Terveysbloggaajan synnintunnustus

Lueskelin vanhoja blogitekstejäni enkä voinut välttyä ajattelemasta, että onpa joku ollut pikkuisen tekopyhä! Niistähän suorastaan sai sen kuvan, että en syö ikinä muuta kuin raejuustoa, rahkaa, tonnikalaa, kanaa tai jauhelihaa ja riisiä. Keväällä tosin en syönytkään, kun noudatin aika pilkun tarkasti omaa ruokavaliotani. Nyt olen löytänyt mielestäni hyvän tasapainon syömisiini. Viikolla syön proteiinipitoista ja ravitsevaa ruokaa ja vältän herkkuja. Viikonloppuisin voin hölläillä ja syödä, mitä mieli tekee. Useinkaan mieli ei edes tee mitään makeaa vaan lähinnä mieliteot liittyvät joihinkin ruokiin, joita ei tule arkena tehtyä. Tänä viikonloppuna tuli tuohon sääntöön poikkeus.

Ehtaa Benkkujenkkua. Ja koko purkillisen söin ihan ite.

Ei ole tapana kaupassa käydessäni vilkuilla muiden ostoskärryihin, mutta kieltämättä joskus kassajonossa tekisi mieleni kysäistä edellä olevalta, että missä on kaikki oikea ruoka?! Eniten harmittaa silloin, kun kyseessä on perhe, jolla jo selvästi on pahoja paino-ongelmia. Hihnalle mätetään limpparia, lihapiirakoita, valmisruokia, pakasteranskalaisia, karkkia, sipsejä...Jos kaiken tuon sonnan tilalta syötäisiin kunnon ruokaa, niin uskallan väittää, että a) tulisi huomattavasti halvempi ruokalasku b) olo olisi paljon elinvoimaisempi c) ei tarvitsisi nähdä nälkää. Ei ihmisravinnoksi kelpaamaton moska pidä nälkää, vaikka energiaa siitä toden totta saa moninkertaisesti yli tarpeen.

No, nyt kun olen moralisoinut muiden ruokailutottumuksia ja ostoskäyttäytymistä, niin voin palata siihen tosiasiaan, että omasta ostoskärryistä löytyi viime perjantaina lähes yhtä moraaliton setti. Hihnalle päätyi pussillinen sipsejä, jäätelöä, irttareita ja pizzatarvikkeet. Ja arvatkaa hävettikö siellä kassalla??? Meinasin ihan alkaa selittämään kassapojalle, että "ei meillä yleensä syödä tämmöistä, mutta kun on pyhäinpäivä ja kaikkea..."

Blogiin (varsinkin liikunta-aiheisiin) kerrotaan mielellään vain niitä "hyviä juttuja" ja helposti saa sellaisen kuvan, että bloggaajat ovat jotain yli-ihmisiä. Minua ainakin ärsyttää moinen tekopyhyys, etenkin kun huomaan itse sortuvani sellaiseen. Sama pätee muuhunkin elämään. Parempi siis pitää jalat maassa ja olla ihan vaan ihminen.