Paranemisruokaa

Viikonlopun tauti vei kyllä täysin mehut. Vieläkään ei ole sellainen olo, että olisin täysin kunnossa. Siis sellaisessa kunnossa, että lähtisin esim. juoksulenkille. Eilen vatsa piti niin eläimellistä meteliä, että onneksi junassa ei ollut kotiin tullessa kovin montaa matkustajaa samassa vaunussa. :) Tänään olen ensimmäistä päivää syönyt tavallista ruokaa. Ai että, maistui hyvälle tonnikala ja riisi!! Aivan gourmeeta mulle. Kuulostaa ehkä tylsälle, mutta on mun ihan lempiruokaa. Riisin seassa muutama salvian lehti silputtuna. Paitsi että se on hyvänmakuista, niin sen kai pitäisi olla parantava yrtti? Latinaksi "salvare" on parantaa, joten luotetaan siihen, että sillä viimeistään lähtee viimeisetkin pöpöt!

Tonnikalaa ja riisiä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kävin tänään kaupassa ja olin hiukan pettynyt, että edelleen ainakin kyseisen kaupan parsavalikoima oli totaalisen surkea. Eikös kohta pitäisi olla parsa-aika parhaimmillaan? Yksi puntti ylipaksuja ja nahistuneita parsoja olisi maksanut melkein 7 euroa!! Ei tuu kauppoja. Pakko siis odottaa tai mennä muualle ostoksille.

Jos tänään pienen kävelylenkin edes tekisi. Tai ehkä muutaman hölkkäaskeleen voisi välissä koittaa ottaa. :) Omaa oloa kuunnellen kuitenkin.

Maailman tyhmin viikonloppu!!

Hyvää Palmusunnuntaita vaan kaikille! Toivottavasti teillä on ollut hiukan parempi viikonloppu kuin mulla. Olen meinaan viettänyt sitä sängynpohjalla/wc:ssä ja ainoa sisällä pysynyt ravinto on ollut mustikkakeitto. Viikonlopuksi olisi ollut tiedossa kivaa ohjelmaa, mutta eipä tässä kunnossa tarvitse ulos ovesta lähteä. En tiedä, mikä lie vatsapöpö ollut, kun muu porukka tuntuisi ainakin toistaiseksi säästyneen tältä kohtalolta.

Lapset odotti kovasti virpomista. Monena vuotena olen ohjeistanut, että vaan tutuilla käydään. Tiedän, että kaikki eivät pidä siitä, että oven taakse ilmestyy iso joukko pääsiäisnoitia. Tänä vuonna kuitenkin jo varmaan kuukautta aiemmin oli pajunkissoja käyty keräämässä ja monena iltana koristeltu niitä innolla. Myönnyin siihen, että saavat käydä muissakin taloissa, kun täällä ei niin montaa tuttua asu. Eilen vielä tyttäreni intoa täynnä julisti, että tästä tulee paras palmusunnuntai, kun  saa ensimmäistä kertaa mennä virpomaan muillekin kuin vain tutuille! No, itkien tuli tyttö kotiin. Kukaan "vieraista" ei ollut avannut ovea! Täällä, missä asumme, on lähinnä rivitaloasuntoja ja kuitenkin kaikkien kanssa nyt moikkaustuttuja ollaan ja lapset tässä pihassa aina leikkivät. Joten kyllä olin hiukan pahalla mielellä, että kukaan ei tullut avaamaan ovea pienille virpojille! Se kaikki monen viikon odotus, jännitys ja into päättyi pettymykseen. Onhan niitäkin opittava sietämään, mutta silti tuntui pahalle katsoa toisen pettymystä. Ei ne palkkiot olisi olleet siinä se tärkein juttu, vaan virpomisen ilo ja jännitys.

Varmaan johtuu tästä taudista, syömättömyydestä ja liikkumattomuudesta, mutta on jotenkin todella surkea olo! Paha mieli itsellä ja lapsilla.

