Kukaan ei pärjää yksin

Vuosi sitten ajattelin, että raskaimmat vaiheet on nyt koettu ja suunta on ylöspäin. Kuinka helpolla olenkaan elämässäni tähän saakka selvinnyt! On ollut sellaista "yleismukavaa", vaikka toki vaikeita asioita on elämään mahtunut. Olenko osannut nauttia siitä, että kaikki on aika hyvin? En. Olen odottanut tapahtuvaksi aina jotain uutta ja jännää, jotta tuntuisi elämältä. En ole ymmärtänyt, että elämää on juuri se, mikä tapahtuu siinä välissä. Vaikeudet auttavat näkemään paljon selkeämmin, mikä on oleellista ja mikä turhaa. Kun elämän rajallisuus tulee konkreettiseksi, tulee kiire elää. Maailmassa on niin paljon nähtävää, koettavaa ja rakastettavaa, että ei kannata hukata päivääkään elämättömyyteen.

Olen hirmu vahva ihminen. Vahvuuteen sairastunut. Tottunut selviämään yksin ja pärjäämään. Toisia on helppo auttaa, mutta apua on vaikea ottaa vastaan. Kai se on jonkinlaista ylpeyttä. Tai tunnetta siitä, että ihmisarvo riippuu suorituksesta tai etten voi olla rakastettu ansaitsematta sitä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että apua on välillä pyydettävä ja otettava vastaan. Onneksi on ystäviä, kavereita ja muuten vaan merkityksellisiä ihmisiä!

Ystävät ovat niitä, jotka tulevat käymään silloinkin, kun menee huonosti. He jaksavat kuunnella, kun on rankkaa ja tukevat myös silloin, kun olen tehnyt saman virheen viidettä kertaa (enkä luultavasti vieläkään ottanut opikseni). Kavereita voi olla satoja, mutta ystäviä vain muutamia. Kaveritkin ovat silti tärkeitä. Elämä olisi tylsää ilman kavereita. Sitten on ne muuten vaan merkitykselliset ihmiset. Heiltä saa näkökulmia asioihin. Joku viisas on joskus todennut, (enkä tarkoita tässä kohtaa itseäni), että kukaan ihminen ei tule elämääsi sattumalta. Jokaiselta oppii jotain, niin hyvässä kuin pahassa.

Tärkeintä elämässä on ympärillä olevat ihmiset. Pidä heistä huolta ja anna myös heidän pitää huolta sinusta! Kukaan ei pärjää yksin.

Vaikka elämä juuri nyt on raskasta, se on silti elämää. En halua elää puoliteholla ja varmistellen. Paljon mieluummin otan välillä vähän siipeeni, mutta silti elän. Virheistä oppii tai sitten ei, mutta elämätön elämä kaduttaa varmasti vielä enemmän kuin ne tehdyt virheet.

Voi kun osaisi asennoitua elämään samalla tavalla kuin lapset osaavat. Tehdä asioita täysillä ja täydestä sydämestä. Tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Tuntea ja näyttää tunteensa välittämättä siitä, mitä toinen tuntee sinua kohtaan. Ihmetellä luontoa ja hymyillä vieraille. Olla huolehtimatta asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Tässä biisissä kiteytyy aika hyvin se, mitä olen yrittänyt sanoa: Haloo Helsinki, Huuda!

Päivä, joka muutti elämäni

Viikko sitten minusta taisi tulla aikuinen. Päivälleen viikko sitten istuin puhelin kädessä peläten, itkien ja odottaen tietoa isäni voinnista. Vielä edellisenä päivänä kaikki oli hyvin. Aamulla lähdin töihin tietämättä, että minun ja läheisteni elämä ei enää koskaan olisi ennallaan. Töistä kotiin päin ajaessani sain äidiltäni puhelun, jonka jälkeen kaikki on ollut epätodellisen tuntuista painajaista. Isäni sai kesken työpäivän vakavan aivoverenvuodon ja taistelee elämästään tälläkin hetkellä.

Olen muuttanut yksin asumaan 19-vuotiaana. Olen mennyt naimisiin 22-vuotiaana. Olen tullut äidiksi 23-vuotiaana ja toisen kerran 25-vuotiaana. Olen kokenut vaikeat raskaudet ja lapsen keskosuuden. Minulla on ollut 10 vuotta asuntolainaa. Pari vuotta sitten avioliittoni yllättäen päättyi. Silti en ole koskaan tuntenut olevani aikuinen. En ole koskaan ollut yksin. Minulla on aina ollut äiti ja isä turvana. Isoissa päätöksissä olen voinut kysyä isän mielipidettä ja jos olen ollut jostain epävarma, olen voinut kysyä neuvoa. Kotona yksin lasten kanssa ollessani olen tuntenut oloni turvalliseksi, koska olen tiennyt, että iskä ajaisi vaikka keskellä yötä apuun, jos sellaista tarvittaisiin. Kun varaston lukko kuukausi sitten jumittui, iskä tuli sen avaamaan. Iskä auttoi talvella lumitöissä ja kantoi puita sisään. Jos auton kanssa tuli pulmia, iskä hoiti nekin. Kuka minua nyt auttaa? Kenelle minä nyt soitan, kun tulee pulma? Tiedän, että ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka auttavat. Mutta ei kukaan korvaa mun iskää.

Olen silti kiitollinen joka hetkestä, jotka olen saanut iskän kanssa olla. Toivon, että niitä tulee vielä lisää. Yksi ihminen totesi pari päivää sitten: "Sulla on huippuiskä". Olen samaa mieltä.

Elämä on silti muuttunut. Tähän asti se on ollut melko tasaista, vaikka vastoinkäymisiä on ollut ennenkin. Viimeisen vuoden aikana on ympärilläni tapahtunut monia menetyksiä. Olen tiennyt, että ne kuuluvat osaksi elämää, mutta en ole silti sitä todella ymmärtänyt. Nyt alan vähitellen sen ymmärtämään. Juuri, kun yhdestä kriisistä on selvinnyt, tarjoillaan toista. Elämä ei ole jotain, mitä odottaa tapahtuvan tulevaisuudessa, vaan elämä on juuri nyt. Se on Afrikan tähteä lasten kanssa ja kiukuttelua väärin voidellusta leivästä. Se on naurua ja itkua, iloa ja surua. Se on myös luopumista. Ehkä jonkin muun tilalle saamista. Juuri nyt elämä tuntuu melko raskaalta, mutta kaiken keskellä niistä pienistä iloin hetkistä osaa nauttia ja saa voimaa kestää ne vaikeammat hetket. Miten hauras elämä onkaan ja kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua?

Rukoilen voimia iskälle taistella, selviytyä ja toipua, ja äidille voimia jaksaa kaikki tämä. Ja myös meille kaikille läheisille.

Kärsimysviikon viettoa teemaan sopivalla tavalla

Viime postauksesta on kulunut tovi, koska elämä on joskus melko kiireistä. Kiireen keskellä pitäisi kuitenkin muistaa huolehtia kropastaan, ettei käy näin:

Laihat ovat eväät olleet viime päivinä. Yli viikon kestänyt yläselkäjumitus, päänsärky ja näiden seurauksena pahoinvointi saivat lääkkeitä (ja lääkäreitä) viimeiseen saakka välttelevän naisen antautumaan. Ravinnon ollessa lähinnä kipulääkkeitä ja pääsiäisherkkuja, ei ole tehnyt mieli liikahtaa sohvalta minnekään. Sen huomaa välittömästi olotilassa. Motivaatio liikkumiseen on ollut aika lailla vähissä, kun joka paikkaan särkee ja olo on surkea. Mikähän siinä on, että silloin myös kaapissa olevat suklaat ja lakut vetävät magneetin lailla puoleensa? No eipä sillä, muun ruokahalun ollessa tasoa nolla, paino on laskenut herkutteluista huolimatta.

Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Oikeastaan jo aika paljon teki tänään mieli lenkille. Juoksemaan! Ei se juoksu mitenkään hirmu mukavalta tuntunut enää loppumatkasta, mutta juoksin silti. Mutta se voittajafiilis perillä! Se on jotain, mikä saa kerta toisensa jälkeen vetämään lenkkarit jalkaan. Kunnon hikilenkki, lämmin suihku ja sen jälkeen villasukat ja rennot vaatteet päälle. Parhautta!

Tein toissa viikolla löytöjä Luhdan outletista. Ostin tuulitakin (lasten kokoa) hintaan 19.90, bikinit 2 euroa ja kivan collegepaidan 15,00.

Kivaa uutta kevääksi ja kesäksi. Ja ehkä ensi talveksi? ;) Pientä matkakuumetta taitaa olla.



Olen ollut kahden vaiheilla Pullukka Runille ilmoittautumisen suhteen. Hieman pelottaa polven kestävyys. Tänä vuonna lyhyempi reitti on 10 km. Tapahtuma oli viime vuonna niin mukava, että mieli kyllä tekisi osallistua. Täytyy kuulostella tuon oikean polven kestävyyttä juoksun suhteen. Joka tapauksessa syksyllä on tarkoitus osallistua Lopella järjestettävälle Poronpolulle. Matkana kuulemma 24 km. Valittavana tuolla on 5 km, 13 km, 18 km, 24 km ja 30 km reitit. Päätös reitistä tehtiin puolestani ja minä hullu suostuin sen kummempia miettimättä! No, jos toiset juoksee maratonin, niin kai minäkin nyt yhden 24 km selvitän.

Vaikka tämä viikko on mennyt hiukan alavireisesti kipuilujen takia, on hyvä fiilis! On tavoitteita, haaveita ja kaikenlaista muutakin uutta elämässä.


Ja loppuun hyvän mielen biisi yhdeltä mun suosikkiartistilta. :)

Valkuaispuuro, snickerspuuro, piña colada-puuro ja porkkanakakkupuuro

Entinen vakioaamupalani kaurapuuro raejuustolla joutui nyt väistymään, koska en enää raejuustoa voi syödä. Mietin, millä korvaisin proteiinilisän puurossani ja ensimmäisenä mieleen tuli kananmunan valkuainen. Olen joskus aiemmin kokeillut valkuaispuuroa, mutta tuloksena oli puuroa munakokkelilla. Ei mikään houkuttava ajatus. Onneksi annoin kuitenkin toisen mahdollisuuden valkuaispuurolle! Tällä kertaa perehdyin asiaan lukemalla puuron oikeaoppisesta valmistustavasta.

Oleellista valkuaispuuron valmistuksessa on tehdä puuro kattilassa. Minä ainakaan en onnistunut mikrossa saamaan samaa lopputulosta kuin kattilassa. Toinen oleellinen asia on nopeus valkuaisten lisäämisessä. Ne pitää sekoittaa lähes valmiiseen puuroon vauhdilla, ennen kuin valkuainen kypsyy. Lopputuloksesta tulee ilmava ja täyteläinen, ehkä jopa kermaisen oloinen. Olen totaalisen ihastunut! Voittaa tavallisen puuron (joka sekin on herkkua) 100-0. Kun kerran on valkuaispuuroa maistanut, ei ole paluuta entiseen. :)

Täyteläisen pehmeä valkuaispuuro

Valkuaispuuro (1 annos)

1 dl kaurahiutaleita
3 dl vettä/manteli- tai kookosmaitoa (Allpron Kookos-riisi-maito on mun suosikki)
hyppysellinen suolaa
2 kananmunan valkuaista

Laita kaurahiutaleet kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes hiutaleet ovat kypsiä ja puuro sopivan paksuista. Jos tuntuu liian paksulta tässä vaiheessa, voi lisätä hiukan vettä. Erottele kananmunan valkuaiset esim. lasiin. Ota puurokattila liedeltä ja lisää valkuaiset voimakkaasti sekoittaen. Laita uudelleen liedelle ja anna kiehua vielä sen verran, että puuro paksuuntuu. Tarjoile esim. marjojen, hedelmien, kanelin tai maapähkinävoin ja kookosmaidon kera.

Tuo siis perusresepti yksinkertaisuudessaan. Sitten noihin tuunattuihin herkkupuuroihin, jotka sopivat vaikka jälkkäriksi. Puuron ei tarvitse olla tylsää. Vähän mielikuvitusta peliin ja kokeilemaan makuyhdistelmiä!

Snickerspuuroa saa perusohjeella lisäämällä puolikkaan banaanin (toimii makeuttajana), ripauksen vaniljaa, ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja maapähkinävoita. Banaani paloitellaan hiutaleiden ja maidon/veden joukkoon heti aluksi, jolloin se ehtii pehmentyä ja soseutua puuron sekaan. Loput aineet sekoitetaan puuron joukkoon ennen valkuaisten lisäämistä.

Snickers-puuro

Piña colada-puuro syntyy keittämällä puuro kookosmaitoon. Laitoin myös tähän puolikkaan banaanin makuttamaan puuroa. Lisäsin vielä kookoshiutaleita ja vaniljajauhetta ja keitin puuron valmiiksi. Valmiiseen annokseen päälle tuoretta ananasta, kookoshiutaleita ja ripaus kookossokeria (ei välttämätön). Nam!

Ananasta ja kookosta eli herkkua!

Porkkanakakkupuuro valmistetaan raastamalla pieni porkkana, puolikas banaani ja hiukan mantelirouhetta hiutaleiden ja maidon/veden sekaan ja keitellään puuroa sen aikaa, että porkkana pehmenee. Lisätään sekaan ripaus kanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Päälle ripsautin kookossokeria, jossa on karamellimainen maku ja hieman luomusitruunan kuorta raastettuna.

Porkkanakakkupuuro

Selaillessani ulkomaalaisia blogeja löytyi monia herkullisen oloisia puurovaihtoehtoja, joita en vielä ole kokeillut. Mustikka ja kardemumma voisivat sopia yhdistelmänä puuroon, jolloin tulosta voisi ehkä kutsua mustikkapiirakkapuuroksi ja omenasta ja kanelista voisi syntyä ihana omenapiirakkapuuro. :) Englanninkielisissä blogeissa on tapana nimetä puurot jonkin herkun mukaan.

Sain lapsiltani eilen heidän itse kirjoittamansa runon, joka meni näin.

Lapsetkin tietävät, mitä äiti, "pieni aikuinen", syö. :)

Litteä vatsa, parempi mieli!

FODMAP-ruokavalio toimii. Olen nyt toista viikkoa noudattanut täysin gluteenitonta ruokavaliota ja karttanut myös muita vatsalleni sopimattomia ruokia. Taas osaa arvostaa sitä olotilaa, kun on ihan normaali olo! Vatsa on litteä ja turvotus poissa. Vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut ajatella laittavani vartalonmyötäistä toppia päälleni, mutta nyt kehtaa taas!

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa lenkin. Pakko myöntää, että tunne oli ihana! Loska on poissa ja kadut alkaa täällä päin Suomea olla kuivia. Juostessa tulee sellainen hirmu vapaa fiilis. Varmaan lehmillä on sama fiilis, kun ne pääsevät talven jälkeen navetasta laitumelle. :)

Vielä on helmikuu ja tuntuu jo keväältä. Päivät ovat pidentyneet ja aurinko lämmittää selkeästi silloin, kun se sattuu paistamaan. Mun parvekkeella alkaa kohta kesä. Viime vuonna otin bikineissä aurinkoa maaliskuussa. Aurinkoisia kelejä ja bikinikautta odotellessa oli pakko koittaa, että miltä ne bikinit mun päällä nykykunnossa näyttävät.

No ei pahalta ollenkaan, vaikka itse sanonkin. Ehkä omalla parveella ainakin kehtaa bikineissä aurinkoa ottaa.

Monet viime päivitykset ovat liittyneet ruokaan, mutta pakko silti tähänkin päivitykseen laittaa vielä pari ruokakuvaa. Eilen töihin ajellessa radiossa keskusteltiin siitä, miksi ihmiset ottaa ruuistaan kuvia jakaakseen ne somessa. Minun mielestäni on tosi inspiroivaa katsella muiden ruokakuvia ja niiden perusteella monesti saan uusia ideoita omiin ruokiini. Sitä paitsi ruoka on kaunista. Syön mielelläni kaunista ruokaa. Usein pätee myös se, että kaunis ja värikäs ruoka on terveellistä. Kebab ranskalaisilla tai nakkiperunat ei vaan näytä kovin kauniilta.

Mun värikäs ja herkullinen lounas.

Jälkkäriksi kookos-chia-vanukas.

Seuraava postaus tulee olemaan puuro- ja vanukasaiheinen. Joku erehtyi sanomaan minulle, että kaurapuuro on tylsää syötävää. Katinkontit! Kaurapuuro on luovuuden lähde. Miten olisi suklainen kookoskaurapuuro, pina colada-puuro (nimi viittaa ananakseen ja kookokseen, ei rommiin) tai porkkanakakkupuuro? Puuron ei tarvitse olla tylsää!! Siihen voi lisätä mausteita, marjoja, hedelmiä, kasviksia ja sen voi keittää veden sijaan vaikkapa kookosmaitoon tai mantelimaitoon. Näistä lisää lähipäivinä.

IBS-ihmiselle FODMAP-ruokia

Nyt tulee tiukan asiapitoinen teksti poikkeuksellisesti ilman kuvia. :) Niin kauan kuin muistan, olen reagoinut vatsallani stressiin ja jännitykseen. Tai oikeammin suolistollani. Vatsassa ei kai mitään vikaa ole eikä liioin suolistossakaan, mutta sen toiminta aika ajoin oikuttelee. En ole koskaan noudattanut suolistoni takia mitään tarkkaa ruokavaliota tai karsinut ruoka-aineita pilkun tarkasti pois siitä. Tosin leipää en normaalisti syö ollenkaan enkä juo maitoa. Satunnaisesti olen syönyt leipää ja muita viljoja sisältäviä ruokia. Eikä niistä ole aiheutunut mitään ongelmaa. Jopa ulkomailla matkustaessa olen aivan surutta syönyt, mitä mieli tekee ja yleensä vatsa on toiminut reissussa aivan moitteettomasti. Johtuisiko sitten loman stressittömyydestä, että silloin suolisto sietää melkein mitä vaan.

Olen jo aiemmissa blogiteksteissä valitellut viime aikojen tuskaista olotilaa ja yrittänyt päästä jyvälle, millä siitä pääsee eroon ja mitä enää uskaltaa suuhunsa laittaa. Oireet eivät ole kuvittelua, vaan totisinta totta. Heti aamupalan jälkeen on alkanut vatsa turpoamaan ja normaalisti litteä vatsani on pahimmillaan iltaisin sen näköinen, että olen raskaana. Missään asennossa ei pysty olemaan kauaa, kun tuo olotila vallitsee. Tiedän luultavasti syyllisen, joka alunperin sai aikaan oireiden alkamisen. Porsaan ulkofilee paistettuna tomaattikastikkeessa, jossa olin runsaasti valkosipulia, sipulia, paprikaa ja varsiselleriä. Sen kanssa lisukkeena söin uunissa paahdettua omenaa, varsiselleriä ja fenkolia. Ja kuinka ollakaan, tutkittuani muutamia englanninkielisiä artikkeleita aiheesta, huomasin juuri noiden kyseisten aineiden olevan pahisten listalla FODMAP-ruokavaliossa.

Minulla mitä luultavimmin on ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS. Sitä ei koskaan ole lääkärin toimesta diagnosoitu, mutta äidilläni se on todettu ja oireet viittaavat minullakin siihen niin selkeästi, että ei paljon jää epäilyksen varaan. On tutkittu, että tietyt huonosti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat herkästi oireita IBS:sta kärsivälle. Niinpä on suositeltavaa välttää niitä ruokia, jotka tiedetään vaivoja aiheuttavan. Ja se lista on muuten pitkä ja sisältää todella paljon sellaisia ruokia, joita olen päivittäin syönyt. Oireiden ollessa pahimmillaan on hyvä muutama viikko noudattaa ruokavaliorajoituksia tarkasti, mutta tilanteen helpottaessa ei ole järkevää olla syömättä jotain "vain koska se on listalla". Näin ajattelin nyt itsekin tehdä. Ensin vähän tarkemmalla ruokavaliolla jonkin aikaa ja sitten testaillaan aine kerrallaan, tuleeko ongelmia.

Kauhukseni vältettävien aineiden listalla on kaikki maitotuotteet lukuunottamatta pitkään kypsytettyjä juustoja. Ei siis hetkeen raejuustoa. Rahkaa ja turkkilaista jugurttia olen kuitenkin iltapalaksi syönyt eikä siitä ole nyt oireita tullut, joten pienessä määrin ainakin voin näitä tuotteita nauttia. Kaikki gluteenia sisältävät viljat eli ruis, ohra ja vehnä ovat pannassa. Niiden sijasta voi syödä esim. kauraa, riisiä, tattaria ja kvinoaa. Turvallisten ruokien listalla on kuitenkin esim. maissi, mutta minulla se on yksi pahimmista aiheuttajista, jonka olen todennut itse hyvin monta kertaa. Samalla listalla on myös peruna, mutta sekin aiheuttaa minulle oireita. Hedelmistä ei suositella omenaa, päärynää eikä mitään kivellisiä hedelmiä, esim. persikkaa tai aprikoosia. Banaania voi syödä, kunhan se on kypsää ja kerralla syö vain yhden. Vesimeloni ja viinirypäleet ovat pahiksia, mutta muita meloneja voi syödä turvallisin mielin kuten myös ananasta, kiiviä ja sitrushedelmiä. Surukseni myös viime aikoina runsain määrin nauttimani avokado kuuluu vältettäviin ruokiin. Pähkinöitä, siemeniä ja pähkinävoita voi syödä kohtuudella, mutta vältettäviä pähkinöitä ovat pistaasi- ja cashewpähkinät sekä manteli. Juuri mun suosikit. Makeutusaineista kaikki keinotekoiset makeutusaineet sekä hunaja kuuluvat vältettävien luetteloon. Sokeriakaan ei tulisi käyttää, joten parempi totutella tulemaan toimeen ilman makeutusaineita. Onneksi se ei tuota minulle isoa ongelmaa. Kasviksista parsa, parsakaali ja muut kaalit sekä sienet ovat vältettäviä, kuten myös sipulit, pavut ja herneet. Joissain listoissa tosin esim. munakoiso ja kukkakaali ovat "turvallisia" ja toisissa listoissa ne ovat "vaarallisia". Jää siis oman arvion varaan, syökö niitä vai ei. Määrä on noissakin hyvä pitää kohtuullisena. Mainittakoon vielä pahiksena "ruuansulatusjugurtit", koska moni voisi ajatella niiden juuri auttavan.

Aluksi ajattelin, että ei paljoa jää jäljelle niitä turvallisia ruokia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että eihän noista yllämainituista mikään ole varsinaisesti kiellettyä. Moni sietää niitä kohtuudella käytettynä. Useimmista maitotuotteista löytyy Suomessa laktoosittomat versiot, jotka pitäisi soveltua IBS-ihmiselle. Leivän tilalta olen tehnyt itse tattarijauhoista ja siemenistä näkkäriä ja usein syön myös riisikakkuja. Leivättäkin selviää, kun on tottunut olemaan ilman jo usean vuoden ajan. Jos vain juhlatilanteissa tai kyläillessä syö kohtuudella jotain vehnäleivonnaista, ei minulla ainakaan ole siitä oireita tullut. Mutta arkena ei ehdoin tahdoin halua itselleen tuskallista olotilaa hankkia. Vaikka ruisleipä tai pulla maistuisi kuinka hyvälle, niin "normaali" olo voittaa silti sen nautinnon. 

Tämänhetkinen ruokavalioni näyttää siis tältä: (esimerkkipäivä)

Aamupala
Kvinoapuuroa, jossa banaani ja kuppi mustaa teetä

Lounas
Yrteillä ja sitruunalla maustettua broilerin rintafileetä (paistettu oliiviöljyssä) ja riisiä sekä salaattia, jossa tomaattia, kurkkua. Porkkanaa höyrytettynä.

Välipala
Puoli purkillista laktoositonta rahkaa ja mustikoita ja riisikakku, jossa päällä juustoa tai kalkkunaleikettä ja kurkkua. Kupillinen vihreää teetä.

Päivällinen
Tonnikalaa ja kvinoaa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa (hieman kypsennetty pannulla oliiviöljyssä).

Iltapala
Rahkaa, jossa tuoretta ananasta, vähän itsetehtyä mysliä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Kupillinen vihreää teetä.

Ruokailujen yhteydessä en juo mitään mutta ruuan jälkeen ja ruokailujen välissä juon reilusti vettä. Olen myös ottanut ennen isoja aterioita ruuansulatusentsyymikapselin ja aamulla ennen aamupalaa juon lasillisen vettä, jossa ruokalusikallinen Molkosan maitohera-valmistetta ja sitruunamehua. Lisäksi syön probiootteja. Tällä kaavalla olen nyt saanut vatsani toimimaan normaalisti ainakin toistaiseksi ja toivottavasti se jatkuu!

Herkullinen kvinoapuuro

Kerroin aiemmassa postauksessani, että vatsani on ryppyillyt oikein urakalla. Pari viikkoa oli ihan seesteistä vaihetta, mutta tällä viikolla jälleen oireilu palasi. Kamala turvotus varsinkin illalla ja todella tukala olo. Vatsaa nipistelee joka puolelta. Muutamia ruoka-aineita tiedän, jotka tuon aiheuttaa, mutta tällä hetkellä olen todella ymmälläni.

Oireet palasivat, kun söin possun lihaa. Näin siis päättelen, että punainen liha huonosti sulavana tuotteena on syyllinen. Mutta kun en ole sitä enää moneen päivään syönyt ja edelleen joka ilta sama ilmapallo-olo. Voiko se vielä monen päivän jälkeenkin aiheuttaa vatsanväänteitä? Maitotuotteet olen karsinut jo minimiin. Ainoastaan hapanmaitotuotteita olen käyttänyt. Kotimaiset viljat kauraa lukuunottamatta on poistettu, samoin peruna ja kaali. Maissi on yksi pahimmista, joten sitäkään en ole missään muodossa syönyt. Hedelmiä olen syönyt jonkin verran, kun en enää kohta tiedä, mitä voin suuhuni pistää ja jollain kuitenkin olisi elettävä! Ostin jo ruuansulatusentsyymikapseleitakin, mutta ainakaan parin päivän kokeilu ei vielä ole tuonut helpotusta. Jatketaan kuitenkin niiden napsimista aterioiden yhteydessä.

Eilen päätin jättää hetkeksi rakkaan kaurapuuronkin jäähylle. Aiemmin olen tehnyt tattaripuuroa, joka ei maultaan eikä rakenteeltaan hurraa huutoja aamupalapöydässä saanut. Vaikka tattarijauhoja käytän leivonnassa, niin puurosta tuli mielestäni karvaan makuista ja rakenne oli inhottavan jauhomainen. Tein tattarihiutaleista puuron. Rakenne varmasti olisi erilainen suurimoista tehdessä. Maku ei kuitenkaan minun suuhuni sovi. Niinpä kaivoin eilen kvinoa-paketin kaapista ja päätin kokeilla siitä tehtyä puuroa. En mitenkään suuresti ole koskaan pitänyt kvinoan mausta lisäkkeenä tai salaatissa, mutta nyt on pakko hehkuttaa, että puurosta tuli ihanaa!

Kvinoapuuro

Ohjeen kerron seikkaperäisesti, koska en mittaillut aineita tarkasti puuroa tehdessäni. Eilen illalla keitin paketin ohjeen mukaisesti (ensin huuhdellen kylmällä vedellä) kvinoan kypsäksi. Keitto-ohje on 1 osa kvinoaa ja 2 osaa vettä. Maustoin suolalla. Laitoin valmiin kvinoan rasiaan ja jääkaappiin yöksi. Yhtä hyvin tietysti voi keitellä suoraan puuroksi, mutta esikypsennys nopeuttaa kummasti aamutoimia. Puuroa varten mittasin kattilaan n. 1,5 dl kypsennettyä kvinoaa ja päälle kaadoin sen verran cashew-maitoa (mikä tahansa muukin maito toki käy), että kvinoa juuri ja juuri peittyi. Sekaan pistin puolikkaan banaanin paloina, vaniljajauhetta lusikankärjellisen, ripauksen kanelia ja kookosöljyä lusikallisen. Annoin kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin, niin että ylimääräinen neste imeytyi ja banaani meni mössöksi.

Kvinoassa on mielestäni hieman kitkerä maku, mutta tässä puurossa sitä ei maistunut. Rakenne oli hauska! Vähän sellainen "poksahteleva".  Moni ei pidä kaurapuuron "liisterimäisyydestä", niin tässä puurossa sitä ei ollut, koska kvinoa ei samalla tavalla puuroudu. Tätä teen toistekin! Ihana vaniljainen maku ja pitää muuten hyvin nälän, koska siinä on kolminkertainen määrä proteiinia kauraan verrattuna. Kaura on silti terveellisyydessään vailla vertaa, joten jatkossakin aamujani sulostuttaa kaurapuuro, mikäli vatsani sen suvaitsee. Mukavaa vaihtelua silti tämä.

Harmittaa, kun paljon puhutaan siitä, että kotimaisten viljojen välttely on muotijuttu eikä sille ole perustetta, jos ei ole keliakiaa. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että joku välttelisi kotimaisia viljoja ihan syyttä suotta. Jos en saisi niin hirvittäviä vatsakramppeja, niin söisin erittäin mielelläni ruisleipää! Myös ohrapuuro maistuisi oikein hyvin ja saattaisin aika mielelläni välillä mussuttaa jotain vehnäpatonkiakin. Koska minulla ei keliakiaa ole todettu ja toivottavasti ei todetakaan, niin en kovin tarkasti ole noita aiemmin edes vältellyt. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pienetkin määrät aiheuttavat reaktion suolistossani. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja voin jatkossakin kohtuudella silloin tällöin kotimaisia viljoja syödä.

Mehulingon testausta

Perheessämme on viimeiset kolme viikkoa nuhailtu oikein tosissaan. Ensin oli poika kuumeessa viikon ja sen perään antibioottikuuri. Seuraavaksi iski silmätulehdus, jonka seurauksena taas vierailtiin lääkärissä. Sitten oli tytön vuoro sairastua ja jälleen lääkäriin kipeän korvan takia. Antibiootteja seuraavalle. Kun se saatiin kuriin, niin silmätulehdus tuli tytöllekin. Itse olen ollut myös flunssassa, mutta onneksi suht lievässä. Jännitin kovasti, että ääni katoaa täysin, mutta onneksi kesti työpäivien ajan. Illat koitin olla puhumatta. Joka tapauksessa aikaa on ollut esim. katsella telkkaria! Sattumalta katsoin australialaisen dokumentin Fat sick and nearly dead.  Se kertoi miehestä, joka sairasti kaikkea mahdollista ja parantui juomalla tuoremehuja. Ei siis sellaisia kaupan purkkimehuja, vaan itsetehtyjä vihannesmehuja.

Amerikassa "juicing" on suosittua. Mehuja juodaan eri vaivoihin ja niiden uskotaan estävän ja parantavan sairauksia. Asiaan paneutuneiden mukaan mehustamalla vihannesten ja hedelmien ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin kuin syömällä kokonaisia kasviksia. Vihannesten kuitu jää pois, mutta ravinteet säilyvät mehussa. Näin ollen herkkävatsaisillekin sopii esim. kaalin ja porkkanan mehu, vaikka raakana rouskuteltuna niistä aiheutuisi vatsavaivoja. Mehujen parantava vaikutus siis perustuu ajatukseen, että ravintomme on nykyisin varsin ravinneköyhää ja kasviksia syödään aivan liian vähän. Mehuja juomalla saa huiman määrän vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja ja ties mitä tärkeitä juttuja. :) Käy ihan järkeen, vaikka hieman skeptisesti suhtaudun siihen, että mehuja juomalla voisi sairauksia parantaa.

Tieteellisiä tutkimuksia ei tietääkseni ole olemassa siitä, että mehusta ravinteet imeytyisivät paremmin kuin syömällä kasvikset kokonaisina. Mutta toisaalta, tein juuri äsken itselleni mehun, jossa oli kaksi porkkanaa, yksi punajuuri, yksi appelsiini, yksi omena ja puolikas lime. Olisinko syönyt tuollaisen määrän kasviksia yhdeltä seisomalta? Tuskin. Tai ainakin niistä olisi tullut maha kipeäksi. Kääntöpuolena tälle on tietysti se, että mehuissa on paljon energiaa ja sokeria, varsinkin, jos mehustaa pelkkiä makeita hedelmiä. Näin ollen sanoisin, että tässäkin asiassa kohtuus on kova juttu.

Olen nyt parin viikon aikana testaillut erilaisia vihannes- ja hedelmämehuja. Hankin itselleni Braunin mehulingon, joka oli kohtuuhintainen ja ainakin vaikuttaa hintansa väärtiltä. On melko hiljainen ja helppo puhdistaa. Lapsillekin olen saanut tällä konstilla ujutettua kasviksia, joihin he eivät muuten koskisi. :)

Lähes kaikki tähän saakka testatut kombinaatiot ovat olleet ihanan makuisia. Pääasiassa olen itselleni tehnyt mehua punajuuresta, porkkanasta, omenasta, appelsiinista ja fenkolista. Päärynääkin kokeilin, mutta siitä tuli makuuni liian makeaa. Ainoa aivan hirveän makuinen mehu tuli tomaatista, kurkusta ja selleristä. Join sen silti, mutta en tee toista kertaa, vaikka se varmasti olisi tosi terveellistä! Joku raja.

Vielä en ole huomannut mitään huimia terveysvaikutuksia kehossani, mutta olo on pirteämpi. Tosin se voi johtua myös valon lisääntymisestä ja päivien pidentymisestä. Ehkä myös iho on kauniimman värinen ja se varmasti johtuu porkkanasta. Jatkan kokeiluja ja raportoin mahdollisista tuloksista myöhemmin. Millekään mehupaastolle en ajatellut alkaa, mutta koitan päivittäin itselleni jonkin aamushotin tai välipalajuoman lingota.

Nyt on lähdettävä ulos nauttimaan ihanasta auringosta, jota meille hiihtolomalaisille nyt tarjoillaan.

Avokadoja siellä, avokadoja täällä. Testissä myös avokadopuuro!

Olen jo aiemmin muutamaan otteeseen ylistänyt avokadoa blogissani. Ennen ostin niitä kalliiseen kilohintaan syöntikypsinä, koska ne pussissa myytävät halvemmat avokadot olivat aina jotenkin epäkelpoja. Ensin kivikovia ja kun ne sai kypsymään, niin sitten ne oli mätiä. En tiedä, mitä tehdään nykyisin toisin, mutta olen viime aikoina onnistunut saamaan aivan täydellisiä pussiavokadoja. Ainoa ongelma vaan on se, että ne kaikki kypsyvät samaan aikaan, joten niitä on syötävä ihan hirveästi. Sekään ei sinänsä ole minulle ongelma, koska ne on niin hyviä! Jopa kanssani asustelevat kaksi nirsoa syövät niitä.

Viime päivien hittituote meidän perheessä on ollut banaani-avokadojäätelö. Yksinkertaista, helppoa ja makuraadin mukaan parempaa kuin kaupan jäätelö. Aika paljon sanottu. Olen samaa mieltä ja mikä parasta, tästä jäätelöstä ei tule jälkeenpäin yhtään ällöttävää oloa. Eilen hifistelin ja lisäsin joukkoon muutaman jäisen mansikan ja tuoretta minttua.

Banaani-avokadojäätelö, mansikka-minttu twistillä.

Reseptiä en viitsi kirjoittaa sen kummemmin, koska se on niin naurettavan yksinkertainen. Yksi jäädytetty banaani ja puolikas avokado blenderiin (+halutessaan muita makuja) ja surautetaan kuohkeaksi. Laitan usein joukkoon vähän vaniljaa ja kanelia, jos teen pelkästä banaanista ja avokadosta jäätelön. Tai jos haluaa kirpeämmän version, niin voi lisätä hiukan sitruunamehua joukkoon.

En ole aikoihin syönyt riisikakkuja. Jostain syystä niihin välillä tulee himo ja sitten syön niitä päivittäin, kunnes tulee stoppi. Viime keväänä rouskuttelin niitä maapähkinävoin ja banaanin kanssa. Tämän kevään hitti (henkilökohtainen hitti ainakin) on riisikakut päällystettynä avokadolla. Päälle ripaus suolaa ja pippuria. Täydellistä!

Riisikakkua ja avokadoa. Ihanat värit!

Tänään selaillessani facebookia, osui silmiini mainos, jonka yhteydessä hehkutettiin uutta reseptiä, "avokadopuuroa". Todellista täsmämarkkinointia kaurapuuro- ja avokadofanille. Pitihän sitä(kin) kokeilla, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että ajatus puuron ja avokadon yhdistämisestä ei kovin houkuttelevalta kuulostanut. Eikä muuten näytä:

Avokadopuuro

Tein mikrossa tavalliseen tapaan kaurapuuron veteen, maustoin suolalla ja valmiiseen puuroon sekoitin muussattua avokadoa. Ei se pahaa ollut, jos nyt ei uudeksi puurosuosikiksikaan noussut. Aika miedosti avokado maistui puuron seassa. Puuron rakenteesta tuli avokadon rasvaisuuden ansiosta "liukkaampaa", joten ei vaatinut joukkoon maitoa tai muuta lisuketta. Banaania viipaloin joukkoon ja se sopi hyvin. Mukavaa vaihtelua aamupuuroon ja varmasti tulen toistekin kokeilemaan.

Toinen syy, miksi olen avokadoja viime päivinä syönyt paljon, on se, että vatsani on nyt viikon verran oikutellut oikein tosissaan. Jätin kokonaan maidon pois enkä leipiin ole koskenut. Kahvin vaihdoin teehen ja kasviksistakin olen yrittänyt löytää ne helpommin sulavat. Lihaa en ole syönyt muutamaan päivään ollenkaan. Ainoastaan kalaa ja kananmunaa. En enää tiedä, mitä voisin ruokavaliostani karsia ja mikä ongelman aiheuttaa! Aiemmin olen yhdistänyt vatsan turpoamisen, kipuilun ja huonon olon perunaan, ruisleipään, palkokasveihin, maitoon ja keinotekoisiin makeutusaineisiin ja sellaisiin tuotteisiin, mihin on lisätty kuitua (esim."ruuansulatusjugurtit). Nyt en ole syönyt mitään noista ja silti olo on ollut monenä päivänä hirveä. Rajoittuneella ruokavaliolla siis mennään toistaiseksi ja probiootteja syön. Ostin jopa Molkosan-herajuomaa. Onpahan ilkeän makuista/hajuista ainakin veden kanssa juotuna. Katsotaan, saanko kotikonsteilla vatsani kuntoon, vai pitääkö ihan lääkäriin mennä ihmettelemään asiaa. On ennenkin kausittain ryppyillyt, joten mikään uusi ilmiö tämä ei ole. Pitkän aikaa on kuitenkin ollut vatsa hyvässä kunnossa, mutta nyt jälleen huono kausi.

Pähkinäinen bataattikeitto ja kauraleipäset

Alkaa olla kevättä ilmassa, vaikka ulos katsoessa ei ehkä se ole ensimmäisenä mielessä. Yön aikana lunta on tullut melkoisesti ja meidän takaterassi näyttää tällä hetkellä tältä:

Terassikeli

Päivä on kuitenkin jo selkeästi pidentynyt ja olo on energisempi. Vaikka en kovin lumesta välitä, niin onhan tuolla ulkona aivan uskomattomat näkymät! Olen myös tauon jälkeen innostunut hölkkäilemään. Joulun jälkeen en ole saanut itsestäni irti mitään huimia urheilullisia suorituksia. On ollut todella laiska olo. Kuten aiemmin totesin, kevät tekee tuloaan ja tekee taas mieli lähteä ulos. Hölkkälenkit olen tosin tehnyt juoksumatolla. Tänään kävin ihastelemassa lumisia maisemia. Ulkoilun jälkeen maistui lämmittävä keitto, jota tein ihanan ystäväni ja naapurini vinkistä. Olipa hyvää! Bataatti ja maapähkinävoi, match made in heaven.

Pähkinäinen bataattikeitto
1 bataatti
kanalientä (siis vettä ja kanaliemikuutio :) )
1-2 rkl maapähkinävoita
(Sambal Oelek-chilitahnaa)

Keitä kuoritut bataattilohkot kanaliemessä pehmeiksi. Sopiva määrä lientä on sen verran, että bataatit juuri ja juuri peittyvät. Lisää maun mukaan maapähkinävoita ja soseuta. Voit lisätä tässä vaiheessa nestettä, jos sose on liian paksua. Itse tykkään, että sosekeitossa on pientä tulisuutta ja lisäsin myös chilitahnaa, mutta sen voi hyvin jättää pois.

Pähkinäinen bataattikeitto ja kauraleipänen

Kauraleipäset (4 kpl)
2 dl kaurahiutaleita
1 kananmuna
1/4 tl suolaa
1/4 tl leivinjauhetta
pieni tilkka maitoa tai vettä
(juustoraastetta päälle)

Sekoita hiutaleet, kananmuna, suola ja leivinjauhe keskenään. Lisää sen verran maitoa/vettä, että muodostuu lusikoitava taikina. Eivät leviä juurikaan uunissa, joten levitä lusikan kanssa sopivan malliseksi. Paista 225 asteessa 5-10 min, kunnes ovat kauniin ruskeita.

En ole aiemmin kovin paljon valokuvaillut, mutta nyt parin vuoden aikana olen innostunut napsimaan kuvia erityisesti luonnosta. Lenkillä en tietenkään kameraa pidä mukana, mutta välillä sielläkin on pakko pysähtyä nappaamaan kännykällä kuva jostain ihmeellisen kauniista asiasta! Olen huomannut, että kuvaamisen myötä luonnossa huomaa paljon enemmän kiinnostavia yksityiskohtia ja sellaista kauneutta, johon ei aiemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella, kuinka upeassa maailmassa elämme. Laitan loppuun muutaman kännykällä napsaistun kuvan tämän päivän kävelylenkiltä.

Hyviä aamupalavaihtoehtoja puuron sijaan

Edelleen aamuni alkavat kaurapuuron ja raejuuston voimalla. Ei ole puuron voittanutta, edes hotellin aamupalapöydässä. Silti joskus innostun loihtimaan jotain hieman erilaista päivän tärkeimmälle aterialle. Varsinkin viikonloppuisin on ihan mukava saada vaihtelua aamupalaan. Koska herkän vatsani vuoksi leipä ei tule kyseeseen viikonloppuaamun avauksena, on keksittävä vaihtelua muulla tavoin.

Tutkiskelin Pinterestin avulla, mitä muilla (lähinnä amerikkalaisilla) on tapana syödä aamuisin. No tietenkin pannukakkuja, mutta minun suuhuni ne eivät oikein aamupalana maistu. Etsin hakusanoilla "clean","eating" ja "breakfast" ja tulokseksi tuli kymmenittäin erilaisia muffinsseja ja "cookieita". Suomalaisittain hieman jopa huvittaa jenkkien hehkutus siitä, kuinka terveellistä kaura ja esimerkiksi mustikat ovat. Luulen, että suurin osa amerikkalaisista pitäisi suomalaistyylistä aamupalaa suorastaan fitness-hifistelynä.

Pinterest vakoilun tuloksena totesin, että myös amerikkalaisessa "cleaneatingissä" keskeinen raaka-aine on kaura. Siitä loihditaan toinen toistaan houkuttavamman näköisiä pannukakkuja, keksejä, patukoita tai muffinsseja. Opin myös muutamia hyviä termejä, joiden avulla etsiskelin netistä tarkempia ohjeita. "Overnight oats" tai "overnight oatmeal" on tietenkin se, mitä suomalaiset kutsuvat tuorepuuroksi. Netti on pullollaan aivan ihania ohjeita ja joitain niistä on kyllä viimeistään kesähelteellä kokeiltava. Näin talvella syön aamulla mieluiten jotain lämmintä. "Baked oatmeal" on meikäläisittäin uunissa kypsennettyä kauraa. Kyseessä on siis uunissa valmistettava paistos, jonka idea on se, että kaurahiutalaiden joukkoon sekoitetaan munamaito ja lisäksi voi oman makunsa mukaan lisätä esim. omenaa, pähkinöitä, rusinoita tai marjoja. Tuloksena on päältä rapea ja sisältä mehevä paistos, joka syödään maiton kanssa. Tein tänään oman versioni ja tässä tulos:

Baked oatmeal eli suomalaisittain kaurapaistos

Kaurapaistos (amerikkalaistyyppinen aamupalavaihtoehto)

3 dl kaurahiutaleita
1 muna
1 dl maitoa
1/4 tl suolaa
Sekaan esim. omena pilkottuna, rusinoita, kanelia, hunajaa, pähkinöitä, marjoja, banaania oman maun mukaan)
(makeutukseksi hunajaa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita seos voideltuun uunivuokaan. Tein suorakaiteen muotoisessa leipävuoassa. Paista 175 asteessa n. 30 min tai kunnes paistos on kauniin kullanruskea päältä.

Itse söin mantelimaidon kanssa ja oli hyvää. Omassa versiossani oli omenaa, kanelia ja mantelirouhetta sekä makeutukseksi laitoin vähän hunajaa. Lapset söivät tätä sellaisenaan käsin ja totesivat, että "Vau, saadaan kakkua aamupalaksi". No hieman kakkua paistoksen rakenne muistutti,  vaikka ainekset ovat suurinpiirtein samat kuin aamupuurossa. :)

Jos haluaa tehdä "cookieita", niin samalla ohjeella onnistuvat nekin, kunhan jättää maidon pois.

Varsin kelpo "aamupalakeksit" syntyvät myös seuraavanlaisella ohjeella. Ei ole aineksilla pilattu tämä ohje, mutta hyviä keksejä tuli. Kelpasi myös nirsoille lapsille. Suluissa olevat ainekset voi hyvin jättää pois.

Banaani-kaurakeksit

1 kypsä banaani
kaurahiutaleita
(vaniljajauhetta, kanelia)

Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sen verran kaurahiutaleita, että tuloksena on kiinteähkö massa. Lusikoi pellille ja levitä tasaisiksi keksin muotoon (eivät leviä uunissa). Paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes näyttävät kauniin ruskeilta. Lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Banaani-kaurakeksit

Ja vielä tarjoiluehdotus.

Banaani-kaurakeksit rahkan ja marjojen kera

Yksi amerikkalaisten"cleaneating"-raaka-aineiden suosikki on maapähkinävoi. Käytän maapähkinävoita kausittain kaurapuuron joukossa, mutta nyt on pitkään vallinnut mpv-vapaa kausi. Purkillinen tuota tahmaista tavaraa nökötti jääkaapissa, mutta Pinterestistä löytyi apu sen tuhoamiseksi. Kolmen aineen maapähkinävoikeksit. No en välttämättä ihan aamupalaksi näitä söisi, mutta kahvin/teen seurana maistui ja myös nämä läpäisivät nirson makuraadin arvion.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit (luontaisesti gluteeniton, jauhoton)

1 1/2 dl maapähkinävoita
1 kananmuna
1 rkl hunajaa

Sekoita ainekset keskenään lusikalla (voi vaikuttaa alkuun epätoivoiselta, mutta melko helposti onnistui) ja lusikoi nokareiksi pellille. Paista 175 asteessa n. 5-7 min.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit

Tämmöisiä herkkuja tällä kertaa. Tuosta "baked oatmealista" tuli mieleen, että makeuttamattomana versiona ja esim. siemenillä höystettynä se voisi toimia leipänä! Juustoa, leikkelettä ja kurkkua päälle...Menee kokeiluun. :)

Helpottaako valittaminen oloa?

Jokaisella on varmasti päiviä, jolloin on hyvin vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Tekisi mieli valittaa ihan kaikesta, velloa itsesäälissä ja olla kateellinen muille. Muilla kun selvästi on kaikki kivemmin kuin minulla.

Aloitetaan valitusvirsi siitä, että olen kipeä. Joka lihasta särkee ja keuhkoja painaa. Voi minua raukkaa! Poikanikin on kipeä. Niin kovassa kuumeessa, että höpötteli koko viime yön unissaan kaikenlaista sekavaa ja heräili muutaman kerran juomaan. Kissa oksensi epäilemättä kaikki viime viikon aikana syömänsä ruuat keskelle nukkamattoa. Sekin vielä! Kun on yksin aikuisena talossa, ei vaan voi vetää peittoa korville ja sanoa, ettei jaksa. Pakko on myös tehdä ruokaa (ainakin sille yhdelle terveelle perheenjäsenelle) ja siivoilla keittiö, koska kukaan muu niitä ei tee. Ihana naapuri tarjoutui tuomaan kaupasta jotain, jos on tarvetta. Sanoin kuitenkin käyväni itse, koska tarvetta oli kolmen kauppakassillisen verran. :D Ajattelin ostaa jääkaapiin täyteen siltä varalta, että olen kohta yhtä kipeä kuin poikani. Eikä se itse kaupassakäynti niin rankka juttu ollut, mutta niiden kassien kantaminen sisään...Miten voi arkiset asiat tuntua kipeänä lähes mahdottomilta tehtäviltä?

Epätoivon hetki kaupan liukuportaissa. Millä saan siirtymään nämä autoon ja autosta jääkaappiin?

Kotiin ajellessani mietin, että voisin kuuluttaa koko maailmalle, tai no ainakin fb-kavereille, miten kurjaa ja RANKKAA mun elämä on! Katsokaa nyt, mä kävin kaupassa ja ihan yksin!! Hoidan lapset, kolme kissaa ja kodin, vaikka kuumeessa. Eipä sillä, tottahan tuo on. Mutta auttaako valittaminen siihen tunteeseen, että on rankkaa? Helpottaako se niiden asioiden tekemistä, mitkä on yksinkertaisesti vaan pakko tehdä? Eipä taida helpottaa. Päinvastoin, negatiivisissa tunteissa vellominen syö energiaa. Kauppakassit tuntuvat paljon painavemmilta ja niiden tyhjentäminen jääkaappiin hirmuisen isolta työtä, jos asiaa oikein alkaa vatvomaan.

Päätin suhtautua asiaan niin, että homma on nyt vaan hoidettava. Yksi kassi kerrallaan ja turhia narisematta. Huomasin pian olevani kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on rahaa ostaa ruokaa ja käytössä auto, jolla saan ne toimitettua peräti kotiovelle saakka. Vaikka nyt juuri tällä hetkellä on olo kipeä, niin huomasin myös iloitsevani siitä, että suurimman osan vuodesta olo ei ole näin kurja. Olen siis varsin kiitollinen terveydestä. Jos ei välillä olisi kipeä, ei ehkä osaisi arvostaa terveyttä niin paljon. Ja influenssa sentään menee yleensä parissa viikossa ohi.

Ystäväni kertoi katselleensa kauppareissulla kateellisena vanhempaa pariskuntaa, joka teki ostoksiaan kaikessa rauhassa ja poistui kaupasta yhden pikkukassin kera. Itse mietin tänään aivan samaa, kun kurvailin kaupan käytäviä täysien ostoskärryjen kanssa ja edelläni meni mieshenkilö ostoskorissaan muutama tuote. Hetken tunsin suurta kateutta tuon miehen helppoa (ja halpaa) elämää kohtaan. Sitten ajattelin, että haluisinko oikeasti vaihtaa osia. Vaikka ruokaostoksiin saa helposti kulumaan satasen ja niiden pakkailu ja kotiin kantaminen ovat rutkasti työläämpiä kuin sinkkukoriostosten, niin en mistään hinnasta vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään.

Olosuhteita on paljon vaikeampi muuttaa kuin suhtautumista niihin. Pienistä asioista kasvaa vuoria, jos käyttää energiansa siihen, että manaa ne isoiksi. Oma olo vaan pahenee sillä, että negatiivisia ajatuksia kierrättää päänsä sisällä. Jos sen sijaan päättää valita positiivisen tai edes neutraalin tavan lähestyä arjen haasteita, voi huomata, etteivät ne niin ylitsepääsemättömiä olleetkaan. Valittamalla ei kertaakaan ole oma olo ainakaan parantunut. Välillä on toki saatava purkaa myös pahaa mieltään, mutta on eri asia tehdä sitä kerta toisensa jälkeen samoista asioista.

Ystävää ei jätetä.

Turhautumista, tavoitteita ja tuloksia

Kaikilla on varmaan kausia, kun ei oikein mikään kiinnosta. Normaalisti pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joka löytää synkimmistäkin asioista ne valoisat puolet. Enkä nytkään koe elämääni mitenkään kurjaksi, mutta turhautuneisuus on varmaan oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa.

Viime talvena ja keväänä olin täynnä energiaa. Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä ja oli jokin päämäärä kaikessa. Tavoitteeni oli oppia nauttimaan juoksemisesta, saada opintoja suoritettua hyvällä tahdilla ja ehkä myös löytää hyvä kumppani elämää jakamaan. Oli myös joitakin ammatillisia tavoitteita ja näkemys siitä, mihin opinnoissani tähtään. Noista jutuista näyttää toteutuneen tuo ensimmäinen, muut tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän karahtaneet kiville tai polkevat pakoillaan eikä oikein energiaa niiden asioiden muuttamiseen edes tällä hetkellä ole. Missä on motivaatio? Into? Jotain radikaalia muutosta kaivattaisiin nyt!!

Jotkut aamut ovat aikaisen heräämisen arvoisia!

Huomaan olevani tyytymätön siihen, että elämä on tällä hetkellä niin kesken. On ihan hirveästi avoimia asioita, joihin toivoisi jotain pikaista ratkaisua. Pitäisi pystyä nauttimaan myös matkasta eikä odottaa ainoastaan perille pääsyä. Pitäisi myös pystyä nauttimaan talvesta eikä odottaa vain kesää! :)

Lupasin joulukuussa, että laitan itsestäni jonkun kokovartalokuvan kuukausittain blogiin, niin että ainakin itsellä säilyy motivaatio pysyä kunnossa. Aloin miettiä, että onko uudistuneet elämäntavat enää kiinni ulkoisesta "paineesta" pysyä kuosissa. Tulin siihen tulokseen, että eivät! Ensin kuitenkin ne kuvat, koska lupasin.

Nämä peiliselfiet on aina yhtä noloja...

Huomaan nyt, että kun olen jo pitkään syönyt puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, osaan paremmin kuunnella oman kropan viestejä siitä, mitä ravintoa se vaatii. Joskus tekee mieli syödä enemmän hiilihydraatteja ja se luultavasti on elimistön viesti siitä, että niitä silloin tarvitaan. Joskus myös iskee pakottava tarve saada esimerkiksi appelsiinituoremehua, vaikka en normaalisti mehuja juo. Talvella tekee mieli erilaisia ruokia kuin kesällä ja siihen on luultavasti ihan fysiologiset syynsä. Kesällä enemmän tuoreita kasviksia ja kylmiä ruokia, kun taas talvella syön kasvikseni mieluiten lämpiminä.

Silloin kuin vielä elin roskaruualla ja karkilla, en tällaisia viestejä kuullut. Minulla ei myöskään ollut mitään käsitystä niistä energiamääristä, mitä söin. Ihmettelin vaan, että miksi lihon, vaikka en oikeastaan syö mitään. Uskon, että oikean ravinnon puute sekoittaa ihmisen luontaisen kyvyn säädellä syömisiään.

Parasta pikaruokaa!

Ennen palkitsin itseni ruualla. Jos oli ollut rankka päivä, niin ansaitsin illalla mielestäni herkkuja. Jos oli ollut tosi mukava päivä, niin pitihän sen kunniaksi myös herkutella. Nyt tuo ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta. Toisaalta huomaan tunteiden vaikuttavan edelleen syömiseeni jossain määrin, mutta päinvastaisella tavalla. Kun on stressiä tai muita murheita, ei tee mieli syödä mitään. Paras lääke ruokahaluttomuuteen on syöminen. Muutaman päivän kun pakottaa itsensä syömään kunnollista ruokaa säännöllisesti, niin ruokahalu palautuu ja olo paranee jo sillä.

Nyt yritän potkia itseni tästä jumitusturhautumis-olotilasta yli ja alkaa tekemään jotain omien tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden saavuttamiseksi! Ensimmäinen toimenpide tänään voisi olla itsensä raahaaminen ulos. Siellä paistaa aurinko!

Rasiaruokia, rahkaa ja uuden vuoden lupauksia

Siinä mielessä otsikko hämää, että en tehnyt niin ainoatakaan uuden vuoden lupausta, koska tähän ikään olen jo oppinut, että aika harvat lupaukset on tehty pidettäväksi. Jos jotain olisi pitänyt luvata, niin ehkä sen, että kunnioitan tänä vuonna enemmän itseäni enkä anna muiden kohdella minua siten kuin en muitakaan kohtelisi.

On jännä juttu, miten yksi päivä voi vaikuttaa psyykkisesti niin paljon! Joulukuun viimeinen päivä on aina jotenkin synkkä ja täynnä kaikkea vanhaa. Tammikuun ensimmäinen päivä taas on täynnä fiilistä paremmasta. Jos vielä joulukuun lopulla kaivellaan viimeisiä lanttulaatikon rippeitä, niin tammikuussa suuntaudutaan jo kevääseen ja raikkaisiin ja värikkäisiin ruokiin. Näin ainakin itselläni käy. Se ruoanlaiton ilo, mikä viimeistään marraskuun pimeässä katoaa, palaa taas. Niinpä eilen kokkailin jo rasiaruokia. Siis valmiita ateroita pakasterasioihin. Voi kuulostaa melko tylsälle, mutta muuten ei tulisi vain itselle tehtyä kunnon ruokaa.

Eikö näytäkin houkuttelevalta?

Jouluna "säännöllinen" ruokailu sai hiukan eri merkityksen kuin normaalisti. Jääkaapilla tuli käytyä aika säännöllisesti ja välissä vielä herkkuja. Ihme kyllä, painoon ei moinen pyllyily vaikuttanut, mutta toki huomaan, että turvotusta on tullut. Olo ei ole freesi eikä timmi. Eikä ihme, kun parin viikon aikana on vietetty kunnon hiilarikekkereitä. Nyt on edessä paluu arkeen, eikä se vaikuta yhtään ikävältä vaihtoehdolta!

Näyttää ruualta.

Juttelin ystävän kanssa siitä, että terveellinen ruoka on lopulta aika yksinkertainen juttu. Jos ruoka-annoksessa kaikki ainesosat on tunnistettavissa siksi, mitä ne on, niin ruoka luultavasti on ravitsevaa ja hyvää. Kuten tuossa minun ateriassani on riisiä, kanaa ja kasviksia. Kaiken tunnistaa. Sen sijaan tiedätkö, mitä suuhusi pistät, jos edessäsi on esim. eineslihapullia tai kebab-ateria?

Turhan tiukkapipoksi ei silti kannata ryhtyä. Liian tiukka pipo meinaan kiristää päätä. :)

Aamulla syön kaurapuuroa, raejuustolla ja mehukeitolla/marjoilla. Kahdella aterialla kalaa, kanaa tai lihaa ja riisiä. Niin ja kasviksia tietenkin. Väli- ja iltapalaksi rahkaa/raejuustoa ja hedelmiä ja marjoja. Näillä mennään.

Vielä yksi juttu, jota en ehkä ole muistanut hehkuttaa. Nimittäin kylmäpuristettu kookosöljy!! Aine, josta ollaan montaa mieltä enkä nyt perustele sen terveellisyyttä tieteellisesti vaan ihan oman kokemuksen perusteella. Koko sen ajan, kun kookosöljy on kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni, olen pysynyt hoikkana. Lisään sitä joka aamu lusikallisen aamupuuroon. Pikku flunssat eivät myöskään ole vaivanneet, koska kookosöljy on luonnon antibiootti. Minulla on yksi purkki keittiössä ja toinen kylppärissä. Käytän kookosöljyä myös nykyisin meikinpoistoon. Toimii loistavasti eikä tule allergiaoireita, kuten melkein mistä tahansa muista tuotteista saan. Silloin tällöin myös sutaisen samaa tavaraa hiuksiini hoitoaineeksi. Ja kuorinta-aineen teen kookosöljystä ja suolasta. Voi sillä myöskin hampaat pestä tai käyttää suuveden asemasta. Jotkut vannoo kovastikin sen nimeen hampaiden puhdistuksessa, mutta pesen kyllä edelleenkin hampaani ihan normi hammastahnalla. Tulipa vaan mieleen tämäkin käyttötarkoitus. :)

Vuoden eka biisi. Voin samastua.