissa kahden käden sormilla ja aloitustaso oli lähes nolla.
Tänään mun soittolistalla oli Happoradion Ihmisenpyörä. Juoksin juuri ylös sellaista loivaa ja pitkää mäkeä, ja mietin jo puolivälissä, että nyt ei kyllä jaksa! Tuo biisi alkoi sopivasti soimaan ja kertsissä lauletaan: "Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!". Alkoi ihan hymyilyttää ja päätin jatkaa. Ylämäen jälkeen tulee aika usein alamäki ja loppumatka kotiin menikin aika mukavasti.
Ja kun pääsee kotiin, käy suihkussa ja saa kuivat vaatteet päälle, niin on kyllä mahtava fiilis! Ja ehkä mä jo hetkittäin tunnen siellä lenkilläkin sen flown! :)
Tän voimalla mentiin, sanat sopii kyllä muutenkin mun elämään:
Mulle tuli kylmät väreet! Upeeta! Mä oon tässä viime aikoina vasta tajunnut, että vauhdissa ja matkassa kannattaa verrata vaan itseensä. Kuinka paljon parempi olet tänään kun viime viikolla! Noi mietteet on niin tuttuja, kun monesti mäkin ajattelen, et eihän mun vauhdit ole mitään, kun ei mene kymppi tuntiin jne, mutta sun vauhti on sun hyvä vauhti ja siihen sä vertaat ja sitä sä koitat parantaa!!! Jokaisella on omat taustansa ja toisen hölkkä on toisen täysiä, joten se vertailu on ihan mahdotonta oikeestaan. :)
VastaaPoistaOon kans samaa mieltä, eilen just lenkillä juteltiin mun kaverin kanssa siitä että vauhti ei ole tärkein. Kun salitreenissä motivoi just se et saa laittaa isommat painot/vastukset ja punnerruksia ja leuanvetoja menee enemmän, niin juoksussa mulla ei oo tarvetta juosta kovempaa kun viimeksi. Tosin, mulla vaan toi matka kasvaa. Mut vauhti pysynee samana :) Tsemppiä Sanja, miä oon ihan varma et sul menis 6km, jos juoksisit kaverin kanssa. Silloin se matka menee huomaamatta, eikä tuu tuijotettua jo juostuja kilsoja. :)
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Pikkuhiljaa mullakin matka kasvaa, kun alkaa jalat tottumaan. Tähän saakka musta ei olisi paljon iloa ollut kaverille tai päinvastoin, kun kaikki keskittyminen on mennyt suoritukseen. Ei siinä paljoa rupatella! :D Mutta ehkä jo kohta voisi ollakin mukavaa hölkkäillä kaverin kanssa.
VastaaPoistaJa juu, en vertaile itseäni muihin, vaan olen huikean innoissani ja ylpeä itsestäni, kun olen voittanut itseni tässä juoksuasiassa! :)