Valkuaispuuro, snickerspuuro, piña colada-puuro ja porkkanakakkupuuro

Entinen vakioaamupalani kaurapuuro raejuustolla joutui nyt väistymään, koska en enää raejuustoa voi syödä. Mietin, millä korvaisin proteiinilisän puurossani ja ensimmäisenä mieleen tuli kananmunan valkuainen. Olen joskus aiemmin kokeillut valkuaispuuroa, mutta tuloksena oli puuroa munakokkelilla. Ei mikään houkuttava ajatus. Onneksi annoin kuitenkin toisen mahdollisuuden valkuaispuurolle! Tällä kertaa perehdyin asiaan lukemalla puuron oikeaoppisesta valmistustavasta.

Oleellista valkuaispuuron valmistuksessa on tehdä puuro kattilassa. Minä ainakaan en onnistunut mikrossa saamaan samaa lopputulosta kuin kattilassa. Toinen oleellinen asia on nopeus valkuaisten lisäämisessä. Ne pitää sekoittaa lähes valmiiseen puuroon vauhdilla, ennen kuin valkuainen kypsyy. Lopputuloksesta tulee ilmava ja täyteläinen, ehkä jopa kermaisen oloinen. Olen totaalisen ihastunut! Voittaa tavallisen puuron (joka sekin on herkkua) 100-0. Kun kerran on valkuaispuuroa maistanut, ei ole paluuta entiseen. :)

Täyteläisen pehmeä valkuaispuuro

Valkuaispuuro (1 annos)

1 dl kaurahiutaleita
3 dl vettä/manteli- tai kookosmaitoa (Allpron Kookos-riisi-maito on mun suosikki)
hyppysellinen suolaa
2 kananmunan valkuaista

Laita kaurahiutaleet kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes hiutaleet ovat kypsiä ja puuro sopivan paksuista. Jos tuntuu liian paksulta tässä vaiheessa, voi lisätä hiukan vettä. Erottele kananmunan valkuaiset esim. lasiin. Ota puurokattila liedeltä ja lisää valkuaiset voimakkaasti sekoittaen. Laita uudelleen liedelle ja anna kiehua vielä sen verran, että puuro paksuuntuu. Tarjoile esim. marjojen, hedelmien, kanelin tai maapähkinävoin ja kookosmaidon kera.

Tuo siis perusresepti yksinkertaisuudessaan. Sitten noihin tuunattuihin herkkupuuroihin, jotka sopivat vaikka jälkkäriksi. Puuron ei tarvitse olla tylsää. Vähän mielikuvitusta peliin ja kokeilemaan makuyhdistelmiä!

Snickerspuuroa saa perusohjeella lisäämällä puolikkaan banaanin (toimii makeuttajana), ripauksen vaniljaa, ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja maapähkinävoita. Banaani paloitellaan hiutaleiden ja maidon/veden joukkoon heti aluksi, jolloin se ehtii pehmentyä ja soseutua puuron sekaan. Loput aineet sekoitetaan puuron joukkoon ennen valkuaisten lisäämistä.

Snickers-puuro

Piña colada-puuro syntyy keittämällä puuro kookosmaitoon. Laitoin myös tähän puolikkaan banaanin makuttamaan puuroa. Lisäsin vielä kookoshiutaleita ja vaniljajauhetta ja keitin puuron valmiiksi. Valmiiseen annokseen päälle tuoretta ananasta, kookoshiutaleita ja ripaus kookossokeria (ei välttämätön). Nam!

Ananasta ja kookosta eli herkkua!

Porkkanakakkupuuro valmistetaan raastamalla pieni porkkana, puolikas banaani ja hiukan mantelirouhetta hiutaleiden ja maidon/veden sekaan ja keitellään puuroa sen aikaa, että porkkana pehmenee. Lisätään sekaan ripaus kanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Päälle ripsautin kookossokeria, jossa on karamellimainen maku ja hieman luomusitruunan kuorta raastettuna.

Porkkanakakkupuuro

Selaillessani ulkomaalaisia blogeja löytyi monia herkullisen oloisia puurovaihtoehtoja, joita en vielä ole kokeillut. Mustikka ja kardemumma voisivat sopia yhdistelmänä puuroon, jolloin tulosta voisi ehkä kutsua mustikkapiirakkapuuroksi ja omenasta ja kanelista voisi syntyä ihana omenapiirakkapuuro. :) Englanninkielisissä blogeissa on tapana nimetä puurot jonkin herkun mukaan.

Sain lapsiltani eilen heidän itse kirjoittamansa runon, joka meni näin.

Lapsetkin tietävät, mitä äiti, "pieni aikuinen", syö. :)

Herkullinen kvinoapuuro

Kerroin aiemmassa postauksessani, että vatsani on ryppyillyt oikein urakalla. Pari viikkoa oli ihan seesteistä vaihetta, mutta tällä viikolla jälleen oireilu palasi. Kamala turvotus varsinkin illalla ja todella tukala olo. Vatsaa nipistelee joka puolelta. Muutamia ruoka-aineita tiedän, jotka tuon aiheuttaa, mutta tällä hetkellä olen todella ymmälläni.

Oireet palasivat, kun söin possun lihaa. Näin siis päättelen, että punainen liha huonosti sulavana tuotteena on syyllinen. Mutta kun en ole sitä enää moneen päivään syönyt ja edelleen joka ilta sama ilmapallo-olo. Voiko se vielä monen päivän jälkeenkin aiheuttaa vatsanväänteitä? Maitotuotteet olen karsinut jo minimiin. Ainoastaan hapanmaitotuotteita olen käyttänyt. Kotimaiset viljat kauraa lukuunottamatta on poistettu, samoin peruna ja kaali. Maissi on yksi pahimmista, joten sitäkään en ole missään muodossa syönyt. Hedelmiä olen syönyt jonkin verran, kun en enää kohta tiedä, mitä voin suuhuni pistää ja jollain kuitenkin olisi elettävä! Ostin jo ruuansulatusentsyymikapseleitakin, mutta ainakaan parin päivän kokeilu ei vielä ole tuonut helpotusta. Jatketaan kuitenkin niiden napsimista aterioiden yhteydessä.

Eilen päätin jättää hetkeksi rakkaan kaurapuuronkin jäähylle. Aiemmin olen tehnyt tattaripuuroa, joka ei maultaan eikä rakenteeltaan hurraa huutoja aamupalapöydässä saanut. Vaikka tattarijauhoja käytän leivonnassa, niin puurosta tuli mielestäni karvaan makuista ja rakenne oli inhottavan jauhomainen. Tein tattarihiutaleista puuron. Rakenne varmasti olisi erilainen suurimoista tehdessä. Maku ei kuitenkaan minun suuhuni sovi. Niinpä kaivoin eilen kvinoa-paketin kaapista ja päätin kokeilla siitä tehtyä puuroa. En mitenkään suuresti ole koskaan pitänyt kvinoan mausta lisäkkeenä tai salaatissa, mutta nyt on pakko hehkuttaa, että puurosta tuli ihanaa!

Kvinoapuuro

Ohjeen kerron seikkaperäisesti, koska en mittaillut aineita tarkasti puuroa tehdessäni. Eilen illalla keitin paketin ohjeen mukaisesti (ensin huuhdellen kylmällä vedellä) kvinoan kypsäksi. Keitto-ohje on 1 osa kvinoaa ja 2 osaa vettä. Maustoin suolalla. Laitoin valmiin kvinoan rasiaan ja jääkaappiin yöksi. Yhtä hyvin tietysti voi keitellä suoraan puuroksi, mutta esikypsennys nopeuttaa kummasti aamutoimia. Puuroa varten mittasin kattilaan n. 1,5 dl kypsennettyä kvinoaa ja päälle kaadoin sen verran cashew-maitoa (mikä tahansa muukin maito toki käy), että kvinoa juuri ja juuri peittyi. Sekaan pistin puolikkaan banaanin paloina, vaniljajauhetta lusikankärjellisen, ripauksen kanelia ja kookosöljyä lusikallisen. Annoin kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin, niin että ylimääräinen neste imeytyi ja banaani meni mössöksi.

