Koivuallergisen hurja lenkki

Muutaman viime päivän on ollut tosi tukkoinen olo, kiitos koivun siitepölyn. Pelkkä ulkona oleskelu aiheuttaa hengenahdistusta, yskää ja silmien kutinaa. Eikä asiaa helpota liian myöhään aloitettu allergian lääkitseminen. Ehkä se jossain vaiheessa helpottaa. Viimeistään juhannuksena..

Joka tapauksessa päätin ottaa riskin ja käydä kokeilemassa juoksemista. Kyllähän juoksu ihan hyvin kulki, mutta kotiin päästyä oli pakko kaivaa hengitettävät astmalääkkeet esille. Mur! Harmittaa kamalasti tämmöinen takapakki. 17.5. aion joka tapauksessa osallistua Mimmien vitonen-juoksutapahtumaan. 

Vaikka nyt vähän koivu varjostaa juoksuintoa, ostin viime viikolla uusia juoksuvaatteita. Pitkillä housuilla alkoi olla vähän turhan hikistä juosta, niin ostin vähän lyhyemmät. Pätkälle nääkin tosin oli aika pitkät. :)

Socin juoksuhousut

Mukavissa juoksuvaatteissa on kiva juosta. Housut ei putoa jalasta eikä kinnaa mistään! Ehdottomasti tärkein juttu juostessa on ainakin minulle kunnolliset urheiluliivit. Itse käytän Triumphin Triaction-liivejä, jotka antaa hyvän tuen joka suuntaan, vaikka rintavarustusta olisi vähän keskimääräistä enemmän. Yleensä vetäsen niiden päälle vielä sellaisen pään läpi vedettävän topin, joka viimeistään pitää paketin kasassa! :)

Kattokaa, miten valtava haba mulla on! No ei se kyllä kuvassa näytä niin isolle kuin luonnossa.. ;)

Pakko oli pullistella peilin edessä. Se on kuulkaa niin, että mitä enemmän treenaa, sitä enemmän tykkää itsestään! Kuitenkin aika nöyrällä tavalla.

Vielä kunnon tsemppausbiisi Jonne Aaronin versiona: "Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä". Nii, ettäs tiedätte! :)

Tuunaa puurosi! Ja vähän päivän onnellisuusajatuksia

Kuten varmaan on tullut jo selväksi, olen aamupuuroihminen. Ilman kaurapuuroa ei ole elämää. Olen siitä täysin varma. Mitkään hotellin aamupalat ei maistu niin hyvälle kuin kunnon kaurapuuro! Siihen ei voi kyllästyä. Mutta jos kuitenkin kaipaa hieman vaihtelua, niin sekin onnistuu helposti. Viimeisin sovellukseni oli enemmän kuin onnistunut. Suorastaan herkkua!

Siispä se ansaitsee ihan oman blogipäivityksen.

No siis, tämähän näyttää ihan kaurapuurolle, mutta se ei ole mitä tahansa puuroa vaan....

Mantelinen päärynäpuuro (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
(vettä sen verran, että hiutaleet peittyy reilusti)
ripaus suolaa
1/2 dl mantelimaitoa
1 päärynä
1 dl raejuustoa
kanelia

Keitä mikrossa (helpointa) hiutaleista paksuhko puuro. Lisää mantelimaito ja sekoita. Lisää joukkoon raastettu päärynä, raejuusto ja ripaus kanelia. Ja niin on lempeän makuinen, suorastaan täydellisyyttä hipova makuelämys valmis!

Eilen kävin entisen kotikaupunkini kauppakeskuksessa sijaitsevassa ravintolassa syömässä lounasta, joka näytti tältä:

Ai että, oli hyvää!! Eilisestä iltapalasta en edes kehtaa laittaa kuvaa, sillä se oli jotain todella muuta kuin normaaliin ruokavaliooni kuuluvaa. Sanottakoon, että se tuli kotiovelle autolla. Tänään on taas palattu ruotuun. Eilisistä herkutteluista huolimatta:

Tänä aamuna siivoillessa kuuntelin musiikkia. Siivous on paljon hauskempaa, kun laittaa napit korviin ja kuuntelee jotain hyvää musaa. :) Yksi biisi mun soittolistalta herätti jälleen kerran ajatuksia. Kuunnelkaas sanat huolellisesti:

Mun tärkeimmät asiat on mun ihanat lapset ja musta tuntuu, että mun onni on nyt ja tässä valmiina. Onnea voi toki täydentää, mutta näinkin on kaikki aika ihanasti. Jokainen on lopulta itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Ennen ajattelin itsekkäästi, että jonkun ihmisen olisi tehtävä minut onnelliseksi, mutta en tajunnut, ettei kukaan voi tehdä toisen elämästä onnellista, jos ei itse sitä tee. Ehkä joskus voisi yrittää kuitenkin täydentää toisen ihmisen onnea! :)

Bikinikuvia!!

Nyt mä sen teen. Julkaisen bikinikuvat itsestäni. Oon tehny jonkin verran töitä kropan muokkaamiseksi siihen kuntoon, missä se nyt on. Aina olen inhonnut kesällä rannalla olemista enkä koskaan ole tuntenut oloani kovin hyväksi bikineissä. Joten on mulle aika iso juttu laittaa kuva itsestäni tänne. En edelleenkään omista täydellistä vartaloa, mutta kuitenkin olen tyytyväinen itseeni nyt ja sehän on tärkeintä. Jos on sinut itsensä kanssa, niin se riittää. Haluaisin tällä kuvalla myös kannustaa niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä vartaloonsa. Jos mulle oli mahdollista muokata vartaloni aika heikosta lähtötilanteesta tähän, niin kellä vaan on sama mahdollisuus! Taas kerran vois todeta: "Se on päästä kiinni!"

En ole käynyt viittä kertaa viikossa salilla tai juossut kymmenen kilometrin lenkkejä. En ole myöskään nähnyt nälkää missään vaiheessa. Jos tavoitteena ei ole mikään bikinifitness-vartalo, niin ihan kohtuullisella liikunnalla ja hyvällä ruokavaliolla tekee jo ihmeitä.

Ois pitäny käyttää vähän itseruskettavaa ennen näitä peiliselfieitä..ja ehkä vähän rajata paremmin 

kuvat!

Ihan vähän vois kuvitella, että näkyy vatsalihakset? Vai näenkö mä ne vaan itse?! :)

Nyt vaan pitäis päästä vielä sinne rannalle. Tai uima-altaalle edes. Kumpaakaan noista ei vaan täällä meidän kulmilla ole.

Laitan vielä loppuun päivän kissapiristyksen:

Naapurin koiraa on hyvä tarkkailla turvallisesti parvekkeelta. 

Vielä oli pakko laittaa tämä biisi! En ole suuri Anna Abreu-fani, mutta biisin sanat merkitsee mulle paljon: Worst Part Is Over.

Savusiikaherkkua ja Ville Vallaton-jätskiä!

Välillä (aika usein) iskee mahdoton avokadohimo. Avokado sopii niin suolaisiin kuin makeisiinkin herkkuihin. Se antaa esim. smoothieille todella kermaisen rakenteen. Onhan se täynnä hyvää rasvaa!

Avokado-tonnikala- tai -kanasalaatti ovat suosikkejani. Avokado käy myös kastikkeeksi, paitsi sille kuuluisalle pastalle, niin myös riisille. Pääsiäisherkkuna minulla oli avokado-savusiikariisiä. En nyt mairittelevampaa nimeä tälle loistokkaalle ruualle keksinyt, mutta voin vakuuttaa, että se oli hyvää!

Maailman yksinkertaisin gourmet-ruoka :D

Savusiika-avokadoriisi (1 annos)
n. 100g savusiikaa
puolikas avokado
1 dl riisiä (kypsänä)

Jos riisin osaa keittää ja kalan suurin piirtein perata, niin tässä ruuassa ei paljon muuta kikkailua ole. Kaikki ainekset sekaisin ja syömään.

Jälkkäriosasto on tietenkin aina kiinnostava. Lämpimillä keleillä tekee mieli jotain raikasta ja viileää. Eli jäätelöä! Tämän reseptin löysin The Good morning-blogista. Muokkasin tosin vielä hiukan yksinkertaisemmaksi.