Kesäksi rantakuntoon -projekti ainakin vauhdittui parin päivän tehopuhdistautumisella ja nestepaastolla. Olo on kyllä enemmän sellainen, että näytän ihan kuivan kesän oravalta. Paino meinaa laskea jo alle 50 kg. Enkä mä halua näyttää miltään riutuneelta vankikarkurilta. No, ehkä toi asia korjaantuu, kunhan tästä taas tolpilleen päästään. :)

Loppuun positiivinen ajatus. Ainakaan tästä ei voi paljoa alaspäin mennä! Pakosti ensi viikko on tätä viikonloppua mukavampi.

 

Puuropannukakut eli aamupuuroa kiinteämmässä muodossa!

Olen aamupuuroihminen henkeen ja vereen. Päivä ei lähde käyntiin ilman aamupalaa kyllä mitenkään! Poikani on perinyt minulta tämän: meille on aika turha jutella mukavia aamusta ennen kuin aamupuuro on lautasella.

Itse siis syön mieluiten puuron puurona ihan joka ikinen aamu. En kyllästy koskaan kaurapuuroon. Vaihtelua saa marjoilla, mehukeitolla, kanelilla, kookosöljyllä, maapähkinävoilla, pähkinöillä, banaanilla, taateleilla jne. Ei siis kaikkia noita yhtäaikaa kuitenkaan. Raejuusto kuuluu tietenkin aina puuroon. :)

Monia inhottaa puuron rakenne. Kaurapuuro olisi kuitenkin varsin hyvä aamupala sen suhteen, että siitä saa hiilareita reippaasti ja niitä voi aamulla syödä kyllä ihan huoletta. Päivän aikana ne tulee kulutettua. Raejuuston kanssa syötynä puuro pitää nälän loistavasti lounaaseen saakka. Huomauttaisin myös, että ilman raejuustoa minulla ainakin on nälkä ennen kuin ehdin kotoani Helsinkiin! Raejuuston proteiini pitää kylläisenä.

Jos siis haluaisit syödä puuroa aamuisin, mutta et sen rakenteesta pidä, niin tässä ohje puuropannukakkuihin!

 

Puuropannukakut (1 annos)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl raejuustoa
1 kananmunan valkuainen
(0,5 dl maitoa)
ripaus suolaa
(halutessaan voi lisätä myös makeutta, esim. hunajaa. Vanilja sopii myös hyvin)

Surauta kaurahiutaleet korkeassa astiassa sauvasekoittimella hienommaksi jauhoksi. Varoituksen sana: Astia todellakin saa olla korkea eikä sauvasekoitinta kannata kauheasti nostella. Ne meinaan lentelee tosi helposti ulos sieltä astiasta. Believe me. Jos omistaa blenderin, niin sillä on varmaan helpompaa.

Lisää joukkoon muut aineet  ja sekoita tasaiseksi. Maidon laitoin sulkuihin, koska sen voi hyvin jättää pois. Maidon kanssa tehtynä näiden sisus on pehmeämpi, mutta jos haluaa rapeita ja vielä vähemmän puuromaisia pannareita, niin maitoa ei kannata laittaa. Taikina on toki silloin aika tönkköä, mutta saa sen levitettyä pannulle lusikan kanssa.

Paistetaan miedolla lämmöllä pannulla molemmin puolin. Kannattaa antaa paistua hyvin ennen kääntämistä. Jos taikina on liian raakaa kääntövaiheessa, niin ne ei pysy kasassa. Niin ja pannulle tilkka öljyä!

Nauti esim. maapähkinävoin ja banaanin kera! Voikohan maapähkinävoista saada yliannostuksen? :)

Palauttava lenkki ja patsastelua peilin edessä

Nyt on sanottava, että tämän päivän juoksulenkistä ei paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt. Oli niin tahmeaa menoa! Jos viimeksi meni viisi kilsaa oikeinkin kevyin jaloin, niin tänään ei kulkenut yhtään. Juoksin silti sen matkan, minkä olin ajatellutkin. Ehkä ensi kerralla kulkee taas paremmin.