Kvinoassa on mielestäni hieman kitkerä maku, mutta tässä puurossa sitä ei maistunut. Rakenne oli hauska! Vähän sellainen "poksahteleva".  Moni ei pidä kaurapuuron "liisterimäisyydestä", niin tässä puurossa sitä ei ollut, koska kvinoa ei samalla tavalla puuroudu. Tätä teen toistekin! Ihana vaniljainen maku ja pitää muuten hyvin nälän, koska siinä on kolminkertainen määrä proteiinia kauraan verrattuna. Kaura on silti terveellisyydessään vailla vertaa, joten jatkossakin aamujani sulostuttaa kaurapuuro, mikäli vatsani sen suvaitsee. Mukavaa vaihtelua silti tämä.

Harmittaa, kun paljon puhutaan siitä, että kotimaisten viljojen välttely on muotijuttu eikä sille ole perustetta, jos ei ole keliakiaa. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että joku välttelisi kotimaisia viljoja ihan syyttä suotta. Jos en saisi niin hirvittäviä vatsakramppeja, niin söisin erittäin mielelläni ruisleipää! Myös ohrapuuro maistuisi oikein hyvin ja saattaisin aika mielelläni välillä mussuttaa jotain vehnäpatonkiakin. Koska minulla ei keliakiaa ole todettu ja toivottavasti ei todetakaan, niin en kovin tarkasti ole noita aiemmin edes vältellyt. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pienetkin määrät aiheuttavat reaktion suolistossani. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja voin jatkossakin kohtuudella silloin tällöin kotimaisia viljoja syödä.

Avokadoja siellä, avokadoja täällä. Testissä myös avokadopuuro!

Olen jo aiemmin muutamaan otteeseen ylistänyt avokadoa blogissani. Ennen ostin niitä kalliiseen kilohintaan syöntikypsinä, koska ne pussissa myytävät halvemmat avokadot olivat aina jotenkin epäkelpoja. Ensin kivikovia ja kun ne sai kypsymään, niin sitten ne oli mätiä. En tiedä, mitä tehdään nykyisin toisin, mutta olen viime aikoina onnistunut saamaan aivan täydellisiä pussiavokadoja. Ainoa ongelma vaan on se, että ne kaikki kypsyvät samaan aikaan, joten niitä on syötävä ihan hirveästi. Sekään ei sinänsä ole minulle ongelma, koska ne on niin hyviä! Jopa kanssani asustelevat kaksi nirsoa syövät niitä.

Viime päivien hittituote meidän perheessä on ollut banaani-avokadojäätelö. Yksinkertaista, helppoa ja makuraadin mukaan parempaa kuin kaupan jäätelö. Aika paljon sanottu. Olen samaa mieltä ja mikä parasta, tästä jäätelöstä ei tule jälkeenpäin yhtään ällöttävää oloa. Eilen hifistelin ja lisäsin joukkoon muutaman jäisen mansikan ja tuoretta minttua.

Banaani-avokadojäätelö, mansikka-minttu twistillä.

Reseptiä en viitsi kirjoittaa sen kummemmin, koska se on niin naurettavan yksinkertainen. Yksi jäädytetty banaani ja puolikas avokado blenderiin (+halutessaan muita makuja) ja surautetaan kuohkeaksi. Laitan usein joukkoon vähän vaniljaa ja kanelia, jos teen pelkästä banaanista ja avokadosta jäätelön. Tai jos haluaa kirpeämmän version, niin voi lisätä hiukan sitruunamehua joukkoon.

En ole aikoihin syönyt riisikakkuja. Jostain syystä niihin välillä tulee himo ja sitten syön niitä päivittäin, kunnes tulee stoppi. Viime keväänä rouskuttelin niitä maapähkinävoin ja banaanin kanssa. Tämän kevään hitti (henkilökohtainen hitti ainakin) on riisikakut päällystettynä avokadolla. Päälle ripaus suolaa ja pippuria. Täydellistä!

Riisikakkua ja avokadoa. Ihanat värit!

Tänään selaillessani facebookia, osui silmiini mainos, jonka yhteydessä hehkutettiin uutta reseptiä, "avokadopuuroa". Todellista täsmämarkkinointia kaurapuuro- ja avokadofanille. Pitihän sitä(kin) kokeilla, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että ajatus puuron ja avokadon yhdistämisestä ei kovin houkuttelevalta kuulostanut. Eikä muuten näytä:

Avokadopuuro

Tein mikrossa tavalliseen tapaan kaurapuuron veteen, maustoin suolalla ja valmiiseen puuroon sekoitin muussattua avokadoa. Ei se pahaa ollut, jos nyt ei uudeksi puurosuosikiksikaan noussut. Aika miedosti avokado maistui puuron seassa. Puuron rakenteesta tuli avokadon rasvaisuuden ansiosta "liukkaampaa", joten ei vaatinut joukkoon maitoa tai muuta lisuketta. Banaania viipaloin joukkoon ja se sopi hyvin. Mukavaa vaihtelua aamupuuroon ja varmasti tulen toistekin kokeilemaan.

Toinen syy, miksi olen avokadoja viime päivinä syönyt paljon, on se, että vatsani on nyt viikon verran oikutellut oikein tosissaan. Jätin kokonaan maidon pois enkä leipiin ole koskenut. Kahvin vaihdoin teehen ja kasviksistakin olen yrittänyt löytää ne helpommin sulavat. Lihaa en ole syönyt muutamaan päivään ollenkaan. Ainoastaan kalaa ja kananmunaa. En enää tiedä, mitä voisin ruokavaliostani karsia ja mikä ongelman aiheuttaa! Aiemmin olen yhdistänyt vatsan turpoamisen, kipuilun ja huonon olon perunaan, ruisleipään, palkokasveihin, maitoon ja keinotekoisiin makeutusaineisiin ja sellaisiin tuotteisiin, mihin on lisätty kuitua (esim."ruuansulatusjugurtit). Nyt en ole syönyt mitään noista ja silti olo on ollut monenä päivänä hirveä. Rajoittuneella ruokavaliolla siis mennään toistaiseksi ja probiootteja syön. Ostin jopa Molkosan-herajuomaa. Onpahan ilkeän makuista/hajuista ainakin veden kanssa juotuna. Katsotaan, saanko kotikonsteilla vatsani kuntoon, vai pitääkö ihan lääkäriin mennä ihmettelemään asiaa. On ennenkin kausittain ryppyillyt, joten mikään uusi ilmiö tämä ei ole. Pitkän aikaa on kuitenkin ollut vatsa hyvässä kunnossa, mutta nyt jälleen huono kausi.

Jaksaa, jaksaa vai jaksaako?

Viime päivinä on ollut aika negatiivinen fiilis oman juoksukehityksen suhteen, vaikka itseasiassa viimeisin lenkki oli pisin koskaan juoksemani ja vauhtikin oli hiukan kovempi kuin aiemmin. Silti viime lenkeillä juostessa on ollut todella väsynyt olo eikä oikein sellaista nautintoa ole tuntunut. Ehkä osasyynä sekin, että kahdella viime lenkillä on ollut joko todella kylmä tai sitten on satanut kaatamalla.

Huomatkaa loppukiri! :)

 Pitäisi varmasti olla tosi iloinen, että parissa kuukaudessa on kehittynyt alle puolen kilsan juoksijasta kuuden kilometrin juoksijaksi. Silti tuntuu, että vieläkin viimeinen kilsa on tosi väkisin juoksemista. Jalat on ihan puhki ja juoksuasento selkeästi huononee. Miksi? Mihin ne voimat loppuvat niin yhtäkkiä? Toisaalta, ei kai voi olettaa, että nollatasolta noustaan muutamassa kuukaudessa maratoonariksi.