Ville Vallaton-jätski
1 banaani
2 päärynää
1 avokado

Paloittele banaani ja päärynät kuorittuina ja laita pakastimeen jäätymään. Soseuta jäätyneet hedelmät ja avokado blenderissä tai sauvasekoittimella. Jos tulos on liian paksu, niin laita sekaan loraus maitoa, kunnes rakenne on mielestäsi hyvä. Nauti heti!

Päärynäpehmistä!

Aurinkoinen pääsiäinen!

Ilmat ovat kyllä suosineet vapaapäivien viettoa! Olen tavannut ihania ystäviä ja nauttinut auringosta. Pääsin myös katsomaan Noah-elokuvan, joka oli kyllä aika vaikuttava kokonaisuus huolimatta siitä, että ei täysin alkuperäiskertomusta noudattanutkaan. Yöllä kotiin tullessa ulkona tuoksui aivan kesälle!

Tänään kävin juoksemassa. Olipa ihanaa! Nyt alan ymmärtää, että juokseminen voi oikeasti olla nautinnollista.  Loppumatkasta tosin oli aika kuuma ja huomasin, että ennen lenkkiä olisi pitänyt tankata vähän enemmän vettä. Alkoi jo hiukan heikottaa, kun kotiin pääsin. Mutta kaiken kaikkiaan juoksu kulki jo melko paljon paremmin kuin ekalla lenkillä. Silloin olin päättänyt juosta yhden hiekkatiepätkän puiston kohdalle ja siitä jatkaa kävellen. Puistossa oli kuitenkin kauheasti ihmisiä, joten en kehdannut lopettaa juoksemista. Päätin, että pakko on jaksaa vielä muutama sata metri mutkan taakse, josta sitten kävelisin. No siellä rakennettiin taloa ja työmiehiä parveili pilvin pimein pihassa. Pakko siis edelleen juosta, ettei ihan nololta näytä. Lopulta juoksin koko matkan. :)

Lenkin jälkeen ruokaa! Eikös vaan näytäkin hyvälle?

Kanaa ja salaattia. Vai kanasalaattia?

Huomenna toivottavasti edelleen nautitaan auringosta! Ja rauhallisesta aamusta. On ihanaa, kun ei ole kiire minnekkään ja lapset voivat katsella aamuohjelmia pyjamat päällä. Äiti saa juoda kahvit ja syödä aamupuuron ihan istualtaan. Luksusta sekin.

Mustapapubrowniet

Näitä tehdään nyt vähän joka blogissa, joten päätin minäkin tarttua haasteeseen! Tein oman versioni yhdistelemällä ideoita muiden resepteistä. Pakko kehaista, että toisin kuin yleensä tällaiset "huijausherkut", niin tämä on todella hyvää! Just sellaista tahmaista ja kosteaa, millaista brownien kuuluu olla. Ei uskoisi, että niissä on pääraaka-aineena papuja. Päällä maapähkinävoita, yllättäen. Suklaa ja määpähkinävoi, match made in heaven.

Ovat muuten sitten aika tuhtia tavaraa. Pieni pala riittää. Ja ehdottomasti syötävä vasta seuraavana päivänä eikä heti uunista tultua. Maut tasaantuu ja pavun maku häviää piiraan levätessä yön yli jääkaapissa.

Mustapapubrowniet maapähkinävoilla

Mustapapubrowniet

1 prk mustapapuja (gogreen)
5 taatelia (kuivattuja kivettömiä)
4 rkl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
1/3 dl rypsiöljyä
2 rkl hunajaa
1/2 dl kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
50 g tummaa suklaata

Päälle 2 rkl maapähkinävoita

Kaikki ainekset suklaata lukuunottamatta ajetaan tasaiseksi taikinaksi joko sauvasekoittimella tai blenderillä. Mitä sileämpää, sitä parempi lopputulos. Suklaa rouhitaan ja sekoitetaan taikinan joukkoon. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 20 min. Tuotos voi vaikuttaa vielä kovin pehmeälle uunista ottamisen jälkeen, mutta jäähtyessään kyllä jähmettyy.  

Paranemisruokaa

Viikonlopun tauti vei kyllä täysin mehut. Vieläkään ei ole sellainen olo, että olisin täysin kunnossa. Siis sellaisessa kunnossa, että lähtisin esim. juoksulenkille. Eilen vatsa piti niin eläimellistä meteliä, että onneksi junassa ei ollut kotiin tullessa kovin montaa matkustajaa samassa vaunussa. :) Tänään olen ensimmäistä päivää syönyt tavallista ruokaa. Ai että, maistui hyvälle tonnikala ja riisi!! Aivan gourmeeta mulle. Kuulostaa ehkä tylsälle, mutta on mun ihan lempiruokaa. Riisin seassa muutama salvian lehti silputtuna. Paitsi että se on hyvänmakuista, niin sen kai pitäisi olla parantava yrtti? Latinaksi "salvare" on parantaa, joten luotetaan siihen, että sillä viimeistään lähtee viimeisetkin pöpöt!

Tonnikalaa ja riisiä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kävin tänään kaupassa ja olin hiukan pettynyt, että edelleen ainakin kyseisen kaupan parsavalikoima oli totaalisen surkea. Eikös kohta pitäisi olla parsa-aika parhaimmillaan? Yksi puntti ylipaksuja ja nahistuneita parsoja olisi maksanut melkein 7 euroa!! Ei tuu kauppoja. Pakko siis odottaa tai mennä muualle ostoksille.

Jos tänään pienen kävelylenkin edes tekisi. Tai ehkä muutaman hölkkäaskeleen voisi välissä koittaa ottaa. :) Omaa oloa kuunnellen kuitenkin.

Maailman tyhmin viikonloppu!!

Hyvää Palmusunnuntaita vaan kaikille! Toivottavasti teillä on ollut hiukan parempi viikonloppu kuin mulla. Olen meinaan viettänyt sitä sängynpohjalla/wc:ssä ja ainoa sisällä pysynyt ravinto on ollut mustikkakeitto. Viikonlopuksi olisi ollut tiedossa kivaa ohjelmaa, mutta eipä tässä kunnossa tarvitse ulos ovesta lähteä. En tiedä, mikä lie vatsapöpö ollut, kun muu porukka tuntuisi ainakin toistaiseksi säästyneen tältä kohtalolta.

Lapset odotti kovasti virpomista. Monena vuotena olen ohjeistanut, että vaan tutuilla käydään. Tiedän, että kaikki eivät pidä siitä, että oven taakse ilmestyy iso joukko pääsiäisnoitia. Tänä vuonna kuitenkin jo varmaan kuukautta aiemmin oli pajunkissoja käyty keräämässä ja monena iltana koristeltu niitä innolla. Myönnyin siihen, että saavat käydä muissakin taloissa, kun täällä ei niin montaa tuttua asu. Eilen vielä tyttäreni intoa täynnä julisti, että tästä tulee paras palmusunnuntai, kun  saa ensimmäistä kertaa mennä virpomaan muillekin kuin vain tutuille! No, itkien tuli tyttö kotiin. Kukaan "vieraista" ei ollut avannut ovea! Täällä, missä asumme, on lähinnä rivitaloasuntoja ja kuitenkin kaikkien kanssa nyt moikkaustuttuja ollaan ja lapset tässä pihassa aina leikkivät. Joten kyllä olin hiukan pahalla mielellä, että kukaan ei tullut avaamaan ovea pienille virpojille! Se kaikki monen viikon odotus, jännitys ja into päättyi pettymykseen. Onhan niitäkin opittava sietämään, mutta silti tuntui pahalle katsoa toisen pettymystä. Ei ne palkkiot olisi olleet siinä se tärkein juttu, vaan virpomisen ilo ja jännitys.

Varmaan johtuu tästä taudista, syömättömyydestä ja liikkumattomuudesta, mutta on jotenkin todella surkea olo! Paha mieli itsellä ja lapsilla.

