Mun tavoite oli juosta 5 km toukokuun 1. päivä. Se tavoite toteutui kuitenkin jo tänään eli 6. huhtikuuta!! Olen voittanut itseni! Aikaa tuohon kului 39 minuuttia ja keskivauhti oli 7:48/km.
Nyt siis viimeistään olen todistanut (ainakin itselleni), että kuka vaan pystyy juoksemaan 5 kilometriä aika lyhyenkin harjoittelun jälkeen. Jos joku olisi 2 kk sitten sanonut, että juoksen parin kuukauden päästä 5 km välillä kävelemättä, en olisi uskonut. Hyvä, jos 200 metriä olen jaksanut juosta ja senkin jälkeen olen saanut puhallella hengästyneenä seuraavat kymmenen minuuttia. Nyt vaan ihmettelen, että miksi en ole aiemmin tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa, että oleellista ei ole, kuinka kovaa juoksee, vaan se, että juoksee! Vaikka vauhti olisi hitaampaa kuin reipas kävely, niin jatkaa silti juosten.
Lenkin aikana tuli mieleen tapaus kuuden vuoden takaa. Odotin nuorimmaistani ja raskauden puolivälissä jouduin sairaalaan vuodelepoon, koska vauva meinasi syntyä jo silloin. Pääsin kuitenkin vielä kotiin maattuani sairaalassa ensin jonkin aikaa. Asuimme silloin rivitaloasunnossa, jonka makuuhuoneen ikkunasta näkyi kävelytielle. Muistan elävästi, kuinka makoilin sängyssä ja lupa oli nousta vaan vessaan ja suihkuun. Katselin ikkunasta ulkona lenkkeileviä ihmisiä ja mietin, että jos tästä joskus selviän, niin haluaisin myös juosta! Pitkään siinä meni. Poikani syntyi keskosena, mutta on kohta reipas eskarilainen. Ja nyt vasta äiti on uskaltanut toteuttaa tuon haaveen!
Viiden kilsan lenkkiä siivitti tänään Redrama ja erityisesti biisi nimeltä Clouds, jonka sanat tuntuivat taas kertovan juuri mun elämästä. No ei nyt ihan joka sana, mutta melkein. :) Erityisesti hymyilytti tuossa biisissä kohta: "I'll never leave you alone in the rain". Tän viikonlopun tunnuslause!
Nyt siis viimeistään olen todistanut (ainakin itselleni), että kuka vaan pystyy juoksemaan 5 kilometriä aika lyhyenkin harjoittelun jälkeen. Jos joku olisi 2 kk sitten sanonut, että juoksen parin kuukauden päästä 5 km välillä kävelemättä, en olisi uskonut. Hyvä, jos 200 metriä olen jaksanut juosta ja senkin jälkeen olen saanut puhallella hengästyneenä seuraavat kymmenen minuuttia. Nyt vaan ihmettelen, että miksi en ole aiemmin tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa, että oleellista ei ole, kuinka kovaa juoksee, vaan se, että juoksee! Vaikka vauhti olisi hitaampaa kuin reipas kävely, niin jatkaa silti juosten.
Lenkin aikana tuli mieleen tapaus kuuden vuoden takaa. Odotin nuorimmaistani ja raskauden puolivälissä jouduin sairaalaan vuodelepoon, koska vauva meinasi syntyä jo silloin. Pääsin kuitenkin vielä kotiin maattuani sairaalassa ensin jonkin aikaa. Asuimme silloin rivitaloasunnossa, jonka makuuhuoneen ikkunasta näkyi kävelytielle. Muistan elävästi, kuinka makoilin sängyssä ja lupa oli nousta vaan vessaan ja suihkuun. Katselin ikkunasta ulkona lenkkeileviä ihmisiä ja mietin, että jos tästä joskus selviän, niin haluaisin myös juosta! Pitkään siinä meni. Poikani syntyi keskosena, mutta on kohta reipas eskarilainen. Ja nyt vasta äiti on uskaltanut toteuttaa tuon haaveen!
Viiden kilsan lenkkiä siivitti tänään Redrama ja erityisesti biisi nimeltä Clouds, jonka sanat tuntuivat taas kertovan juuri mun elämästä. No ei nyt ihan joka sana, mutta melkein. :) Erityisesti hymyilytti tuossa biisissä kohta: "I'll never leave you alone in the rain". Tän viikonlopun tunnuslause!
Jee! Onnea! Oon iloinen sun puolesta ♡
VastaaPoistaHyvä Sanja,tiesin et pystyisit siihen!itsekin tänään uuden virstanpylvään ylittäneenä :)
VastaaPoistaTuliko Mialle pisin lenkki?
PoistaKiitos tytöt! :)
VastaaPoistaKyllä mä aika puhki olin ton lenkin jälkeen, mutta kuitenkin hyvä fiilis.