Ongelma nimeltä ruuansulatus

Olen niin kauan kuin muistan kärsinyt vatsavaivoista. Nuorempana ajattelin vain vatsani reagoivan herkästi jännitykseen tai stressiin, mutta parikymppisenä ongelma alkoi saada isommat mittasuhteet. Joka aamu kärsin kauheista vatsan kouristeluista ja sain juosta vessassa. Heräsin sen vuoksi aina kahta tuntia ennen kuin piti lähteä, koska siinä parissa tunnissa vatsan toiminta ehti yleensä tasoittumaan. Vaihdoin tuolloin käyttämäni maitotuotteet laktoosittomiksi ja jotain apua siitä olikin. Ennen lasteni syntymiä vatsavaivat olivat pahimmillaan ja häiritsivät toden teolla normaalia elämää. Pahimmillani en meinannut uskaltaa mennä kauppaan, kun pelkäsin vatsakramppien alkavan kesken ostosreissun.

Raskaudet helpottivat oireita ja olo palautuikin suht normaaliksi. Vatsa oireili aika ajoin, mutta söin aivan normaalisti kaikkea. Tai oikeastaan söin tosi epäterveellisesti siihen aikaan, mutta vatsan toiminta oli silti suhteellisen normaalia. Ehkä elämä muuten oli silloin tasaisen mukavaa, joten vatsakin pysyi menossa mukana.

Jossain vaiheessa kuvioon ilmestyi kuitenkin uusi ongelma. Turvotus. Eikä mikään pieni pönötys, vaan vatsa turposi ilmapallon lailla ja olo oli todella tukala. Paikansin ongelman lähteeksi aika pian ruisleivän ja vähensin sen syöntiä. Taas helpotti. 2010 tein elämäntaparemontin, jonka yhteydessä painoni putosi 10 kiloa. Söin monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin aiemmin eikä vatsavaivoja pahemmin ollut.

Sitten tuli nämä elämäni shokkivuodet. Puskista tullut avioero ja kun siitä syntynyt tunteiden vuoristorata alkoi olla ohitse, niin seuraava shokki iski päälle. Olin jo aiemmin ymmärtänyt kärsiväni ärtyvän suolen oireyhtymästä. Kaikki merkit täsmäsivät siihen. Vuosi sitten talvella olin tilanteessa, että enää tiennyt, mitä uskaltaisin suuhuni laittaa. Mitä tahansa söin, seurauksena oli kauhea kuplinta vatsassa, turvotus, paha olo, vatsakivut. Aloin noudattaa FODMAP-ruokavaliota eli välttelin mm. kotimaisia viljoja, kivellisiä hedelmiä, tavallisia maitotuotteita, pähkinöitä, palkokasveja, herneitä jne. Se helpottikin taas ruuansulatuksen toimintaa.

Kunnes sitten tämä talvi on ollut yhtä tuskaa. Jos aiemmin oli tuntunut, että vatsani toimii vähän liiankin tehokkaasti, niin nyt ongelma on ollut päinvastainen. Vatsa ei meinaa toimia ollenkaan ja se tekee olon ihan kauheaksi. Tuntuu, että mikään ruoka ei sula vaan jää vellomaan vatsalaukkuun. Ei ole enää edes nälkä, kun ruoka ei tunnu liikkuvan sieltä mihinkään suuntaan. Olo on turvonnut ja kaikin tavoin ikävä. Sellainen, että ei ole huvittanut lähteä oikein mihinkään pakollisia menoja enempää.

Ja kyllä. Olen syönyt probiootteja ja ruuansulatusentyymeitä ja olen vältellyt lähes kaikkea mahdollista vähänkään uhkaavan oloista ruoka-ainetta. Silti iltaa kohti pahenevat vatsavaivat pyrkivät viemään ilon elämästä. Lisäksi piinaavat iho-ongelmat ja jo pitkään jatkunut "pikku flunssa". Ei ole flunssaa varsinaisesti, mutta varsinkin öisin kertyy nieluun limaa, jota sitten aamuisin yritän köhiä ja niistellä pois. Selittämättömät tulehdukset, mm. silmätulehdukset ilman mitään muuta oiretta saivat miettimään, onko syynä kuitenkin maito. Olen viime aikoina myös saanut esimerkiksi sitrushedelmistä allergisia reaktioita, joista en ennen ole kärsinyt. Ei siis enää appelsiiniakaan.

En innostu siitä, että ollaan milloin milläkin ruokavaliolla ihan vaan muodin vuoksi. Jos pystyy syömään ruisleipää ja tavallista maitoa ja olo on hyvä, niin miksi ryhtyä rajoittamaan ruokavaliotaan. En minäkään niin mielelläni tee. Ja kaikkein viimeisimpänä haluisin luopua kokonaan maitotuotteista. Maitoa en ole enää aikoihin juonut enkä edes kahviin lisännyt, mutta rahkaa, maustamatonta jugurttia ja raejuustoa olen syönyt. Juustosta myös pidän valtavasti. Olen monilta ystäviltäni kuullut tarinoita maidottoman ruokavalion hyödyistä, mutta olen ajatellut sen olevan tosi vaikeaa, kun jo muutenkin ruokavalio on ollut rajoittunut.

Nyt kuitenkin päätin aloittaa kokeilun. Aamupalani on perinteisesti ollut kaurapuuro raejuustolla, kookosöljyllä ja kauramaidolla. Tänään sekoitin puuroon riisiproteiinia raejuuston sijaan. Voin kertoa, että maku ei ole paras, mutta ehkä siihen tottuu. Iltapalaksi tein eilen kookosjauhoista, kananmunanvalkuaisista ja kookosmaidosta puuroa. Se oli ihan syötävää, jos nyt ei suorastaan mitään ihan herkkua. Välipalaksi söin soijajugurttia, johon lisäsin banaania ja saksanpähkinöitä. Oikeastaan se oli aika hyvää. Onneksi nykyään on kaupoissa monipuolisesti maidottomia vaihtoehtoja, joten kyllähän tämä kätevästi kotona onnistuu.

Kookospuuroa

Soijajugurttia, banaania, saksanpähkinää ja kookoshiutaleita. Nam!

Niin. Kotona maidottoman ruokavalion noudattaminen on suhteellisen helppoa. Eniten ahdistaa kyläilyt. En haluaisi olla sellainen hankala vieras, joka ei syö mitään normaalia! On jotenkin eri asia, jos on todettu keliakia tms., jonka takia ei voi syödä kaikkea, mutta minulla ei ole. Kehtaanko olla syömättä juhlissa herkkuja tai ruokavieraaksi mennessä pyytää maidottomia ruokia. Minusta se tuntuu jotenkin nololta. Oman ikäluokkani ihmiset varmasti ymmärtävät asian, mutta eivät kaikki. Ehkä yritän maidottoman kokeiluni ajan vältellä kyläilyjä. :D

Ajattelin nyt alkuun kokeilla kuukautta ilman maitotuotteita ja jos tästä on apua, niin homma jatkuu. Jos ei, niin palataan normaaliin. Raportoin tänne kokemuksistani.

Litteä vatsa, parempi mieli!

FODMAP-ruokavalio toimii. Olen nyt toista viikkoa noudattanut täysin gluteenitonta ruokavaliota ja karttanut myös muita vatsalleni sopimattomia ruokia. Taas osaa arvostaa sitä olotilaa, kun on ihan normaali olo! Vatsa on litteä ja turvotus poissa. Vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut ajatella laittavani vartalonmyötäistä toppia päälleni, mutta nyt kehtaa taas!

Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa lenkin. Pakko myöntää, että tunne oli ihana! Loska on poissa ja kadut alkaa täällä päin Suomea olla kuivia. Juostessa tulee sellainen hirmu vapaa fiilis. Varmaan lehmillä on sama fiilis, kun ne pääsevät talven jälkeen navetasta laitumelle. :)

Vielä on helmikuu ja tuntuu jo keväältä. Päivät ovat pidentyneet ja aurinko lämmittää selkeästi silloin, kun se sattuu paistamaan. Mun parvekkeella alkaa kohta kesä. Viime vuonna otin bikineissä aurinkoa maaliskuussa. Aurinkoisia kelejä ja bikinikautta odotellessa oli pakko koittaa, että miltä ne bikinit mun päällä nykykunnossa näyttävät.

No ei pahalta ollenkaan, vaikka itse sanonkin. Ehkä omalla parveella ainakin kehtaa bikineissä aurinkoa ottaa.

Monet viime päivitykset ovat liittyneet ruokaan, mutta pakko silti tähänkin päivitykseen laittaa vielä pari ruokakuvaa. Eilen töihin ajellessa radiossa keskusteltiin siitä, miksi ihmiset ottaa ruuistaan kuvia jakaakseen ne somessa. Minun mielestäni on tosi inspiroivaa katsella muiden ruokakuvia ja niiden perusteella monesti saan uusia ideoita omiin ruokiini. Sitä paitsi ruoka on kaunista. Syön mielelläni kaunista ruokaa. Usein pätee myös se, että kaunis ja värikäs ruoka on terveellistä. Kebab ranskalaisilla tai nakkiperunat ei vaan näytä kovin kauniilta.

Mun värikäs ja herkullinen lounas.

Jälkkäriksi kookos-chia-vanukas.

Seuraava postaus tulee olemaan puuro- ja vanukasaiheinen. Joku erehtyi sanomaan minulle, että kaurapuuro on tylsää syötävää. Katinkontit! Kaurapuuro on luovuuden lähde. Miten olisi suklainen kookoskaurapuuro, pina colada-puuro (nimi viittaa ananakseen ja kookokseen, ei rommiin) tai porkkanakakkupuuro? Puuron ei tarvitse olla tylsää!! Siihen voi lisätä mausteita, marjoja, hedelmiä, kasviksia ja sen voi keittää veden sijaan vaikkapa kookosmaitoon tai mantelimaitoon. Näistä lisää lähipäivinä.

IBS-ihmiselle FODMAP-ruokia

Nyt tulee tiukan asiapitoinen teksti poikkeuksellisesti ilman kuvia. :) Niin kauan kuin muistan, olen reagoinut vatsallani stressiin ja jännitykseen. Tai oikeammin suolistollani. Vatsassa ei kai mitään vikaa ole eikä liioin suolistossakaan, mutta sen toiminta aika ajoin oikuttelee. En ole koskaan noudattanut suolistoni takia mitään tarkkaa ruokavaliota tai karsinut ruoka-aineita pilkun tarkasti pois siitä. Tosin leipää en normaalisti syö ollenkaan enkä juo maitoa. Satunnaisesti olen syönyt leipää ja muita viljoja sisältäviä ruokia. Eikä niistä ole aiheutunut mitään ongelmaa. Jopa ulkomailla matkustaessa olen aivan surutta syönyt, mitä mieli tekee ja yleensä vatsa on toiminut reissussa aivan moitteettomasti. Johtuisiko sitten loman stressittömyydestä, että silloin suolisto sietää melkein mitä vaan.

Olen jo aiemmissa blogiteksteissä valitellut viime aikojen tuskaista olotilaa ja yrittänyt päästä jyvälle, millä siitä pääsee eroon ja mitä enää uskaltaa suuhunsa laittaa. Oireet eivät ole kuvittelua, vaan totisinta totta. Heti aamupalan jälkeen on alkanut vatsa turpoamaan ja normaalisti litteä vatsani on pahimmillaan iltaisin sen näköinen, että olen raskaana. Missään asennossa ei pysty olemaan kauaa, kun tuo olotila vallitsee. Tiedän luultavasti syyllisen, joka alunperin sai aikaan oireiden alkamisen. Porsaan ulkofilee paistettuna tomaattikastikkeessa, jossa olin runsaasti valkosipulia, sipulia, paprikaa ja varsiselleriä. Sen kanssa lisukkeena söin uunissa paahdettua omenaa, varsiselleriä ja fenkolia. Ja kuinka ollakaan, tutkittuani muutamia englanninkielisiä artikkeleita aiheesta, huomasin juuri noiden kyseisten aineiden olevan pahisten listalla FODMAP-ruokavaliossa.

Minulla mitä luultavimmin on ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS. Sitä ei koskaan ole lääkärin toimesta diagnosoitu, mutta äidilläni se on todettu ja oireet viittaavat minullakin siihen niin selkeästi, että ei paljon jää epäilyksen varaan. On tutkittu, että tietyt huonosti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat herkästi oireita IBS:sta kärsivälle. Niinpä on suositeltavaa välttää niitä ruokia, jotka tiedetään vaivoja aiheuttavan. Ja se lista on muuten pitkä ja sisältää todella paljon sellaisia ruokia, joita olen päivittäin syönyt. Oireiden ollessa pahimmillaan on hyvä muutama viikko noudattaa ruokavaliorajoituksia tarkasti, mutta tilanteen helpottaessa ei ole järkevää olla syömättä jotain "vain koska se on listalla". Näin ajattelin nyt itsekin tehdä. Ensin vähän tarkemmalla ruokavaliolla jonkin aikaa ja sitten testaillaan aine kerrallaan, tuleeko ongelmia.

Kauhukseni vältettävien aineiden listalla on kaikki maitotuotteet lukuunottamatta pitkään kypsytettyjä juustoja. Ei siis hetkeen raejuustoa. Rahkaa ja turkkilaista jugurttia olen kuitenkin iltapalaksi syönyt eikä siitä ole nyt oireita tullut, joten pienessä määrin ainakin voin näitä tuotteita nauttia. Kaikki gluteenia sisältävät viljat eli ruis, ohra ja vehnä ovat pannassa. Niiden sijasta voi syödä esim. kauraa, riisiä, tattaria ja kvinoaa. Turvallisten ruokien listalla on kuitenkin esim. maissi, mutta minulla se on yksi pahimmista aiheuttajista, jonka olen todennut itse hyvin monta kertaa. Samalla listalla on myös peruna, mutta sekin aiheuttaa minulle oireita. Hedelmistä ei suositella omenaa, päärynää eikä mitään kivellisiä hedelmiä, esim. persikkaa tai aprikoosia. Banaania voi syödä, kunhan se on kypsää ja kerralla syö vain yhden. Vesimeloni ja viinirypäleet ovat pahiksia, mutta muita meloneja voi syödä turvallisin mielin kuten myös ananasta, kiiviä ja sitrushedelmiä. Surukseni myös viime aikoina runsain määrin nauttimani avokado kuuluu vältettäviin ruokiin. Pähkinöitä, siemeniä ja pähkinävoita voi syödä kohtuudella, mutta vältettäviä pähkinöitä ovat pistaasi- ja cashewpähkinät sekä manteli. Juuri mun suosikit. Makeutusaineista kaikki keinotekoiset makeutusaineet sekä hunaja kuuluvat vältettävien luetteloon. Sokeriakaan ei tulisi käyttää, joten parempi totutella tulemaan toimeen ilman makeutusaineita. Onneksi se ei tuota minulle isoa ongelmaa. Kasviksista parsa, parsakaali ja muut kaalit sekä sienet ovat vältettäviä, kuten myös sipulit, pavut ja herneet. Joissain listoissa tosin esim. munakoiso ja kukkakaali ovat "turvallisia" ja toisissa listoissa ne ovat "vaarallisia". Jää siis oman arvion varaan, syökö niitä vai ei. Määrä on noissakin hyvä pitää kohtuullisena. Mainittakoon vielä pahiksena "ruuansulatusjugurtit", koska moni voisi ajatella niiden juuri auttavan.

Aluksi ajattelin, että ei paljoa jää jäljelle niitä turvallisia ruokia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että eihän noista yllämainituista mikään ole varsinaisesti kiellettyä. Moni sietää niitä kohtuudella käytettynä. Useimmista maitotuotteista löytyy Suomessa laktoosittomat versiot, jotka pitäisi soveltua IBS-ihmiselle. Leivän tilalta olen tehnyt itse tattarijauhoista ja siemenistä näkkäriä ja usein syön myös riisikakkuja. Leivättäkin selviää, kun on tottunut olemaan ilman jo usean vuoden ajan. Jos vain juhlatilanteissa tai kyläillessä syö kohtuudella jotain vehnäleivonnaista, ei minulla ainakaan ole siitä oireita tullut. Mutta arkena ei ehdoin tahdoin halua itselleen tuskallista olotilaa hankkia. Vaikka ruisleipä tai pulla maistuisi kuinka hyvälle, niin "normaali" olo voittaa silti sen nautinnon. 

Tämänhetkinen ruokavalioni näyttää siis tältä: (esimerkkipäivä)

Aamupala
Kvinoapuuroa, jossa banaani ja kuppi mustaa teetä

Lounas
Yrteillä ja sitruunalla maustettua broilerin rintafileetä (paistettu oliiviöljyssä) ja riisiä sekä salaattia, jossa tomaattia, kurkkua. Porkkanaa höyrytettynä.

Välipala
Puoli purkillista laktoositonta rahkaa ja mustikoita ja riisikakku, jossa päällä juustoa tai kalkkunaleikettä ja kurkkua. Kupillinen vihreää teetä.

Päivällinen
Tonnikalaa ja kvinoaa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa (hieman kypsennetty pannulla oliiviöljyssä).

Iltapala
Rahkaa, jossa tuoretta ananasta, vähän itsetehtyä mysliä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Kupillinen vihreää teetä.

Ruokailujen yhteydessä en juo mitään mutta ruuan jälkeen ja ruokailujen välissä juon reilusti vettä. Olen myös ottanut ennen isoja aterioita ruuansulatusentsyymikapselin ja aamulla ennen aamupalaa juon lasillisen vettä, jossa ruokalusikallinen Molkosan maitohera-valmistetta ja sitruunamehua. Lisäksi syön probiootteja. Tällä kaavalla olen nyt saanut vatsani toimimaan normaalisti ainakin toistaiseksi ja toivottavasti se jatkuu!

Mehulingon testausta

Perheessämme on viimeiset kolme viikkoa nuhailtu oikein tosissaan. Ensin oli poika kuumeessa viikon ja sen perään antibioottikuuri. Seuraavaksi iski silmätulehdus, jonka seurauksena taas vierailtiin lääkärissä. Sitten oli tytön vuoro sairastua ja jälleen lääkäriin kipeän korvan takia. Antibiootteja seuraavalle. Kun se saatiin kuriin, niin silmätulehdus tuli tytöllekin. Itse olen ollut myös flunssassa, mutta onneksi suht lievässä. Jännitin kovasti, että ääni katoaa täysin, mutta onneksi kesti työpäivien ajan. Illat koitin olla puhumatta. Joka tapauksessa aikaa on ollut esim. katsella telkkaria! Sattumalta katsoin australialaisen dokumentin Fat sick and nearly dead.  Se kertoi miehestä, joka sairasti kaikkea mahdollista ja parantui juomalla tuoremehuja. Ei siis sellaisia kaupan purkkimehuja, vaan itsetehtyjä vihannesmehuja.

Amerikassa "juicing" on suosittua. Mehuja juodaan eri vaivoihin ja niiden uskotaan estävän ja parantavan sairauksia. Asiaan paneutuneiden mukaan mehustamalla vihannesten ja hedelmien ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin kuin syömällä kokonaisia kasviksia. Vihannesten kuitu jää pois, mutta ravinteet säilyvät mehussa. Näin ollen herkkävatsaisillekin sopii esim. kaalin ja porkkanan mehu, vaikka raakana rouskuteltuna niistä aiheutuisi vatsavaivoja. Mehujen parantava vaikutus siis perustuu ajatukseen, että ravintomme on nykyisin varsin ravinneköyhää ja kasviksia syödään aivan liian vähän. Mehuja juomalla saa huiman määrän vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja ja ties mitä tärkeitä juttuja. :) Käy ihan järkeen, vaikka hieman skeptisesti suhtaudun siihen, että mehuja juomalla voisi sairauksia parantaa.

Tieteellisiä tutkimuksia ei tietääkseni ole olemassa siitä, että mehusta ravinteet imeytyisivät paremmin kuin syömällä kasvikset kokonaisina. Mutta toisaalta, tein juuri äsken itselleni mehun, jossa oli kaksi porkkanaa, yksi punajuuri, yksi appelsiini, yksi omena ja puolikas lime. Olisinko syönyt tuollaisen määrän kasviksia yhdeltä seisomalta? Tuskin. Tai ainakin niistä olisi tullut maha kipeäksi. Kääntöpuolena tälle on tietysti se, että mehuissa on paljon energiaa ja sokeria, varsinkin, jos mehustaa pelkkiä makeita hedelmiä. Näin ollen sanoisin, että tässäkin asiassa kohtuus on kova juttu.

Olen nyt parin viikon aikana testaillut erilaisia vihannes- ja hedelmämehuja. Hankin itselleni Braunin mehulingon, joka oli kohtuuhintainen ja ainakin vaikuttaa hintansa väärtiltä. On melko hiljainen ja helppo puhdistaa. Lapsillekin olen saanut tällä konstilla ujutettua kasviksia, joihin he eivät muuten koskisi. :)

Lähes kaikki tähän saakka testatut kombinaatiot ovat olleet ihanan makuisia. Pääasiassa olen itselleni tehnyt mehua punajuuresta, porkkanasta, omenasta, appelsiinista ja fenkolista. Päärynääkin kokeilin, mutta siitä tuli makuuni liian makeaa. Ainoa aivan hirveän makuinen mehu tuli tomaatista, kurkusta ja selleristä. Join sen silti, mutta en tee toista kertaa, vaikka se varmasti olisi tosi terveellistä! Joku raja.

Vielä en ole huomannut mitään huimia terveysvaikutuksia kehossani, mutta olo on pirteämpi. Tosin se voi johtua myös valon lisääntymisestä ja päivien pidentymisestä. Ehkä myös iho on kauniimman värinen ja se varmasti johtuu porkkanasta. Jatkan kokeiluja ja raportoin mahdollisista tuloksista myöhemmin. Millekään mehupaastolle en ajatellut alkaa, mutta koitan päivittäin itselleni jonkin aamushotin tai välipalajuoman lingota.

Nyt on lähdettävä ulos nauttimaan ihanasta auringosta, jota meille hiihtolomalaisille nyt tarjoillaan.

Hyviä aamupalavaihtoehtoja puuron sijaan

Edelleen aamuni alkavat kaurapuuron ja raejuuston voimalla. Ei ole puuron voittanutta, edes hotellin aamupalapöydässä. Silti joskus innostun loihtimaan jotain hieman erilaista päivän tärkeimmälle aterialle. Varsinkin viikonloppuisin on ihan mukava saada vaihtelua aamupalaan. Koska herkän vatsani vuoksi leipä ei tule kyseeseen viikonloppuaamun avauksena, on keksittävä vaihtelua muulla tavoin.

Tutkiskelin Pinterestin avulla, mitä muilla (lähinnä amerikkalaisilla) on tapana syödä aamuisin. No tietenkin pannukakkuja, mutta minun suuhuni ne eivät oikein aamupalana maistu. Etsin hakusanoilla "clean","eating" ja "breakfast" ja tulokseksi tuli kymmenittäin erilaisia muffinsseja ja "cookieita". Suomalaisittain hieman jopa huvittaa jenkkien hehkutus siitä, kuinka terveellistä kaura ja esimerkiksi mustikat ovat. Luulen, että suurin osa amerikkalaisista pitäisi suomalaistyylistä aamupalaa suorastaan fitness-hifistelynä.

Pinterest vakoilun tuloksena totesin, että myös amerikkalaisessa "cleaneatingissä" keskeinen raaka-aine on kaura. Siitä loihditaan toinen toistaan houkuttavamman näköisiä pannukakkuja, keksejä, patukoita tai muffinsseja. Opin myös muutamia hyviä termejä, joiden avulla etsiskelin netistä tarkempia ohjeita. "Overnight oats" tai "overnight oatmeal" on tietenkin se, mitä suomalaiset kutsuvat tuorepuuroksi. Netti on pullollaan aivan ihania ohjeita ja joitain niistä on kyllä viimeistään kesähelteellä kokeiltava. Näin talvella syön aamulla mieluiten jotain lämmintä. "Baked oatmeal" on meikäläisittäin uunissa kypsennettyä kauraa. Kyseessä on siis uunissa valmistettava paistos, jonka idea on se, että kaurahiutalaiden joukkoon sekoitetaan munamaito ja lisäksi voi oman makunsa mukaan lisätä esim. omenaa, pähkinöitä, rusinoita tai marjoja. Tuloksena on päältä rapea ja sisältä mehevä paistos, joka syödään maiton kanssa. Tein tänään oman versioni ja tässä tulos:

Baked oatmeal eli suomalaisittain kaurapaistos

Kaurapaistos (amerikkalaistyyppinen aamupalavaihtoehto)

3 dl kaurahiutaleita
1 muna
1 dl maitoa
1/4 tl suolaa
Sekaan esim. omena pilkottuna, rusinoita, kanelia, hunajaa, pähkinöitä, marjoja, banaania oman maun mukaan)
(makeutukseksi hunajaa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita seos voideltuun uunivuokaan. Tein suorakaiteen muotoisessa leipävuoassa. Paista 175 asteessa n. 30 min tai kunnes paistos on kauniin kullanruskea päältä.

Itse söin mantelimaidon kanssa ja oli hyvää. Omassa versiossani oli omenaa, kanelia ja mantelirouhetta sekä makeutukseksi laitoin vähän hunajaa. Lapset söivät tätä sellaisenaan käsin ja totesivat, että "Vau, saadaan kakkua aamupalaksi". No hieman kakkua paistoksen rakenne muistutti,  vaikka ainekset ovat suurinpiirtein samat kuin aamupuurossa. :)

Jos haluaa tehdä "cookieita", niin samalla ohjeella onnistuvat nekin, kunhan jättää maidon pois.

Varsin kelpo "aamupalakeksit" syntyvät myös seuraavanlaisella ohjeella. Ei ole aineksilla pilattu tämä ohje, mutta hyviä keksejä tuli. Kelpasi myös nirsoille lapsille. Suluissa olevat ainekset voi hyvin jättää pois.

Banaani-kaurakeksit

1 kypsä banaani
kaurahiutaleita
(vaniljajauhetta, kanelia)

Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sen verran kaurahiutaleita, että tuloksena on kiinteähkö massa. Lusikoi pellille ja levitä tasaisiksi keksin muotoon (eivät leviä uunissa). Paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes näyttävät kauniin ruskeilta. Lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Banaani-kaurakeksit

Ja vielä tarjoiluehdotus.

Banaani-kaurakeksit rahkan ja marjojen kera

Yksi amerikkalaisten"cleaneating"-raaka-aineiden suosikki on maapähkinävoi. Käytän maapähkinävoita kausittain kaurapuuron joukossa, mutta nyt on pitkään vallinnut mpv-vapaa kausi. Purkillinen tuota tahmaista tavaraa nökötti jääkaapissa, mutta Pinterestistä löytyi apu sen tuhoamiseksi. Kolmen aineen maapähkinävoikeksit. No en välttämättä ihan aamupalaksi näitä söisi, mutta kahvin/teen seurana maistui ja myös nämä läpäisivät nirson makuraadin arvion.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit (luontaisesti gluteeniton, jauhoton)

1 1/2 dl maapähkinävoita
1 kananmuna
1 rkl hunajaa

Sekoita ainekset keskenään lusikalla (voi vaikuttaa alkuun epätoivoiselta, mutta melko helposti onnistui) ja lusikoi nokareiksi pellille. Paista 175 asteessa n. 5-7 min.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit

Tämmöisiä herkkuja tällä kertaa. Tuosta "baked oatmealista" tuli mieleen, että makeuttamattomana versiona ja esim. siemenillä höystettynä se voisi toimia leipänä! Juustoa, leikkelettä ja kurkkua päälle...Menee kokeiluun. :)

Turhautumista, tavoitteita ja tuloksia

Kaikilla on varmaan kausia, kun ei oikein mikään kiinnosta. Normaalisti pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joka löytää synkimmistäkin asioista ne valoisat puolet. Enkä nytkään koe elämääni mitenkään kurjaksi, mutta turhautuneisuus on varmaan oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa.

Viime talvena ja keväänä olin täynnä energiaa. Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä ja oli jokin päämäärä kaikessa. Tavoitteeni oli oppia nauttimaan juoksemisesta, saada opintoja suoritettua hyvällä tahdilla ja ehkä myös löytää hyvä kumppani elämää jakamaan. Oli myös joitakin ammatillisia tavoitteita ja näkemys siitä, mihin opinnoissani tähtään. Noista jutuista näyttää toteutuneen tuo ensimmäinen, muut tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän karahtaneet kiville tai polkevat pakoillaan eikä oikein energiaa niiden asioiden muuttamiseen edes tällä hetkellä ole. Missä on motivaatio? Into? Jotain radikaalia muutosta kaivattaisiin nyt!!

Jotkut aamut ovat aikaisen heräämisen arvoisia!

Huomaan olevani tyytymätön siihen, että elämä on tällä hetkellä niin kesken. On ihan hirveästi avoimia asioita, joihin toivoisi jotain pikaista ratkaisua. Pitäisi pystyä nauttimaan myös matkasta eikä odottaa ainoastaan perille pääsyä. Pitäisi myös pystyä nauttimaan talvesta eikä odottaa vain kesää! :)

Lupasin joulukuussa, että laitan itsestäni jonkun kokovartalokuvan kuukausittain blogiin, niin että ainakin itsellä säilyy motivaatio pysyä kunnossa. Aloin miettiä, että onko uudistuneet elämäntavat enää kiinni ulkoisesta "paineesta" pysyä kuosissa. Tulin siihen tulokseen, että eivät! Ensin kuitenkin ne kuvat, koska lupasin.

Nämä peiliselfiet on aina yhtä noloja...

Huomaan nyt, että kun olen jo pitkään syönyt puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, osaan paremmin kuunnella oman kropan viestejä siitä, mitä ravintoa se vaatii. Joskus tekee mieli syödä enemmän hiilihydraatteja ja se luultavasti on elimistön viesti siitä, että niitä silloin tarvitaan. Joskus myös iskee pakottava tarve saada esimerkiksi appelsiinituoremehua, vaikka en normaalisti mehuja juo. Talvella tekee mieli erilaisia ruokia kuin kesällä ja siihen on luultavasti ihan fysiologiset syynsä. Kesällä enemmän tuoreita kasviksia ja kylmiä ruokia, kun taas talvella syön kasvikseni mieluiten lämpiminä.

Silloin kuin vielä elin roskaruualla ja karkilla, en tällaisia viestejä kuullut. Minulla ei myöskään ollut mitään käsitystä niistä energiamääristä, mitä söin. Ihmettelin vaan, että miksi lihon, vaikka en oikeastaan syö mitään. Uskon, että oikean ravinnon puute sekoittaa ihmisen luontaisen kyvyn säädellä syömisiään.

Parasta pikaruokaa!

Ennen palkitsin itseni ruualla. Jos oli ollut rankka päivä, niin ansaitsin illalla mielestäni herkkuja. Jos oli ollut tosi mukava päivä, niin pitihän sen kunniaksi myös herkutella. Nyt tuo ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta. Toisaalta huomaan tunteiden vaikuttavan edelleen syömiseeni jossain määrin, mutta päinvastaisella tavalla. Kun on stressiä tai muita murheita, ei tee mieli syödä mitään. Paras lääke ruokahaluttomuuteen on syöminen. Muutaman päivän kun pakottaa itsensä syömään kunnollista ruokaa säännöllisesti, niin ruokahalu palautuu ja olo paranee jo sillä.

Nyt yritän potkia itseni tästä jumitusturhautumis-olotilasta yli ja alkaa tekemään jotain omien tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden saavuttamiseksi! Ensimmäinen toimenpide tänään voisi olla itsensä raahaaminen ulos. Siellä paistaa aurinko!

Rasiaruokia, rahkaa ja uuden vuoden lupauksia

Siinä mielessä otsikko hämää, että en tehnyt niin ainoatakaan uuden vuoden lupausta, koska tähän ikään olen jo oppinut, että aika harvat lupaukset on tehty pidettäväksi. Jos jotain olisi pitänyt luvata, niin ehkä sen, että kunnioitan tänä vuonna enemmän itseäni enkä anna muiden kohdella minua siten kuin en muitakaan kohtelisi.

On jännä juttu, miten yksi päivä voi vaikuttaa psyykkisesti niin paljon! Joulukuun viimeinen päivä on aina jotenkin synkkä ja täynnä kaikkea vanhaa. Tammikuun ensimmäinen päivä taas on täynnä fiilistä paremmasta. Jos vielä joulukuun lopulla kaivellaan viimeisiä lanttulaatikon rippeitä, niin tammikuussa suuntaudutaan jo kevääseen ja raikkaisiin ja värikkäisiin ruokiin. Näin ainakin itselläni käy. Se ruoanlaiton ilo, mikä viimeistään marraskuun pimeässä katoaa, palaa taas. Niinpä eilen kokkailin jo rasiaruokia. Siis valmiita ateroita pakasterasioihin. Voi kuulostaa melko tylsälle, mutta muuten ei tulisi vain itselle tehtyä kunnon ruokaa.

Eikö näytäkin houkuttelevalta?

Jouluna "säännöllinen" ruokailu sai hiukan eri merkityksen kuin normaalisti. Jääkaapilla tuli käytyä aika säännöllisesti ja välissä vielä herkkuja. Ihme kyllä, painoon ei moinen pyllyily vaikuttanut, mutta toki huomaan, että turvotusta on tullut. Olo ei ole freesi eikä timmi. Eikä ihme, kun parin viikon aikana on vietetty kunnon hiilarikekkereitä. Nyt on edessä paluu arkeen, eikä se vaikuta yhtään ikävältä vaihtoehdolta!

Näyttää ruualta.

Juttelin ystävän kanssa siitä, että terveellinen ruoka on lopulta aika yksinkertainen juttu. Jos ruoka-annoksessa kaikki ainesosat on tunnistettavissa siksi, mitä ne on, niin ruoka luultavasti on ravitsevaa ja hyvää. Kuten tuossa minun ateriassani on riisiä, kanaa ja kasviksia. Kaiken tunnistaa. Sen sijaan tiedätkö, mitä suuhusi pistät, jos edessäsi on esim. eineslihapullia tai kebab-ateria?

Turhan tiukkapipoksi ei silti kannata ryhtyä. Liian tiukka pipo meinaan kiristää päätä. :)

Aamulla syön kaurapuuroa, raejuustolla ja mehukeitolla/marjoilla. Kahdella aterialla kalaa, kanaa tai lihaa ja riisiä. Niin ja kasviksia tietenkin. Väli- ja iltapalaksi rahkaa/raejuustoa ja hedelmiä ja marjoja. Näillä mennään.

Vielä yksi juttu, jota en ehkä ole muistanut hehkuttaa. Nimittäin kylmäpuristettu kookosöljy!! Aine, josta ollaan montaa mieltä enkä nyt perustele sen terveellisyyttä tieteellisesti vaan ihan oman kokemuksen perusteella. Koko sen ajan, kun kookosöljy on kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni, olen pysynyt hoikkana. Lisään sitä joka aamu lusikallisen aamupuuroon. Pikku flunssat eivät myöskään ole vaivanneet, koska kookosöljy on luonnon antibiootti. Minulla on yksi purkki keittiössä ja toinen kylppärissä. Käytän kookosöljyä myös nykyisin meikinpoistoon. Toimii loistavasti eikä tule allergiaoireita, kuten melkein mistä tahansa muista tuotteista saan. Silloin tällöin myös sutaisen samaa tavaraa hiuksiini hoitoaineeksi. Ja kuorinta-aineen teen kookosöljystä ja suolasta. Voi sillä myöskin hampaat pestä tai käyttää suuveden asemasta. Jotkut vannoo kovastikin sen nimeen hampaiden puhdistuksessa, mutta pesen kyllä edelleenkin hampaani ihan normi hammastahnalla. Tulipa vaan mieleen tämäkin käyttötarkoitus. :)

Vuoden eka biisi. Voin samastua.

Suklaadieetti

Itsenäisyyspäivänä tapahtui se, mikä oli jo marraskuun puolivälistä saakka leijunut ilmassa, mutta olin pystynyt taistelemaan sitä vastaan. Nyt en enää pystynyt. Antauduin jouluherkutteluille. Se sai alkunsa Citymarketin joulunavajaisista, josta ostin "lahjaksi" konvehtirasioita kaksi yhden hinnalla. Samalla viikolla tarjoukseen tulivat Fazerin makeisboxit, kolme kympillä. Pitihän tarjous hyväksikäyttää, lahjaksi tai yllätysvieraiden varalta. Vaikka suljin lahjasuklaat työhuoneen komeroon, niin ne suorastaan huusivat nimeäni. No, ehkä avaan yhden rasian ja vain maistan. Se oli virhe. Naurattaisi, jos ei hävettäisi.

Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää. (En ole saanut ilmaisia konvehteja enkä muitakaan lahjuksia kyseisestä firmasta)

Vielä, kun suklaan syöntiin lisätään se, että viikonloppu meni lähes kokonaan sohvalla löhöillen ja Bonesia katsellen, niin hiukan pelotti astua tänään vaa'alle. Pakko tähän väliin mainita, että kävin sentään viikonlopun aikana laatuseurassa katsomassa Autolla Nepaliin. No niin no. Ei se kyllä noin niin kuin liikunnan tai liikkumattomuuden kannalta kauheasti eroa sohvalla löhöilystä. Mutta oli kyllä vaikuttava elokuva! Siihen vaakaan. Joko se on rikki tai sitten olen keksinyt uuden loistodieetin. Syö suklaata ja paino putoaa! Ehkä ne vaan on ne lihakset, jotka surkastuvat ja siksi vaaka näyttää iloisesti pienempiä lukemia. Oli, miten oli. Olo ei ainakaan ole kovin hyvä suklaata mussuttaessa, joten ei tästä tapaa tule. Viimeistään uuden vuoden aattona on kaapit tyhjennettävä viimeisistäkin sokeriherkuista, niin eipähän sitten enää huutele sieltä. Niin ja tammikuussa alan myös valmistautumaan uuteen juoksukauteen. Ehkä sielläkin on jotain uusia tavoitteita...

 

Ennen kuin hypätään tammikuuhun ja aletaan odottaa kevättä, nautitaan joulusta! Vaikka olo on ollut viime päivinä aika laiska, niin parin viikon lepo rasittavasta liikunnasta tuskin tekee vielä mainittavaa tuhoa kunnolle. Päin vastoin. Ja herkuttelu, kohtuuden rajoissa pysyen, tekee ihan hyvää pääkopalle välillä. Vuoden vaihtuessa vedetään taas tiukempaa linjaa ja aletaan valmistautumaan kohti bikinikautta. Melko harvoin tosin tulee kuljeskeltua bikeissä, mutta kuvaannollisesti tarkoittaen kautta, jolloin pukeudutaan kokovartalotoppa-asua kevyemmin.

Koska blogi on minulle myös motivaattori toteuttaa ne asiat, joista täällä kirjoittelen eli elää terveellisesti ja huolehtia itsestäni ja kunnostani, niin tammikuusta lähtien laitan taas kuukausittain kokovartalokuvan itsestäni. Pysyy joku roti jouluherkutteluissa, kun on "vastuussa" joillekin ja haluaa edelleen olla esimerkkinä siitä, että jokainen pystyy elämänmuutokseen, jos vain haluaa!

Avokado-suklaamousse

Yksi lempiraaka-aineistani on avokado. Saattaa olla, että olen asiasta jo aiemmin maininnut, mutta varmuuden vuoksi kerron uudelleen. Hedelmä, joka sopii kuin nenä päähän niin makeaisiin herkkuihin kuin suolaisiin ruokiin. Kana- tai tonnikalasalaatin avokado nostaa aivan uudelle tasolle. Käy myös sellaisenaan halkaistuna suoraan lusikoitavaksi pikaruuaksi. :)

Kun ensimmäisen kerran itse ostin avokadoa kotiini vuosia sitten, olin hiukan epäluuloinen. En ollut tottunut avokadon makuun, mutta olin lukenut sen terveellisyydestä. Niinpä mietin helpointa keinoa saada alas moinen terveyspommi, ja tulin siihen tulokseen, että smoothie on vastaus ongelmaan. Banaania, avokadoa sekä loraus sitruunamehua ja tuloksena oli uskomattoman kermainen ja hyvänmakuinen smoothie. Pikkuhiljaa totuin avokadon makuun jopa niinkin hyvin, että minusta tuli oikea avokadojen suurkuluttaja.

Avokado-suklaamousse näppärästi pilttipurkista tarjoiltuna.

Olin lähes unohtanut avokadon käyttökelpoisuuden kerman korvaajana makeissa herkuissa, kunnes törmäsin useissa blogeissa avokado-suklaamousseen. Ohjeissa on monenlaisia variaatioita. Kokeilin viime kesänä ensimmäisen kerran jotain reseptiä, mutta en ollut ollenkaan vakuuttunut moussen mausta. Ei se pahaa ollut, mutta sanotaanko niin, että on pikkuisen parempiakin mousseja tullut maistettua. Tämä versio oli kuitenkin sellainen, että kehtaan sen tänne laittaa. Mielestäni oli oikein hyvää! Ja superterveellistäkin vielä. Hiukan eri sarjassa painii tämä kuin kaupan lisäainevanukkaat. En kerennyt testaamaan valmista tuotetta lasten makunystyröihin, koska se katosi tuosta purkista hyvin nopeasti kuvan ottamisen jälkeen.

Välihuomautuksena on mainittava, että tähän käytettävien avokadon ja banaanin on oltava täysin kypsiä. Mausta tulee kitkerä, jos nämä ainekset ovat puolikypsiä.

Avokado-suklaamousse
1 kypsä avokado
puolikas banaani
(pari kuivattua kivetöntä taatelia)
2-3 rkl raakakaakaojauhetta tai tavallista sokeritonta kaakaojauhetta
1 rkl kookosöljyä
loraus mantelimaitoa tai kookosmaitoa (itse käytin ihan tavallista luomukevytmaitoa, toimi)
ripaus suolaa
vaniljauutetta tai jauhetta

Kaikki ainekset maitoa lukuunottamatta blenderiin ja surautetaan sileäksi. Seoksen paksuutta voi  säätellä maidon avulla. Jos haluaa lisämakeutta (banaanista ja taatelista tulee mielestäni riittävästi) voi lisätä hunajaa. Laitetaan jääkaappiin ja annetaan jäähtyä viileäksi ennen tarjoilua.

Talvijuoksun haasteet

En tiedä, voiko vielä edes puhua talvijuoksusta, kun lämpötila on nollassa eikä luntakaan ole. Minulle olosuhteet ovat silti jo aika extremeä! Toisaalta uudet haasteet innostavat jatkamaan. Huomasin tänään, että kylmässä juostessa tai oikeastaan juoksun jälkeen, on aivan erilainen fiilis kuin normilämpötilassa tehdyn lenkin jälkeen. Juoksu kulki oikein mukavasti. Mutta sitten ne haasteet.

Nenä vuotaa. Eikä ihan vaan pikkuisen, vaan siinä määrin, että muutaman kilsan lenkillä pari nenäliinaa eivät riittäneet alkuunkaan. Kun nenästä vuotaa vettä koko ajan, on vaikea hengittää muuta kuin suun kautta. Ja kun ilma on kylmä, pitäisi hengittää nenän kautta, että ilma ehtisi lämmetä matkalla keuhkoihin. Onkos teillä muilla samanlaista nenänvuoto-ongelmaa kylmällä kelillä?

Ostin Lidlistä juoksutakin talveksi. En kyllä tiedä, kuinka kylmällä kelillä sitä voi käyttää, kun nytkin tuntui alkumatkasta aika jäätävältä. Jostain olen kuullut, että talvella pitääkin lenkin alussa vähän paleltaa. Silloin on kuulemma sopivasti päällä. En ole ihan varma, onko tuosta neuvosta minulle hirveästi hyötyä, kun palelen talvella vaikka pilkkihaalareissa.

Talvijuoksuasu. Juoksutoppahousut ja juoksutoppatakki. Ja aina mun peiliselfieihin tunkee joku kissa taustalle. :)

En tiedä, kuinka pitkään aion ulkona jatkaa juoksuja. Niin kovan luokan harrastaja en ole, että hankkisin nastalenkkarit. Eli jos/kun lunta ja jäätä tulee, niin ulkojuoksu jää tauolle. Ulkona on kuitenkin niin paljon kivempaa juosta kuin juoksumatolla, että mahdollisimman pitkään teen ulkolenkkejä.

Juoksulenkit ovat pitkään tuntuneet hiukan pakkopullalta. Tänään pitkästä aikaa tunsin suurta innostusta ja sitä itsensä voittamisen fiilistä, mikä keväällä oli ekoilla lenkeillä. On vaan aika huippua, että jaksaa juosta enemmän kuin 100 metriä. :)

Lenkin jälkeen tehtiin lasten kanssa hedelmäsalaattia. Harmaan talvisään keskellä pitää tehdä iloisen värisiä ruokia!

Poikani mielestä nämä ovat "pommiomenoita". Myös granaattiomenana tunnetaan.

Nyt on aika keventää, että jouluna voi herkutella!

Jos kuukausia kuvailtaisiin täytekakkuna, niin marraskuu olisi se hieman liian tummaksi kärähtänyt pohja. Tai irtokarkkipussista ne kovettuneet lakut, joita kukaan ei oikeastaan halua syödä, mutta tulipahan otettua. Tai konvehtirasiasta ne pari viimeistä, ananaksen makuista konvehtia. Täysin turha kuukausi jotenkin siedettävän lokakuun ja tunnelmallisen joulukuun välissä. Sellainen väliinputoaja. Tulikohan jo tarpeeksi selväksi, että eletään vuodenaikaa, jonka voisi minun puolesta ohittaa? Valoisaa ei ole edes keskellä päivää ja tiellä on viisi senttiä loskaa. Kylläpä houkuttaa lähteä lenkille. Menen silti.

Tyylikkäästi pukeutuneena, heijastimia unohtamatta! :)

Jos on keväällä ja kesällä ihana rouskutella tuoreita kasviksia ja syödä salaatteja, niin nyt ne eivät houkuta yhtään! Kesällä söin muutenkin suurimman osan ruuistani kylmänä. Valmiiksi jääkaappiin tehtyjä annoksia ja sieltä vaan suoraan ääntä kohti. Ah, miten helppoa! No, mitäs nyt sitten söisi, kun jo ajatus kylmästä salaatista puistattaa. Keittoja tietenkin! Tällä viikolla olen tehnyt kukkakaalisosekeittoa ja tomaatti-basilikakeittoa. Oikein hyviä olivat. Tosin proteiinia noista ei juurikaan saa, joten jotain lihaa tai kalaa on siinä sivussa popsittava.

Jouluun on aikaa reilu kuukausi. Nyt on siis hyvä hetki alkaa keventämään ruokavaliota. Turhat herkut voisi ainakin ihan huoletta nyt hyvästellä hetkeksi, niin jouluna ne maistuvat kaksin verroin paremmilta! Suurin osa dieteeistä ja kuntoiluharrastuksista aloitetaan tammikuussa, mutta miksi et alottaisikin jo nyt? Itse aion nyt ottaa loppuvuoden loppukirin ja ottaa tavoitteeksi vähintään kolme juoksulenkkiä viikossa ja saman verran lihaskuntopäiviä. Painoa minun ei tarvitse tästä pudottaa, mutta ruoan ravinteikkuuteen voisin kiinnittää huomiota enemmän.

Palataan nyt vielä kerran synkistelemään aihetta "marraskuu". Mikä siitä tekee niin kamalan kuukauden? Lähinnä ehkä se, että on pimeää ja kylmää. Ja kun on pimeää ja kylmää, niin kaikki ihmiset möllöttävät kotona telkkaria katsellen. Kesällä näkee naapureita päivittäin ja lapsilla on aamusta iltaan asti kavereita. Itsekin tulee helposti vielä iltasella lähdettyä kyläilemään ystävien luo tai pyydettyä heitä tänne. Nyt yhtäkkiä ei ole ketään missään. Ainoa hyvä puoli marraskuussa on se, että silloin voi polttaa kynttilöitä ja istua oman kullan kainalossa sohvannurkassa juomassa glögiä. Ai niin, eihän mulla ole sellaista! Siis sitä kultaa. Sohva kyllä löytyy ja glögiäkin olisi kaapissa.

Jottei nyt ihan menisi masennuksen puolelle, niin laitan loppuun yhden biisin, jota itse asiassa inhosin yli kaiken vielä 10 vuotta sitten. Tämä sattui soimaan eilen autoradiossa, kun ajeltiin lasten kanssa kauheassa lumi/räntäsateessa kotiin. Väkisin alkoi hymyilyttää. Aika hyvät sanat itseasiassa. Samuli Edelmann ja Mun sydämellä on kypärä. :)

Terveysbloggaajan synnintunnustus

Lueskelin vanhoja blogitekstejäni enkä voinut välttyä ajattelemasta, että onpa joku ollut pikkuisen tekopyhä! Niistähän suorastaan sai sen kuvan, että en syö ikinä muuta kuin raejuustoa, rahkaa, tonnikalaa, kanaa tai jauhelihaa ja riisiä. Keväällä tosin en syönytkään, kun noudatin aika pilkun tarkasti omaa ruokavaliotani. Nyt olen löytänyt mielestäni hyvän tasapainon syömisiini. Viikolla syön proteiinipitoista ja ravitsevaa ruokaa ja vältän herkkuja. Viikonloppuisin voin hölläillä ja syödä, mitä mieli tekee. Useinkaan mieli ei edes tee mitään makeaa vaan lähinnä mieliteot liittyvät joihinkin ruokiin, joita ei tule arkena tehtyä. Tänä viikonloppuna tuli tuohon sääntöön poikkeus.

Ehtaa Benkkujenkkua. Ja koko purkillisen söin ihan ite.

Ei ole tapana kaupassa käydessäni vilkuilla muiden ostoskärryihin, mutta kieltämättä joskus kassajonossa tekisi mieleni kysäistä edellä olevalta, että missä on kaikki oikea ruoka?! Eniten harmittaa silloin, kun kyseessä on perhe, jolla jo selvästi on pahoja paino-ongelmia. Hihnalle mätetään limpparia, lihapiirakoita, valmisruokia, pakasteranskalaisia, karkkia, sipsejä...Jos kaiken tuon sonnan tilalta syötäisiin kunnon ruokaa, niin uskallan väittää, että a) tulisi huomattavasti halvempi ruokalasku b) olo olisi paljon elinvoimaisempi c) ei tarvitsisi nähdä nälkää. Ei ihmisravinnoksi kelpaamaton moska pidä nälkää, vaikka energiaa siitä toden totta saa moninkertaisesti yli tarpeen.

No, nyt kun olen moralisoinut muiden ruokailutottumuksia ja ostoskäyttäytymistä, niin voin palata siihen tosiasiaan, että omasta ostoskärryistä löytyi viime perjantaina lähes yhtä moraaliton setti. Hihnalle päätyi pussillinen sipsejä, jäätelöä, irttareita ja pizzatarvikkeet. Ja arvatkaa hävettikö siellä kassalla??? Meinasin ihan alkaa selittämään kassapojalle, että "ei meillä yleensä syödä tämmöistä, mutta kun on pyhäinpäivä ja kaikkea..."

Blogiin (varsinkin liikunta-aiheisiin) kerrotaan mielellään vain niitä "hyviä juttuja" ja helposti saa sellaisen kuvan, että bloggaajat ovat jotain yli-ihmisiä. Minua ainakin ärsyttää moinen tekopyhyys, etenkin kun huomaan itse sortuvani sellaiseen. Sama pätee muuhunkin elämään. Parempi siis pitää jalat maassa ja olla ihan vaan ihminen.

Yh-arjen haasteet (ja vähän positiivista ajattelua)

Eilen illalla tein ystävän kanssa mukavan kävelylenkin. Sellaisen sielunhoitolenkin. Tekipä hyvää ja kannatti lähteä, vaikka ulkona oli ihan kamala keli. Kova tuuli, sateista ja ajoittain niin pimeää, ettei eteensä nähnyt.

