Moikka!
Olen kirjoittanut aiemminkin blogeja, mm. leivonnasta ja rakentamisesta. Kaipasin taas pitkästä aikaa kanavaa, jonne voisi ajatuksiaan kirjoitella, joten tässä tämä nyt on: Mun uusi blogi!
Kuten esittelyssä lukee, tulen kirjoittelemaan tänne pääasiassa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta kyllä väliin saattaa tulla myös syvällisempiä pohdintoja elämästä.
Olen vihannut juoksemista niin kauan kuin muistan. Ala-asteen juoksukisoissa olin aina se viimeinen, joka käveli maaliin lopen uupuneena=puolikuolleena. Muutaman kerran olen aikuisiällä ajatellut aloittaa juoksuharrastuksen uudelleen, mutta aina on into hiipunut ja olen todennut, että ehkä musta ei vaan ole siihen hommaan. Kuntosalilla olen käynyt ja se on ollut minulle aina luontainen tapa harrastaa liikuntaa. Olen kropaltani enemmän lihaksikas kuin mikään luuviulu. Mutta ei sen pitäisi olla mikään este sille, etteikö voisi myös kestävyyslajista tykätä!
Testasin pitkän ajan jälkeen juoksukuntoani ja olin aivan varma, että en pysty kymmentä minuuttia pidempään hölköttelemään juoksumatolla. No eipä se vauhti päätä huimannut eli todellakin puhutaan hölköttelystä, mutta ekalla kerralla jaksoin kuin jaksoinkin 2 km! :) Se siis todellakin oli mulle jo iso saavutus. Pidin mielessä kaverin neuvon: "Kun aivot käskee lopettaa, niin lihakset kyllä vielä jaksaa!!" Voin kertoa, että aivot käski lopettaa jo ennen puolta kilsaa, mutta sisulla mentiin. Tästä rohkaistuneena julkistin tavoitteekseni juosta 1. kesäkuuta tänä vuonna 5 km. Viimeksi meni juoksumatolla 3,5 km, joten kyllä se kunto kohenee! Vielä ei sitä kuuluisaa flow-tilaa ole tullut, mutta ehkä sekin joskus tulee. Aika kamalaa suorastaan on ollut, mutta innostaa silti, kun huomaa, että kehitystä tapahtuu.
Olen kirjoittanut aiemminkin blogeja, mm. leivonnasta ja rakentamisesta. Kaipasin taas pitkästä aikaa kanavaa, jonne voisi ajatuksiaan kirjoitella, joten tässä tämä nyt on: Mun uusi blogi!
Kuten esittelyssä lukee, tulen kirjoittelemaan tänne pääasiassa liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta kyllä väliin saattaa tulla myös syvällisempiä pohdintoja elämästä.
Olen vihannut juoksemista niin kauan kuin muistan. Ala-asteen juoksukisoissa olin aina se viimeinen, joka käveli maaliin lopen uupuneena=puolikuolleena. Muutaman kerran olen aikuisiällä ajatellut aloittaa juoksuharrastuksen uudelleen, mutta aina on into hiipunut ja olen todennut, että ehkä musta ei vaan ole siihen hommaan. Kuntosalilla olen käynyt ja se on ollut minulle aina luontainen tapa harrastaa liikuntaa. Olen kropaltani enemmän lihaksikas kuin mikään luuviulu. Mutta ei sen pitäisi olla mikään este sille, etteikö voisi myös kestävyyslajista tykätä!
Testasin pitkän ajan jälkeen juoksukuntoani ja olin aivan varma, että en pysty kymmentä minuuttia pidempään hölköttelemään juoksumatolla. No eipä se vauhti päätä huimannut eli todellakin puhutaan hölköttelystä, mutta ekalla kerralla jaksoin kuin jaksoinkin 2 km! :) Se siis todellakin oli mulle jo iso saavutus. Pidin mielessä kaverin neuvon: "Kun aivot käskee lopettaa, niin lihakset kyllä vielä jaksaa!!" Voin kertoa, että aivot käski lopettaa jo ennen puolta kilsaa, mutta sisulla mentiin. Tästä rohkaistuneena julkistin tavoitteekseni juosta 1. kesäkuuta tänä vuonna 5 km. Viimeksi meni juoksumatolla 3,5 km, joten kyllä se kunto kohenee! Vielä ei sitä kuuluisaa flow-tilaa ole tullut, mutta ehkä sekin joskus tulee. Aika kamalaa suorastaan on ollut, mutta innostaa silti, kun huomaa, että kehitystä tapahtuu.
 | |
| Tässä todistusaineistoa mun 3,5km hölköttelystä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti