Hyvää Palmusunnuntaita vaan kaikille! Toivottavasti teillä on ollut hiukan parempi viikonloppu kuin mulla. Olen meinaan viettänyt sitä sängynpohjalla/wc:ssä ja ainoa sisällä pysynyt ravinto on ollut mustikkakeitto. Viikonlopuksi olisi ollut tiedossa kivaa ohjelmaa, mutta eipä tässä kunnossa tarvitse ulos ovesta lähteä. En tiedä, mikä lie vatsapöpö ollut, kun muu porukka tuntuisi ainakin toistaiseksi säästyneen tältä kohtalolta.
Lapset odotti kovasti virpomista. Monena vuotena olen ohjeistanut, että vaan tutuilla käydään. Tiedän, että kaikki eivät pidä siitä, että oven taakse ilmestyy iso joukko pääsiäisnoitia. Tänä vuonna kuitenkin jo varmaan kuukautta aiemmin oli pajunkissoja käyty keräämässä ja monena iltana koristeltu niitä innolla. Myönnyin siihen, että saavat käydä muissakin taloissa, kun täällä ei niin montaa tuttua asu. Eilen vielä tyttäreni intoa täynnä julisti, että tästä tulee paras palmusunnuntai, kun saa ensimmäistä kertaa mennä virpomaan muillekin kuin vain tutuille! No, itkien tuli tyttö kotiin. Kukaan "vieraista" ei ollut avannut ovea! Täällä, missä asumme, on lähinnä rivitaloasuntoja ja kuitenkin kaikkien kanssa nyt moikkaustuttuja ollaan ja lapset tässä pihassa aina leikkivät. Joten kyllä olin hiukan pahalla mielellä, että kukaan ei tullut avaamaan ovea pienille virpojille! Se kaikki monen viikon odotus, jännitys ja into päättyi pettymykseen. Onhan niitäkin opittava sietämään, mutta silti tuntui pahalle katsoa toisen pettymystä. Ei ne palkkiot olisi olleet siinä se tärkein juttu, vaan virpomisen ilo ja jännitys.
Varmaan johtuu tästä taudista, syömättömyydestä ja liikkumattomuudesta, mutta on jotenkin todella surkea olo! Paha mieli itsellä ja lapsilla.
Kesäksi rantakuntoon -projekti ainakin vauhdittui parin päivän tehopuhdistautumisella ja nestepaastolla. Olo on kyllä enemmän sellainen, että näytän ihan kuivan kesän oravalta. Paino meinaa laskea jo alle 50 kg. Enkä mä halua näyttää miltään riutuneelta vankikarkurilta. No, ehkä toi asia korjaantuu, kunhan tästä taas tolpilleen päästään. :)
Loppuun positiivinen ajatus. Ainakaan tästä ei voi paljoa alaspäin mennä! Pakosti ensi viikko on tätä viikonloppua mukavampi.
Lapset odotti kovasti virpomista. Monena vuotena olen ohjeistanut, että vaan tutuilla käydään. Tiedän, että kaikki eivät pidä siitä, että oven taakse ilmestyy iso joukko pääsiäisnoitia. Tänä vuonna kuitenkin jo varmaan kuukautta aiemmin oli pajunkissoja käyty keräämässä ja monena iltana koristeltu niitä innolla. Myönnyin siihen, että saavat käydä muissakin taloissa, kun täällä ei niin montaa tuttua asu. Eilen vielä tyttäreni intoa täynnä julisti, että tästä tulee paras palmusunnuntai, kun saa ensimmäistä kertaa mennä virpomaan muillekin kuin vain tutuille! No, itkien tuli tyttö kotiin. Kukaan "vieraista" ei ollut avannut ovea! Täällä, missä asumme, on lähinnä rivitaloasuntoja ja kuitenkin kaikkien kanssa nyt moikkaustuttuja ollaan ja lapset tässä pihassa aina leikkivät. Joten kyllä olin hiukan pahalla mielellä, että kukaan ei tullut avaamaan ovea pienille virpojille! Se kaikki monen viikon odotus, jännitys ja into päättyi pettymykseen. Onhan niitäkin opittava sietämään, mutta silti tuntui pahalle katsoa toisen pettymystä. Ei ne palkkiot olisi olleet siinä se tärkein juttu, vaan virpomisen ilo ja jännitys.
Varmaan johtuu tästä taudista, syömättömyydestä ja liikkumattomuudesta, mutta on jotenkin todella surkea olo! Paha mieli itsellä ja lapsilla.
Kesäksi rantakuntoon -projekti ainakin vauhdittui parin päivän tehopuhdistautumisella ja nestepaastolla. Olo on kyllä enemmän sellainen, että näytän ihan kuivan kesän oravalta. Paino meinaa laskea jo alle 50 kg. Enkä mä halua näyttää miltään riutuneelta vankikarkurilta. No, ehkä toi asia korjaantuu, kunhan tästä taas tolpilleen päästään. :)
Loppuun positiivinen ajatus. Ainakaan tästä ei voi paljoa alaspäin mennä! Pakosti ensi viikko on tätä viikonloppua mukavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti