Hammaslääkärihäpeää ja muita häpeän hetkiä

Vein tänään poikani parturiin ja huomasin sitä ennen murehtivani omia hiuksiani. Hävettää mennä parturiin, kun oma pää näyttää siltä, ettei pariin vuoteen ole kampaajalla käyty. Mikä vielä kaiken lisäksi on totta.

Sama tunne valtaa hammaslääkärissä. Tarve selitellä sitä, ettei ole käyttänyt läheskään joka ilta hammaslankaa, vaikka aivan hyvin tiedän, että pitäisi. Hävettää oma laiskuus. Vielä enemmän hävettää, jos kyseessä on lapsen hampaat. Silloin häpeään kietoutuu myös syyllisyys. Toisella lapsistani on helposti reikiintyvät hampaat ja voi sitä häpeän ja syyllisyyden määrää, jonka olen kokenut hammaslääkärissä! Olen epäonnistunut.

Häpeä on tunne, joka kurkkii kulman takaa monessa tilanteessa. Häpeään liittyy aina vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa ja pelko siitä, että ei saa hyväksyntää toiselta. Kuinka vaikeaa onkaan esimerkiksi kertoa tunteistaan toiselle, jos ei ole ollenkaan varma saako tunteilleen vastakaikua. Häpeään liittyy myös tunne epäonnistumisesta. Kun liukastun kadulla ja kaadun vesilammikkoon, ei ensimmäisenä mieleen tule harmitus märistä vaatteista vaan häpeä siitä, että joku näki tilanteen. Saattoi jopa nauraa minulle. Häpeää tutkineet Pentti Ikonen ja Eero Rechardt määrittelevät häpeän olevan se voimakas mielipaha, jota koetaan, kun tavoiteltu tai jo toteutuneeksi oletettu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta.

Miksi kulutan niin paljon energiaa sen ajattelemiseen, mitä muut minusta ajattelee ja miten he reagoivat toimintaani tai tunteisiini? Koska olen ihminen ja ihmisyyteen kuuluu tarve olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Yhtenä päivänä olin harmistunut lapseni käytöksestä. Kuulin hänen kehuskelevan kaverilleen, mitä kaikkea tavaraa hänellä onkaan. Mieleeni tuli ensimmäisenä, että onpas ärsyttävää hyväksynnän hakemista. Mutta sitä me tehdään kaikki, tavalla tai toisella. Haemme paikkaamme suhteessa muihin ja haluamme, että meidät hyväksytään. Lapsi vielä opettelee sosiaalisia sääntöjä ja aikuisen näkökulmasta moni toimintatapa vaikuttaa kömpelöltä.

Teen parhaillani gradua hengellisestä yhteisöstä lähteneistä. Usko on monelle voimavara, mutta pahimmillaan ihminen voi tuntea monesta asiasta häpeää myös suhteessa Jumalaan. Ei riitä, että häpeää itseään ihmisten edessä. Syyllisyys ja häpeä painavat, jos kokee epäonnistuneensa suhteessa Jumalaan. Häpeä ei välttämättä liity siihen, mitä ihminen on tehnyt, vaan se voi olla tunne arvottomuudesta ja kelpaamattomuudesta ihmisten tai Jumalan edessä. Häpeä on ihmisen sisäinen kokemus eikä sitä helpota häpeän tunteen vähättely.


Palatakseni parturikäyntiin poikani kanssa. Mikä sai minut tuntemaan häpeää omista hiuksistani? Varmaankin ajatus siitä, että alan ammattilaisena hän näkee ensisilmäyksellä, että "tuolle kuontalolle pitäisi tehdä jotain" ja miettii, että eikö tuo itse tajua tulla leikkauttamaan hiuksiaan. Ennakoin siis toisen ajatuksia ja sitä, että minuun kohdistuu kritiikkiä eikä hyväksyntää. Kuulostaa siis erittäin epäloogiselta ja naurettavalta, mutta näin sosiaalinen ihminen toimii. Ihminen luo itse päässään häpeän tunteen. Jo häpeän tunnistaminen auttaa sen hallinnassa. Menin lopulta ihan häpeilemättä parturiin ja lähdin sieltä hyvillä mielin pois. 

Häpeästä ei tarvitse päästä eroon. Sehän tarkoittaisi sitä, että tuntisin itseni täydelliseksi ja itseriittoiseksi ihmiseksi ja voisin käyttäytyä muita kohtaan miten vain. Häpeä ei ole pelkästään negatiivinen tunne, vaan se myös ohjaa meitä toimimaan oikein ja muut huomioiden. Voisin silti harjoitella paremmin tunnistamaan oman häpeäni laadun. Milloin on ihan tervettä hävetä ja milloin häpeään ei oikeasti ole aihetta. Monesti asian ääneen sanominen vie häpeältä voiman.

Ehkä ensi kerralla hammaslääkärissä kerron ihan ensitöikseni, että minua hävettää, enkä kaipaa syyllistämistä hammaslangan laiskasta käytöstä. :)

Hyväksi havaittuja maidottomia tuotteita

Kolmas viikko maidotonta ruokavaliota on takana. Jännä juttu, mutta en kaipaa yhtään maidollisia tuotteita. Epäilin eniten jugurtteja. Arvelin, että soijajugurtti ei voi olla hyvää. Olen joskus aiemmin maistanut kaura- ja soijapohjaisia jugurtteja ja ne maistuivat silloin mielestäni ihan kuralta. Jotenkin valjuilta. Tänään tein itselleni evääksi tuorepuuron soijajugurtista, siemenistä, kaurahiutaleista ja marjoista. Mietin sitä syödessäni, että en enää huomaa mitään eroa "tavalliseen".

Hyväksi havaittuja tuotteita ovat Alpron ja Plantin soijajugurtit ja Oatlyn kauramaidot. Myös Plantin kaurapohjaiset "ruokakermat" ovat hyviä, jos jotain herkumpaa ruokaa tekee. Niitä saa myös maustettuna.

Näitä tuotteita löytyi tällä hetkellä kaapista. Kuvaan ilmestyi myös joku kissa.

Alpron Lime-sitruunajugurtti on aivan ihanan makuista. Sopivan kirpeä ja vahva sitruksinen maku, joka ei ole kuitenkaan teennäinen. Tästä pidän, mutta siinä on aika paljon sokeria, joten sopii herkkuhetkiin. Olen myös sekoittanut sitä maustamattomaan jugurttiin, jossa itseasiassa myös on hieman sokeria. Alprolla on myös täysin sokeriton maustamaton soijajugurtti, jota myydään ainakin tuollaisessa kannellisessa pikarissa. Sitä konsulentti suositteli kokeilemaan esim. suolaisten piirakoiden täytteisiin. Se myös hyytyy ilman kananmunaa uunissa. Alpron Natural With Coconut ei nimensä mukaisesti ole kovin makea, mutta siinä on joku jännä sivumaku, jonka kanssa en aivan ole päässyt sinuiksi. Kookosta rakastan, joten siitä se ei johdu. Hedelmien kanssa kuitenkin ihan ok tuokin. Plantin vaniljan makuinen jugurtti on myös tosi herkkua. Enemmän siis jälkiruokamainen minun makuuni kuin päivittäin syötävä. Sitä voisin käyttää leivonnassa esim. mustikkapiirakan täytteessä. Hyytyy myös ilman munaa paistettaessa.

Maidon sijasta olen jo ennen täyttä maidottomuutta käyttänyt kauramaitoa. Se on ihanaa! Oatlyn kauramaito on minun makuuni parasta. Saattaa myös johtua siitä, että kyseisen firman purkit ovat hauskimman näköiset. :D

Ainoa maitotuote, jonka kanssa minulla tulee ehkä jossain vaiheessa haastetta, on juusto. Arkena selviän ilman juustoa, mutta joihinkin hetkiin se ehdottomasti kuuluu.

On ollut ihan hauskaa kokeilla tehdä ruokia ja leivonnaisia ilman maitoa. Ja huomata, että ei se niin vaikeaa ole. Olo on edelleen hyvä eikä suolisto ole oireillut. Mitään mullistavaa olon muutosta muuten en ole havainnut eli jos minulla ei olisi ollut jatkuvia vatsavaivoja ennen tätä, niin en varmaan huomaisi mitään eroa entiseen. Mutta vatsavaivat on aika pätevä syy ruokavalion muutokseen. Ihan riittävän mullistavaa minulle. :)

Alpron ihanan kirpsakka Lime-sitruunajugurtti innoitti pieneen "juustokakku"-kokeiluun. Toimi!