Kesäksi rantakuntoon -projekti ainakin vauhdittui parin päivän tehopuhdistautumisella ja nestepaastolla. Olo on kyllä enemmän sellainen, että näytän ihan kuivan kesän oravalta. Paino meinaa laskea jo alle 50 kg. Enkä mä halua näyttää miltään riutuneelta vankikarkurilta. No, ehkä toi asia korjaantuu, kunhan tästä taas tolpilleen päästään. :)

Loppuun positiivinen ajatus. Ainakaan tästä ei voi paljoa alaspäin mennä! Pakosti ensi viikko on tätä viikonloppua mukavampi.

 

Puuropannukakut eli aamupuuroa kiinteämmässä muodossa!

Olen aamupuuroihminen henkeen ja vereen. Päivä ei lähde käyntiin ilman aamupalaa kyllä mitenkään! Poikani on perinyt minulta tämän: meille on aika turha jutella mukavia aamusta ennen kuin aamupuuro on lautasella.

Itse siis syön mieluiten puuron puurona ihan joka ikinen aamu. En kyllästy koskaan kaurapuuroon. Vaihtelua saa marjoilla, mehukeitolla, kanelilla, kookosöljyllä, maapähkinävoilla, pähkinöillä, banaanilla, taateleilla jne. Ei siis kaikkia noita yhtäaikaa kuitenkaan. Raejuusto kuuluu tietenkin aina puuroon. :)

Monia inhottaa puuron rakenne. Kaurapuuro olisi kuitenkin varsin hyvä aamupala sen suhteen, että siitä saa hiilareita reippaasti ja niitä voi aamulla syödä kyllä ihan huoletta. Päivän aikana ne tulee kulutettua. Raejuuston kanssa syötynä puuro pitää nälän loistavasti lounaaseen saakka. Huomauttaisin myös, että ilman raejuustoa minulla ainakin on nälkä ennen kuin ehdin kotoani Helsinkiin! Raejuuston proteiini pitää kylläisenä.

Jos siis haluaisit syödä puuroa aamuisin, mutta et sen rakenteesta pidä, niin tässä ohje puuropannukakkuihin!

 

Puuropannukakut (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl raejuustoa
1 kananmunan valkuainen
(0,5 dl maitoa)
ripaus suolaa
(halutessaan voi lisätä myös makeutta, esim. hunajaa. Vanilja sopii myös hyvin)

Surauta kaurahiutaleet korkeassa astiassa sauvasekoittimella hienommaksi jauhoksi. Varoituksen sana: Astia todellakin saa olla korkea eikä sauvasekoitinta kannata kauheasti nostella. Ne meinaan lentelee tosi helposti ulos sieltä astiasta. Believe me. Jos omistaa blenderin, niin sillä on varmaan helpompaa.

Lisää joukkoon muut aineet  ja sekoita tasaiseksi. Maidon laitoin sulkuihin, koska sen voi hyvin jättää pois. Maidon kanssa tehtynä näiden sisus on pehmeämpi, mutta jos haluaa rapeita ja vielä vähemmän puuromaisia pannareita, niin maitoa ei kannata laittaa. Taikina on toki silloin aika tönkköä, mutta saa sen levitettyä pannulle lusikan kanssa.

Paistetaan miedolla lämmöllä pannulla molemmin puolin. Kannattaa antaa paistua hyvin ennen kääntämistä. Jos taikina on liian raakaa kääntövaiheessa, niin ne ei pysy kasassa. Niin ja pannulle tilkka öljyä!

Nauti esim. maapähkinävoin ja banaanin kera! Voikohan maapähkinävoista saada yliannostuksen? :)

Palauttava lenkki ja patsastelua peilin edessä

Nyt on sanottava, että tämän päivän juoksulenkistä ei paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Oli niin tahmeaa menoa! Jos viimeksi meni viisi kilsaa oikeinkin kevyin jaloin, niin tänään ei kulkenut yhtään. Juoksin silti sen matkan, minkä olin ajatellutkin. Ehkä ensi kerralla kulkee taas paremmin.

Päätin kuukausi sitten laittaa n. kuukauden välein kuvan itsestäni, niin näkee vähän, mitä on siinä ajassa tapahtunut vai onko mitään. Kuukauden päästä laitan bikinikuvan! Ja se on muuten paljon luvattu, koska en ole ikinä pitänyt kropastani siinä määrin, että olisin sitä mieluusti bikineissä esitellyt missään. En ole koskaan tuntenut oloani kovin mukavaksi rannalla tai uimahallissa. Mutta kuukauden päästä ajattelin olla valmis siihen. Nyt kuitenkin pari kuvaa ihan säädyllisesti vaatteet päällä. :)

Miten muut ottaa näitä selfieitä, kun mä näytän niissä aina tosi vihaiselta :D?? Kulmat kurtussa keskittyneenä, RÄPS!

Laitan vielä kuvan mun viime aikojen suosikkiherkusta. Kuka kaipaa pullaa, viinereitä tai suklaata, kun voi syödä riisikakkua maapähkinävoilla ja banaanilla?? Lähes täydellistä, ainakin mun makuun.

Riisikakkua, maapähkinävoita ja banaania. NAM!

5 km

Mun tavoite oli juosta 5 km toukokuun 1. päivä. Se tavoite toteutui kuitenkin jo tänään eli 6. huhtikuuta!! Olen voittanut itseni! Aikaa tuohon kului 39 minuuttia ja keskivauhti oli 7:48/km.

Nyt siis viimeistään olen todistanut (ainakin itselleni), että kuka vaan pystyy juoksemaan 5 kilometriä aika lyhyenkin harjoittelun jälkeen. Jos joku olisi 2 kk sitten sanonut, että juoksen parin kuukauden päästä 5 km välillä kävelemättä, en olisi uskonut. Hyvä, jos 200 metriä olen jaksanut juosta ja senkin jälkeen olen saanut puhallella hengästyneenä seuraavat kymmenen minuuttia. Nyt vaan ihmettelen, että miksi en ole aiemmin tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa, että oleellista ei ole, kuinka kovaa juoksee, vaan se, että juoksee! Vaikka vauhti olisi hitaampaa kuin reipas kävely, niin jatkaa silti juosten.

Lenkin aikana tuli mieleen tapaus kuuden vuoden takaa. Odotin nuorimmaistani ja raskauden puolivälissä jouduin sairaalaan vuodelepoon, koska vauva meinasi syntyä jo silloin. Pääsin kuitenkin vielä kotiin maattuani sairaalassa ensin jonkin aikaa. Asuimme silloin rivitaloasunnossa, jonka makuuhuoneen ikkunasta näkyi kävelytielle. Muistan elävästi, kuinka makoilin sängyssä ja lupa oli nousta vaan vessaan ja suihkuun. Katselin ikkunasta ulkona lenkkeileviä ihmisiä ja mietin, että jos tästä joskus selviän, niin haluaisin myös juosta! Pitkään siinä meni. Poikani syntyi keskosena, mutta on kohta reipas eskarilainen. Ja nyt vasta äiti on uskaltanut toteuttaa tuon haaveen!

Viiden kilsan lenkkiä siivitti tänään Redrama ja erityisesti biisi nimeltä Clouds, jonka sanat tuntuivat taas kertovan juuri mun elämästä. No ei nyt ihan joka sana, mutta melkein. :) Erityisesti hymyilytti tuossa biisissä kohta: "I'll never leave you alone in the rain". Tän viikonlopun tunnuslause!

Kiireisen viikon viikonloppu!

Kello näyttäisi olevan vähän vaille seitsemän lauantaiaamuna. Istuskelen syömässä aamupuuroa ihan hiljaisessa talossa. Muut vielä nukkuu. Tää on mun mielestä parasta lauantaissa, kun ei ole kiire minnekään! Vaikka itse olen tänään lähdössä aamusta reissuun Jyväskylään, niin heräsin hyvissä ajoin, ettei tarvitse kiirehtiä. Arjessa tylsintä on juuri kiireiset aamut, kun on pakko syödä aamupala vauhdissa ja hörppiä aamukahvi samalla meikaten, hoputtaa lapsia syömään ja pukemaan ja yrittää vielä itse muistaa kaiken tarvittavan ottaa mukaan, kun ovesta lähtee ulos! Mutta nämä viikonloppuaamut on kyllä parhautta!

Loppuviikko on ollut kiireinen. Paljon on tullut uutta asiaa ja tavattu uusia mukavia ihmisiä. Eilen ehdin vasta kahdeksan aikaan illalla juoksemaan pienen lenkin juoksumatolla. Vaikka oli musiikit korvissa, niin kylläpä oli tahmeaa juosta sisällä ja tuijottaa vaan numeroita! Lisäksi nyt huomasin sen myös olevan paljon raskaampaa kuin luonnossa, vaikka ei edes ole ylämäkiä. On aika erilaista juosta paikoillaan maan liikkuessa alla kuin juosta itse eteen päin mennen. :)

Sunnuntaina sitten kunnon lenkki ulkona! Nyt mun rauhallinen aamu päättyi. Lapset heräsivät myös uniltaan. Jostain syystä hekin herää joka lauantai aikasemmin kuin arkena!

Tuliskohan näin ihana ilma kuin tuossa kuvassa? ;)

"Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!"

Ei kyllä huvittanut tänään yhtään lähteä lenkille! Edellisen juoksulenkin tein lauantaina ja eilen olin kesäaikaan siirtymisestä niin pää pyörällä ja väsynyt, että jäi lenkki tekemättä. Tänään oli siis ikään kuin jo pakko mennä. Aamulla kramppasi jalka, ja vatsa on ollut muutaman päivän tosi kipeä (söin viikonloppuna pitkästä aikaa viljatuotteita ja tiedän nyt, että en syö enää). Hyviä tekosyitä olla menemättä oli siis tosi paljon! Päätin silti lähteä, kun tänään oli mahdollisuus tehdä lenkki heti aamupäivästä.

Juoksuvermeet päälle, musiikit korville ja sitten vaan tossua toisen eteen. Kun on nyt muutama yli 3 km juoksu takana, niin tietää, että jaksaa kyllä ainakin sen verran juosta. Viimeksi juoksin tasan 4 km. Tavoitteeni on juosta 5 km toukokuun 1. päivä, mutta kyllä taidan jo ensi viikolla kokeilla tuota! Pahin on kuitenkin ehkä toinen kilometri. Kun ei vielä ihan ole kroppa lämmennyt, mutta alkaa kuitenkin jalkoja hapottamaan. Ennen annoin viimeistään ensimmäisen kilometrin jälkeen periksi ja totesin, että ei musta vaan ole juoksijaksi. Yritin juosta liian kovaa vauhtia ja keuhkoihin sattui ja kylkeen sattui ja jalat ei jaksaneet! Vaikka nyt ei todellakaan vauhti päätä huimaa ja aina välillä vilkuilen taakseni, koska sieltä tulee sauvakävelijä heittämällä ohi, niin se tunne, kun kuitenkin jaksaa juosta!! Yhdessä ohjelmassa valmentaja huusi cooperin testiä juoksevalle naiselle: "Se on päästä kiinni, se on päästä kiinni!" Oli kyllä oikeessa.

Tiedän, että nämä mun hölkkämatkat ja varsinkin vauhti saattavat kuulostaa jostain pro-harrastajasta ihan naurettavilta, mutta mun lenkkien määrä on kuitenkin vielä laskettavissa kahden käden sormilla ja aloitustaso oli lähes nolla.

Tänään mun soittolistalla oli Happoradion Ihmisenpyörä. Juoksin juuri ylös sellaista loivaa ja pitkää mäkeä, ja mietin jo puolivälissä, että nyt ei kyllä jaksa! Tuo biisi alkoi sopivasti soimaan ja kertsissä lauletaan: "Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!". Alkoi ihan hymyilyttää ja päätin jatkaa. Ylämäen jälkeen tulee aika usein alamäki ja loppumatka kotiin menikin aika mukavasti.

Ja kun pääsee kotiin, käy suihkussa ja saa kuivat vaatteet päälle, niin on kyllä mahtava fiilis! Ja ehkä mä jo hetkittäin tunnen siellä lenkilläkin sen flown! :)

Tän voimalla mentiin, sanat sopii kyllä muutenkin mun elämään: