Turhautumista, tavoitteita ja tuloksia

Kaikilla on varmaan kausia, kun ei oikein mikään kiinnosta. Normaalisti pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joka löytää synkimmistäkin asioista ne valoisat puolet. Enkä nytkään koe elämääni mitenkään kurjaksi, mutta turhautuneisuus on varmaan oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa.

Viime talvena ja keväänä olin täynnä energiaa. Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä ja oli jokin päämäärä kaikessa. Tavoitteeni oli oppia nauttimaan juoksemisesta, saada opintoja suoritettua hyvällä tahdilla ja ehkä myös löytää hyvä kumppani elämää jakamaan. Oli myös joitakin ammatillisia tavoitteita ja näkemys siitä, mihin opinnoissani tähtään. Noista jutuista näyttää toteutuneen tuo ensimmäinen, muut tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän karahtaneet kiville tai polkevat pakoillaan eikä oikein energiaa niiden asioiden muuttamiseen edes tällä hetkellä ole. Missä on motivaatio? Into? Jotain radikaalia muutosta kaivattaisiin nyt!!

Jotkut aamut ovat aikaisen heräämisen arvoisia!

Huomaan olevani tyytymätön siihen, että elämä on tällä hetkellä niin kesken. On ihan hirveästi avoimia asioita, joihin toivoisi jotain pikaista ratkaisua. Pitäisi pystyä nauttimaan myös matkasta eikä odottaa ainoastaan perille pääsyä. Pitäisi myös pystyä nauttimaan talvesta eikä odottaa vain kesää! :)

Lupasin joulukuussa, että laitan itsestäni jonkun kokovartalokuvan kuukausittain blogiin, niin että ainakin itsellä säilyy motivaatio pysyä kunnossa. Aloin miettiä, että onko uudistuneet elämäntavat enää kiinni ulkoisesta "paineesta" pysyä kuosissa. Tulin siihen tulokseen, että eivät! Ensin kuitenkin ne kuvat, koska lupasin.

Nämä peiliselfiet on aina yhtä noloja...

Huomaan nyt, että kun olen jo pitkään syönyt puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, osaan paremmin kuunnella oman kropan viestejä siitä, mitä ravintoa se vaatii. Joskus tekee mieli syödä enemmän hiilihydraatteja ja se luultavasti on elimistön viesti siitä, että niitä silloin tarvitaan. Joskus myös iskee pakottava tarve saada esimerkiksi appelsiinituoremehua, vaikka en normaalisti mehuja juo. Talvella tekee mieli erilaisia ruokia kuin kesällä ja siihen on luultavasti ihan fysiologiset syynsä. Kesällä enemmän tuoreita kasviksia ja kylmiä ruokia, kun taas talvella syön kasvikseni mieluiten lämpiminä.

Silloin kuin vielä elin roskaruualla ja karkilla, en tällaisia viestejä kuullut. Minulla ei myöskään ollut mitään käsitystä niistä energiamääristä, mitä söin. Ihmettelin vaan, että miksi lihon, vaikka en oikeastaan syö mitään. Uskon, että oikean ravinnon puute sekoittaa ihmisen luontaisen kyvyn säädellä syömisiään.

Parasta pikaruokaa!

Ennen palkitsin itseni ruualla. Jos oli ollut rankka päivä, niin ansaitsin illalla mielestäni herkkuja. Jos oli ollut tosi mukava päivä, niin pitihän sen kunniaksi myös herkutella. Nyt tuo ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta. Toisaalta huomaan tunteiden vaikuttavan edelleen syömiseeni jossain määrin, mutta päinvastaisella tavalla. Kun on stressiä tai muita murheita, ei tee mieli syödä mitään. Paras lääke ruokahaluttomuuteen on syöminen. Muutaman päivän kun pakottaa itsensä syömään kunnollista ruokaa säännöllisesti, niin ruokahalu palautuu ja olo paranee jo sillä.

Nyt yritän potkia itseni tästä jumitusturhautumis-olotilasta yli ja alkaa tekemään jotain omien tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden saavuttamiseksi! Ensimmäinen toimenpide tänään voisi olla itsensä raahaaminen ulos. Siellä paistaa aurinko!