Viime päivinä myös vatsa on reistaillut. Olen vähän vaivihkaa lisäillyt päivittäiseen ruokavaliooni kauran lisäksi muitakin kotimaisia viljoja, koska niillä saa helposti hiukan nostettua energiamäärää hiilareiden muodossa. Näköjään ei kannata. Jostain muusta on nyt ne kalorit saatava ja jätettävä ruisleivät muiden syötäväksi. Minä herkuttelen jatkossakin vaan tällä:

Mantelimaitoon keitetty kaurapuuro, maapähkinävoita, kookosöljyä, raakakaakaota. Ja tietysti raejuustoa. Tästä ei herkku voi paremmaksi muuttua. Oikeaa lohturuokaa!

Jos nyt pitäisi lähteä autiolle saarelle, niin äkkiseltään tulisi mieleen ottaa mukaan kattila ja kaurahiutaleita. Ja kristallisuolaa. Niillähän pärjäisi jo pitkälle. Oikeasti, jos valintana on yllä oleva kaurapuuroannos ja tai annos jäätelöä, niin valitsisin puuron.

Jotta ei jää sellainen kuva, että syön vain kaurapuuroa, niin laitetaan nyt vielä kuva mun nyhtökanasalaatista. Olipas hyvää! Tältä näyttää oikea ruoka:

Tuunaa puurosi! Ja vähän päivän onnellisuusajatuksia

Kuten varmaan on tullut jo selväksi, olen aamupuuroihminen. Ilman kaurapuuroa ei ole elämää. Olen siitä täysin varma. Mitkään hotellin aamupalat ei maistu niin hyvälle kuin kunnon kaurapuuro! Siihen ei voi kyllästyä. Mutta jos kuitenkin kaipaa hieman vaihtelua, niin sekin onnistuu helposti. Viimeisin sovellukseni oli enemmän kuin onnistunut. Suorastaan herkkua!

Siispä se ansaitsee ihan oman blogipäivityksen.

No siis, tämähän näyttää ihan kaurapuurolle, mutta se ei ole mitä tahansa puuroa vaan....

Mantelinen päärynäpuuro (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
(vettä sen verran, että hiutaleet peittyy reilusti)
ripaus suolaa
1/2 dl mantelimaitoa
1 päärynä
1 dl raejuustoa
kanelia

Keitä mikrossa (helpointa) hiutaleista paksuhko puuro. Lisää mantelimaito ja sekoita. Lisää joukkoon raastettu päärynä, raejuusto ja ripaus kanelia. Ja niin on lempeän makuinen, suorastaan täydellisyyttä hipova makuelämys valmis!

Eilen kävin entisen kotikaupunkini kauppakeskuksessa sijaitsevassa ravintolassa syömässä lounasta, joka näytti tältä:

Ai että, oli hyvää!! Eilisestä iltapalasta en edes kehtaa laittaa kuvaa, sillä se oli jotain todella muuta kuin normaaliin ruokavaliooni kuuluvaa. Sanottakoon, että se tuli kotiovelle autolla. Tänään on taas palattu ruotuun. Eilisistä herkutteluista huolimatta:

Tänä aamuna siivoillessa kuuntelin musiikkia. Siivous on paljon hauskempaa, kun laittaa napit korviin ja kuuntelee jotain hyvää musaa. :) Yksi biisi mun soittolistalta herätti jälleen kerran ajatuksia. Kuunnelkaas sanat huolellisesti:

Mun tärkeimmät asiat on mun ihanat lapset ja musta tuntuu, että mun onni on nyt ja tässä valmiina. Onnea voi toki täydentää, mutta näinkin on kaikki aika ihanasti. Jokainen on lopulta itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ennen ajattelin itsekkäästi, että jonkun ihmisen olisi tehtävä minut onnelliseksi, mutta en tajunnut, ettei kukaan voi tehdä toisen elämästä onnellista, jos ei itse sitä tee. Ehkä joskus voisi yrittää kuitenkin täydentää toisen ihmisen onnea! :)