Kärsimysviikon viettoa teemaan sopivalla tavalla

Viime postauksesta on kulunut tovi, koska elämä on joskus melko kiireistä. Kiireen keskellä pitäisi kuitenkin muistaa huolehtia kropastaan, ettei käy näin:

Laihat ovat eväät olleet viime päivinä. Yli viikon kestänyt yläselkäjumitus, päänsärky ja näiden seurauksena pahoinvointi saivat lääkkeitä (ja lääkäreitä) viimeiseen saakka välttelevän naisen antautumaan. Ravinnon ollessa lähinnä kipulääkkeitä ja pääsiäisherkkuja, ei ole tehnyt mieli liikahtaa sohvalta minnekään. Sen huomaa välittömästi olotilassa. Motivaatio liikkumiseen on ollut aika lailla vähissä, kun joka paikkaan särkee ja olo on surkea. Mikähän siinä on, että silloin myös kaapissa olevat suklaat ja lakut vetävät magneetin lailla puoleensa? No eipä sillä, muun ruokahalun ollessa tasoa nolla, paino on laskenut herkutteluista huolimatta.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Oikeastaan jo aika paljon teki tänään mieli lenkille. Juoksemaan! Ei se juoksu mitenkään hirmu mukavalta tuntunut enää loppumatkasta, mutta juoksin silti. Mutta se voittajafiilis perillä! Se on jotain, mikä saa kerta toisensa jälkeen vetämään lenkkarit jalkaan. Kunnon hikilenkki, lämmin suihku ja sen jälkeen villasukat ja rennot vaatteet päälle. Parhautta!

Tein toissa viikolla löytöjä Luhdan outletista. Ostin tuulitakin (lasten kokoa) hintaan 19.90, bikinit 2 euroa ja kivan collegepaidan 15,00.

Kivaa uutta kevääksi ja kesäksi. Ja ehkä ensi talveksi? ;) Pientä matkakuumetta taitaa olla.



Olen ollut kahden vaiheilla Pullukka Runille ilmoittautumisen suhteen. Hieman pelottaa polven kestävyys. Tänä vuonna lyhyempi reitti on 10 km. Tapahtuma oli viime vuonna niin mukava, että mieli kyllä tekisi osallistua. Täytyy kuulostella tuon oikean polven kestävyyttä juoksun suhteen. Joka tapauksessa syksyllä on tarkoitus osallistua Lopella järjestettävälle Poronpolulle. Matkana kuulemma 24 km. Valittavana tuolla on 5 km, 13 km, 18 km, 24 km ja 30 km reitit. Päätös reitistä tehtiin puolestani ja minä hullu suostuin sen kummempia miettimättä! No, jos toiset juoksee maratonin, niin kai minäkin nyt yhden 24 km selvitän.

Vaikka tämä viikko on mennyt hiukan alavireisesti kipuilujen takia, on hyvä fiilis! On tavoitteita, haaveita ja kaikenlaista muutakin uutta elämässä.


Ja loppuun hyvän mielen biisi yhdeltä mun suosikkiartistilta. :)

Lepoa ja rentoutumista

Viime lauantaisen Pullukka Runin jälkeen olen pitänyt liikuntavapaata viikkoa. Päätin olla ihan kokonaisen viikon tekemättä mitään rankempaa. Heti maanantaina kiusaus tarttua kahvakuulaan kävi ylivoimaiseksi ja vähän jouduin yläkroppaa treenaamaan sen kanssa. Sen jälkeen onnistuin mainiosti ottamaan muutaman päivän ihan vaan rennosti sohvalla löhöillen, aurinkoa ottaen ja parhaasta seurasta nauttien. Näissä maisemissa kelpasi köllötellä auringossa.

Tänään teki mieli jo juoksulenkille. No, ei nyt ihan kokonaista viikkoa tullut lepoa, mutta melkein kuitenkin. Kokeilin ensimmäistä kertaa kompressiosäärystimiä, joiden tarkoitus on käsittääkseni parantaa verenkiertoa ja tehostaa treeniä. Täytyy myöntää, että askel tuntui jollain tavalla kevyemmältä säärystimet jalassa. Ainakin ne näyttää hienoilta! :)

Eiks oo hienot!?

Lenkille lähdössä. 

Ei juoksu kyllä kulkenut mitenkään loisteliaasti, mutta ei nyt pahaltakaan tuntunut. Voi olla energiat hiukan vähissä, kun ei oikein ole ruoka viime päivinä maistunut. Paino on tipahtanut alle viidenkympin ja se ei ole tavoite! Mun lihakset haihtuu!! Mietinkin tänään itseäni peilaillessa, että viimeistään syksyn tullen olisi kiva panostaa enemmän lihastreeniin. Nyt kun ylimääräistä silavaa ei kropassa isommin ole, niin olisi suht helppoa muokata sitä haluamaansa suuntaan. Tai näin olettaisin. Pitää vaan muistaa syödä tarpeeksi.

Ensi viikolla tiedossa lisää rentoutumista, lämmintä säätä ja kylpylässä pulikointia. Mun uusi elämä on aika mukavaa! Olen onnellinen.

Pullukka Run 2014 takana, ens vuonna uudestaan!

No niin! Hengissä selvittiin myös tästä kokemuksesta!

Vierumäen Urheiluopistolla oltiin kaverin kanssa hyvissä ajoin lauantaina. Ilmoittautumisen jälkeen päätimme vähän käydä katsomassa reittiä ennakkoon. Mentiinkin koko lenkki kertaalleen ennen varsinaista juoksua. Uskon, että siitä oli hyötyä ainakin henkisesti. Oli helpompi tsempata, kun tiesi suurinpiirtein missä kohtaa lenkkiä mennään. Toisaalta, päivä oli niin kuuma, että nestettä olisi voinut tankata ennen juoksua paljon reilummin. Join kyllä mielestäni paljon, mutta en näköjään tarpeeksi.

Juoksu kulki alussa oikein kivasti, mutta puolivälissä matkaa alkoi tuntumaan olo tosi heikolta. Odotin huoltopistettä aika epätoivoisesti. Kun sai hiukan juotua ja heitettyä vettä niskaan, niin jaksoi taas jonkin matkaa. Aika sippaus tuli tuon helteen ja liian vähäisen juomisen vuoksi. Tämä ajatus kävi kyllä mielessä:

Mutta jaksoin sittenkin. Yhden pitkän ylämäen jouduin kävelemään, pakko myöntää. Maalissa oli huippufiilis, vaikka olo oli tosi hutera. Ei mun normilenkit ole ikinä näin rankoilta tuntuneet, mutta enpä ole näin kuumalla ilmalla edes juossut. Taisipa tulla jonkinlainen auringonpistoskin, kun maha oli juoksun jälkeen kipeä oikeastaan koko illan ja myös päätä alkoi särkeä ihan hirvittävästi. Join vettä/mehua/mehukeittoa/palautusjuomaa, mutta mikään ei tuntunut tulevan läpi. Jäin vaan miettimään, että kuinka hirvittävän paljon olisi pitänyt ennen juoksua juoda??

Olen ennenkin arvostanut suuresti puolikkaan juoksijoita, täysmaratonista puhumattakaan, mutta tämän jälkeen arvostan vielä enemmän! Juoksin sentään vain 6,5 km enkä olisi kilometriäkään pidempää matkaa tuossa säässä tällä kunnolla juossut. Miten ihailtavan kevyesti tuntui askel rullaavan joillain vielä 21 kilometrin jälkeen maalisuoralla!

Vaikka ei nyt ihan putkeen mennyt oma juoksu, niin oli silti hienoa osallistua ja kyllä ensi vuonna aion ottaa uusiksi.

Juoksun jälkeen kelpasi viettää rentouttava ilta ja ihana aurinkoinen päivä mökillä! Nyt hiukan lepoa liikunnasta muutaman päivän ajan. Elämä tuntuu nyt aika kivalta ja oikealta. Tähän loppuun tekisi mieli vielä siteerata Juha Tapion biisiä, joka kiteyttää aika hyvin viime päivien tuntemukset: "Paremmat päivät alkaneet on!" Ja menköön nyt vielä Cheekitkin samaan hehkutukseen: olo on "kiitollinen, siunattu, onnellinen". :)

Pullukka Run lähestyy!

Ja olo on kaikkea muuta kuin juoksemisen kannalta hyvä. Viime viikolla jouduin käymään silmätulehduksen vuoksi lääkärissä ja sen jälkeen iski flunssa. Eli nyt koitetaan lepäillä ja laittaa kädet ristiin, että viikon päästä olisi juoksukunnossa. En ole aikoihin juossut edes täyttä viittä kilometriä, joten ihan rutiinilla toi lenkki ei tule menemään. Mutta onneksi kyseessä on kuitenkin tapahtuma, jossa ei niin hampaat irvessä tarvitse juosta. :)

Mikä tuoksu! Kesä!

Olen muutenkin viime päivinä kelaillut mielessäni juoksuharrastusta. Tulen sitä toki jatkamaan, mutta mitään maratoonaria minusta tuskin koskaan tulee. Keväällä vielä pohdin, josko ensi vuonna osallistuisi puolimaratonille, mutta olen nyt hieman kyllä hautaamassa ajatuksen. Syynä se, että en pidä kovin mielekkäänä puuhana juosta yli tunnin lenkkejä. Puolesta tunnista tuntiin on ihan kiva aika juosta eli 5-10 km voisi olla sellainen sopiva matka mulle, mitä jatkossakin hölköttelisin. Harrastan liikuntaa kuitenkin ihan oman hyvinvointini, niin henkisen kuin fyysisen, vuoksi. Olen aika kärsimätön ihminen ja teen asiat mieluusti nopeasti ja tehokkaasti. Sama pätee liikuntaankin. Pitkät lenkit ei siis ole mun pala kakkua. Toisekseen, lonkka on alkanut vihoitella jo näistäkin juoksulenkeistä, joten rauhassa on nyt edettävä.

Ehdottomasti kuitenkin haluan ylläpitää saavutettua kuntoa ja nautin siitä, että jaksan juosta noinkin pitkiä matkoja. Viime kesänä olisin nauranut, jos joku olisi sanonut, että juoksen 6-7 km lenkkejä ensi kesänä. En niin ikinä olisi uskonut itsestäni.

Viime viikolla telkkarissa juteltiin "polkujuoksusta". Jäin kuuntelemaan ja innostuin asiasta. Ideana siis yksinkertaisesti on juosta maastossa, polkuja pitkin, eikä tiellä. Vähän niin kuin suunnistusta, mutta ilman rastien etsimistä. Mikä sinänsä sopii mulle, koska en ikinä niitä ollut kovin hyvä löytämään. :) Nautin myös tosi paljon luonnossa liikkumisesta. Siellä mieli todella lepää. Mukavana juttuna pidän myös sitä, että vaikeakulkuisissa paikoissa ei tietenkään vauhdilla ole kovin suurta väliä. Lisäksi epätasainen alusta ja korkeuserot kehittävät esim. tasapainoa ja keskivartalon lihaksia ihan eri tavalla kuin tiellä juokseminen. Tää vaikutti heti mun jutulta!

Välillä pitää ottaa ihan rennosti ja nauttia kesäherkuista

Mun piti vielä kirjoittaa liikunnan vaikutuksesta itsetuntoon, mutta tuli jo niin pitkä teksti, että jääköön ensi kertaan. Jäin pohtimaan tuota asiaa, kun minulta kysyttiin, miten jätetyksi tuleminen vaikutti itsetuntoon. Seuraavassa päivityksessä aiheesta siis lisää, mutta laitetaan siihen sopiva biisi jo nyt kuitenkin.

6 km!! Ihana viikonloppu.

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että vähemmästäkin menee pää pyörälle! Torstaina ajelin Hämeenlinnaan kauheassa lumi/räntä/vesisateessa. Onneksi iltaan mennessä sade lakkasi ja päästiin käymään lenkillä upeissa Ahveniston maisemissa. Olipas siellä paljon korkeuseroja verrattuna mun tavallisiin lenkkeihin. Mutta parhaassa seurassa ei ylämäetkään tuntuneet ihan mahdottomilta! En edes tajunnut laittaa Sportstrackeria päälle, mutta kuulemma n. 4 kilsaa oli tuo lenkki. Seuraavana päivänä käytiin vielä Aulangon näköalatornissa. Sieltä siis tämä kuva.

Mitkä maisemat!

Tänään sain ihanan äitienpäiväyllätyksen aamulla. Lapset tulivat "herättämään" mua ja olivat tehneet ihan itse aamupalankin. En kyllä muista tämmöistä viikonloppua hetkeen. En ole tehnyt kolmeen päivään itse aamiaista!! Oon ollut vähän prinsessana. :) No, onneksi huomenna paluu arkeen, ettei pääse tottumaan liian hyvään.

Rahkaa, mehukeittoa ja Pommacia! Parhaat lahjat oli halaukset molemmilta rakkailta.

Tänään lähdin juoksemaan kauheessa kaatosateessa, mutta aika pian alkoi aurinko paistaa. Olin pukenut vähän liikaa päälle, kun lämpötila nousikin yllättäen monella asteella. Tuntui silti tosi mukavalle heti alusta lähtien. Päätin juosta vähän pidemmän lenkin, kun kulki niin kivasti. Viimeinen kilometri oli kuitenkin aika vaikea. Voimat alkoi loppumaan. Tuli siinä hölkötellessä mieleen, että aika kaukaiselta tavoitteelta tuntuu vielä tuo puolimaraton!! Mutta jos kuitenkin ensi vuonna?! Mun tutuista ainaskin 4 taisi eilen tuon HCR:n vetäistä. Yksi heistä oli koko joukon 20. Aikamoinen suoritus! Jos tuon puolikkaan ensi vuonna juoksen, niin tuskin mitään aikatavoitetta laitan itselleni. Kunhan nyt jotenkin maaliin pääsisi. Katsellaan nyt rauhassa kuitenkin, miten kunto tästä kehittyy.

Viikonloppu on ollut todella tunteikas. Lauantaina olin paikallisen voimisteluseuran kevätnäytöksessä, jossa oma tyttökin esiintyi. Yhdessä esityksessä soi biisi, joka jäi vaivaamaan ihan hirmuisesti! Yritin saada päähäni, kuka sen on alunperin esittänyt, mutta en muistanut kuin pari sanaa ja nekin muistin vielä ihan väärin. Pitkällisen etsinnän tuloksena kuitenkin löysin oikean kappaleen. Tämä ei nyt ole mikään juoksubiisi, mutta kolahtaa kyllä aika syvälle. Jos ei laulu itsessään saa kyyneleitä valumaan, niin video ainakin saa. Mun kohdalla toimii. "I need someone to rely on".

Pullukka Run!

Ilmoittauduin ensimmäiseen ihka oikeeseen juoksutapahtumaan: Pullukka Run 2014! Lisätietoja tapahtumasta löytyy täältä. Aion juosta Pikku pullukan eli 6,5 km. Ihan vielä en puolimaratonille uskaltautunut näin lyhyellä aikavälillä. Tuo tapahtuma järjestetään 12.7. Vierumäellä.

Viime viikon treenit kulkivat aika mukavasti. Tiistaina tein n. 4 km lenkin, mutta sen jälkeen siitepölyt aiheuttivat kyllä suht ikävän olon. Keuhkoissa tuntui ja silmiä kirveli. Vappuaatto oli välipäivä juoksusta. Silloin tein kevyen kahvakuulatreenin. Sääennusteessa lupailtiin sadetta, mutta aattona ei vielä pisaraakaan tainnut tulla. Rakastan aurinkoa, mutta tällä kertaa todella odotin sadetta, joka puhdistaisi vähän ilmaa! Vappupäivänä tulikin vettä ja vähän vielä lisäbonuksena myös lunta! :/ Oli tosi kylmä, mutta lähdin silti juoksulenkille, koska olin niin kovasti odottanut siitepölyvapaata lenkkiä. Hirmu hyvältä tuntuikin ja tehtiin tytön kanssa viiden kilsan lenkki. Tyttö polki fillarilla edellä kirittäjänä.

Vapputunnelmia. Pöydässä mulle siis lähinnä noi tomaatit. :D

Juoksuvauhdista juttelin ystäväni kanssa. Katselin Sportstrackeristä, että olen alusta saakka juossut melko lailla samaa keskivauhtia. Olin kuvitellut, että vauhti olisi lisääntynyt, mutta ei! Ehkä tuo tunne johtui vaan siitä, että nyt juoksu sujuu paljon kevyemmin kuin alussa. Juoksen 7min/km vauhtia. Ei sillä, että mulla mihinkään kiire olisi! Mutta oishan se silti hienoa hieman kovempaakin päästä. Tärkeintä taitaa kuitenkin näin alkuvaiheessa olla peruskunnon kasvattaminen ja sen jälkeen vasta aletaan parantaa vauhtia. Malttamaton kun olen, niin mielellään pitäisi kaikki tapahtua heti. :)

Tänään juhlistetaan kevättä parin ystävän kesken. Eikä lasketa kaloreita! En kyllä niitä muutenkaan laske, mutta sen voin sanoa, että tänään syödään muutakin kuin tonnikalaa ja riisiä.

On aika hyvä fiilis! Kevät ja valo tekee ihmeitä. Laitetaan vielä tän viikon biisi. Jos ei tästä tule kesäfiilis niin ei mistään.