Kahden lapsen yksinhuoltajana ei lähteminen kodin ulkopuolelle ole aina mahdollista. Tosin olen siihen tottunut koko lasten olemassaolon ajan, koska lasteni isä teki silloinkin reissutyötä. Välillä kadehdin niitä vanhempia, joilla on mahdollisuus minä tahansa iltana lähteä salille, lenkille tai vaikka kauppaan yksin! Kesällä oli helpompaa, kun lenkin tai nopean kauppareissun ajaksi pystyin jättämään lapset muiden kanssa ulos leikkimään. Valoisat illat antoivat hiukan vapautta. Nyt kun on pimeää ja synkkää, he eivät suostu olemaan hetkeäkään kahdestaan! Olen siis totaalisen jumissa. Kauppaan tietysti pääsee lastenkin kanssa, mutta lenkille on hiukan huonompaa lähteä, kun kumpaakaan ei ihan hirveästi se touhu kiinnosta. En silti valita, lapsillani kuitenkin on hyvä isä ja minulla sentään joskus on mahdollisuus mennä ihan vapaasti omien aikataulujeni mukaan. Kun yksin ulos pääseminen ei ole itsestäänselvyys, sitä osaa arvostaa.

Negatiiviseen ajatteluun on hirmuisen helppo jumiutua. Syyttelen muita siitä, että elämäni on haasteellista ja kahdehdin niitä, joilla omasta mielestäni on asiat paremmin. Luin juuri psykologian tohtori Lee Jampolskyn kirjan, jossa oli mainio harjoitus. En ihan tarkasti sitä tähän kopioi, mutta ajatus oli tämä: Jokaisella varmasti tulee mieleen joku ihminen tai monia, jotka ovat kohdelleet sinua epäoikeudenmukaisesti. Ota kellosta aikaa esim. 15 minuuttia ja moiti ja syytä tätä ihmistä/ihmisiä niin paljon kuin ikinä pystyt. Millainen on olotilasi tämän vartin jälkeen? Tunnetko itsesi rauhalliseksi ja onnelliseksi? Veikkaan vahvasti, että et. Luultavasti olosi on ahdistunut. Ota kellosta aikaa taas 15 minuuttia ja sinä aikana mieti tästä ihmisestä hyvää, yritä nähdä inhottavien tekojen tai sanojen takana todellinen ihminen ja suhtaudu tähän ihmiseen rakastavasti. Menneisyyteen ja tapahtuneisiin asioihin ei voi enää vaikuttaa, mutta siihen voi, millä tavalla nyt suhtautuu muihin ihmisiin. Onko olosi parempi ja levollisempi? Uskon, että on. Kummalla tavalla haluat jatkossa suhtautua näihin ihmisiin? Rakastavasti vai syyllistäen? Syyllistäminen ei paranna omaa mieltäsi eikä muuta tapahtunutta millään tavalla. Ainoa, jota muita syyttämällä rankaiset, olet sinä itse.

Tuo edellä kuvattu harjoitus ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä ja niellä kaikki huono kohtelu. Tai ettei asioita pitäisi ollenkaan käsitellä ja surra. Sen tarkoitus on osoittaa, että menneisyyteen ei kannata jäädä vellomaan ja antaa sille ajattelussamme liikaa valtaa. Itselleni ainakin tuo harjoitus oli aika valaiseva kokemus! Ei ole kuitenkaan helppoa noin vaan muuttaa ajatteluaan negatiivisesta positiiviseen. Ihan varmasti löydän itseni jatkossakin säälimästä itseäni ja syyttelemästä muita omasta olostani! Mutta noina hetkinä voin muistuttaa itseäni, että rakentavampaa on pitää fokus nykyhetkessä eikä antaa menneiden pilata sitä.

Onnellisuuden salaisuus ja muita ratkaistuja arvoituksia

On ollut vähän liikaa aikaa ajatella ja lukea hyviä kirjoja viime päivinä. Tietäähän sen, mitä siitä seuraa. No hirvittävän fiksuja oivalluksia tietenkin! Olen ratkaissut sellaisia elämän pikku pulmia, kuten "miten olla onnellinen" ja "mistä ihmissuhdeongelmat johtuvat". Ainut heikkous näissä oivalluksissa on, että ne ovat yhtä helposti siirrettävissä käytäntöön kuin lastenkasvatusoppaan neuvot. 

Olinkohan hitusen onnellisempi Bryant Parkissa istuskellessani?

Kun jotain asiaa alan mielessäni selvittämään, käy helposti sillä tavalla, että sisäinen höpöttäjäni ei lopeta höpöttämistä ollenkaan. Se selostaa pitkälle yli puolenyön ja jatkaa heti aamulla siitä, mihin jäätiin. Jonkun asian oivaltaminen on huisin hienoa, mutta aivotkin kaipaavat välillä lepoa.

Hetken levähdystauon elämän isoimpien kysymysten ratkomiseen otin lähtemällä juoksulenkille. En ole kovin pitkiä matkoja hetkeen juossut. On ollut motivaatio sen suhteen hukassa ja oikea polvi on myös ikävästi vihoitellut kävelylenkkien päätteeksi. Juostessa se ei kipeydy, mutta pidempien kävelylenkkien jälkeen kyllä. Pitää vissiin jatkossa juosta joka paikkaan! En ole tuon polven takia uskaltanut kuitenkaan juosta kerralla kuin parin-kolmen kilsan lenkkejä. On sekin silti parempi kuin ei mitään! Mieli lepää edes sen pienen hetken.

Olin kyllä taatusti onnellisempi syödessäni näitä Central Parkissa.

Haluatteko, että kerron onnellisuuden salaisuuden? Ei se mitään, kerron silti. Olenhan varsinainen ekspertti tällä alueella. Onnellisuuden tuntemisen esteenä on halu hallita kaikkea ympärillämme tapahtuvaa. Voin syyttää loputtomasti muiden ihmisten toimintaa omista tunnereaktioistani, mutta vastuu tunteistani on yksin minulla. Jos mietin jatkuvasti, kuinka ihmisten "pitäisi" tai "täytyy" käyttäytyä minua kohtaan, ovat onnen hetket aika ohikiitäviä ja helposti särkyviä. Vaikka kaikki hetken aikaa toimisivat juuri niin kuin minä haluan, niin hetken päästä joku luultavasti tekee taas jotain, mikä rikkoo illuusion. Onnellisuus ei näin ollen voi olla kiinni toisista tai itsen ulkopuolisista asioista. Jos onnellisuus ei ole riippuvainen muista, niin ainoa este onnellisuuden tuntemiselle on oma mieli. Mieli, joka syyttää, häpeää, tuomitsee ja siirtää vastuuta muille. Se saa minut uskomaan, että en tässä tilanteessa ja juuri nyt voi olla onnellinen, koska joku kohteli minua väärin tai koska en saanut hakemaani työpaikkaa jne. Hetkittäin tajuan, että se mokoma valehtelee minulle päin naamaa! Minun tämänhetkinen onneni ei ole kiinni siitä, miten joku vuosia sitten toimi. En voi jäädä oman mieleni vangiksi. Kirjoitin itselleni muistutukseksi tämän ajatuksen:

 

Minun ulkopuolella

ei ole mitään tai ketään,

joka voisi onnellistaa minut.

eikä mitään tai ketään,

joka voisi estää minua

olemasta onnellinen.

Minussa ei ole mitään, mitä minun pitäisi salata 

ansaitakseni rakkautta.

Minä olen täydellisen rakastava ja rakastettava!