Päätin kuukausi sitten laittaa n. kuukauden välein kuvan itsestäni, niin näkee vähän, mitä on siinä ajassa tapahtunut vai onko mitään. Kuukauden päästä laitan bikinikuvan! Ja se on muuten paljon luvattu, koska en ole ikinä pitänyt kropastani siinä määrin, että olisin sitä mieluusti bikineissä esitellyt missään. En ole koskaan tuntenut oloani kovin mukavaksi rannalla tai uimahallissa. Mutta kuukauden päästä ajattelin olla valmis siihen. Nyt kuitenkin pari kuvaa ihan säädyllisesti vaatteet päällä. :)

Miten muut ottaa näitä selfieitä, kun mä näytän niissä aina tosi vihaiselta :D?? Kulmat kurtussa keskittyneenä, RÄPS!

Laitan vielä kuvan mun viime aikojen suosikkiherkusta. Kuka kaipaa pullaa, viinereitä tai suklaata, kun voi syödä riisikakkua maapähkinävoilla ja banaanilla?? Lähes täydellistä, ainakin mun makuun.

Riisikakkua, maapähkinävoita ja banaania. NAM!

5 km

Mun tavoite oli juosta 5 km toukokuun 1. päivä. Se tavoite toteutui kuitenkin jo tänään eli 6. huhtikuuta!! Olen voittanut itseni! Aikaa tuohon kului 39 minuuttia ja keskivauhti oli 7:48/km.

Nyt siis viimeistään olen todistanut (ainakin itselleni), että kuka vaan pystyy juoksemaan 5 kilometriä aika lyhyenkin harjoittelun jälkeen. Jos joku olisi 2 kk sitten sanonut, että juoksen parin kuukauden päästä 5 km välillä kävelemättä, en olisi uskonut. Hyvä, jos 200 metriä olen jaksanut juosta ja senkin jälkeen olen saanut puhallella hengästyneenä seuraavat kymmenen minuuttia. Nyt vaan ihmettelen, että miksi en ole aiemmin tajunnut niinkin yksinkertaista asiaa, että oleellista ei ole, kuinka kovaa juoksee, vaan se, että juoksee! Vaikka vauhti olisi hitaampaa kuin reipas kävely, niin jatkaa silti juosten.

Lenkin aikana tuli mieleen tapaus kuuden vuoden takaa. Odotin nuorimmaistani ja raskauden puolivälissä jouduin sairaalaan vuodelepoon, koska vauva meinasi syntyä jo silloin. Pääsin kuitenkin vielä kotiin maattuani sairaalassa ensin jonkin aikaa. Asuimme silloin rivitaloasunnossa, jonka makuuhuoneen ikkunasta näkyi kävelytielle. Muistan elävästi, kuinka makoilin sängyssä ja lupa oli nousta vaan vessaan ja suihkuun. Katselin ikkunasta ulkona lenkkeileviä ihmisiä ja mietin, että jos tästä joskus selviän, niin haluaisin myös juosta! Pitkään siinä meni. Poikani syntyi keskosena, mutta on kohta reipas eskarilainen. Ja nyt vasta äiti on uskaltanut toteuttaa tuon haaveen!

Viiden kilsan lenkkiä siivitti tänään Redrama ja erityisesti biisi nimeltä Clouds, jonka sanat tuntuivat taas kertovan juuri mun elämästä. No ei nyt ihan joka sana, mutta melkein. :) Erityisesti hymyilytti tuossa biisissä kohta: "I'll never leave you alone in the rain". Tän viikonlopun tunnuslause!

Kiireisen viikon viikonloppu!

Kello näyttäisi olevan vähän vaille seitsemän lauantaiaamuna. Istuskelen syömässä aamupuuroa ihan hiljaisessa talossa. Muut vielä nukkuu. Tää on mun mielestä parasta lauantaissa, kun ei ole kiire minnekään! Vaikka itse olen tänään lähdössä aamusta reissuun Jyväskylään, niin heräsin hyvissä ajoin, ettei tarvitse kiirehtiä. Arjessa tylsintä on juuri kiireiset aamut, kun on pakko syödä aamupala vauhdissa ja hörppiä aamukahvi samalla meikaten, hoputtaa lapsia syömään ja pukemaan ja yrittää vielä itse muistaa kaiken tarvittavan ottaa mukaan, kun ovesta lähtee ulos! Mutta nämä viikonloppuaamut on kyllä parhautta!

Loppuviikko on ollut kiireinen. Paljon on tullut uutta asiaa ja tavattu uusia mukavia ihmisiä. Eilen ehdin vasta kahdeksan aikaan illalla juoksemaan pienen lenkin juoksumatolla. Vaikka oli musiikit korvissa, niin kylläpä oli tahmeaa juosta sisällä ja tuijottaa vaan numeroita! Lisäksi nyt huomasin sen myös olevan paljon raskaampaa kuin luonnossa, vaikka ei edes ole ylämäkiä. On aika erilaista juosta paikoillaan maan liikkuessa alla kuin juosta itse eteen päin mennen. :)

Sunnuntaina sitten kunnon lenkki ulkona! Nyt mun rauhallinen aamu päättyi. Lapset heräsivät myös uniltaan. Jostain syystä hekin herää joka lauantai aikasemmin kuin arkena!

Tuliskohan näin ihana ilma kuin tuossa kuvassa? ;)

"Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!"

Ei kyllä huvittanut tänään yhtään lähteä lenkille! Edellisen juoksulenkin tein lauantaina ja eilen olin kesäaikaan siirtymisestä niin pää pyörällä ja väsynyt, että jäi lenkki tekemättä. Tänään oli siis ikään kuin jo pakko mennä. Aamulla kramppasi jalka, ja vatsa on ollut muutaman päivän tosi kipeä (söin viikonloppuna pitkästä aikaa viljatuotteita ja tiedän nyt, että en syö enää). Hyviä tekosyitä olla menemättä oli siis tosi paljon! Päätin silti lähteä, kun tänään oli mahdollisuus tehdä lenkki heti aamupäivästä.

Juoksuvermeet päälle, musiikit korville ja sitten vaan tossua toisen eteen. Kun on nyt muutama yli 3 km juoksu takana, niin tietää, että jaksaa kyllä ainakin sen verran juosta. Viimeksi juoksin tasan 4 km. Tavoitteeni on juosta 5 km toukokuun 1. päivä, mutta kyllä taidan jo ensi viikolla kokeilla tuota! Pahin on kuitenkin ehkä toinen kilometri. Kun ei vielä ihan ole kroppa lämmennyt, mutta alkaa kuitenkin jalkoja hapottamaan. Ennen annoin viimeistään ensimmäisen kilometrin jälkeen periksi ja totesin, että ei musta vaan ole juoksijaksi. Yritin juosta liian kovaa vauhtia ja keuhkoihin sattui ja kylkeen sattui ja jalat ei jaksaneet! Vaikka nyt ei todellakaan vauhti päätä huimaa ja aina välillä vilkuilen taakseni, koska sieltä tulee sauvakävelijä heittämällä ohi, niin se tunne, kun kuitenkin jaksaa juosta!! Yhdessä ohjelmassa valmentaja huusi cooperin testiä juoksevalle naiselle: "Se on päästä kiinni, se on päästä kiinni!" Oli kyllä oikeessa.

Tiedän, että nämä mun hölkkämatkat ja varsinkin vauhti saattavat kuulostaa jostain pro-harrastajasta ihan naurettavilta, mutta mun lenkkien määrä on kuitenkin vielä laskettavissa kahden käden sormilla ja aloitustaso oli lähes nolla.

Tänään mun soittolistalla oli Happoradion Ihmisenpyörä. Juoksin juuri ylös sellaista loivaa ja pitkää mäkeä, ja mietin jo puolivälissä, että nyt ei kyllä jaksa! Tuo biisi alkoi sopivasti soimaan ja kertsissä lauletaan: "Puhu mitä puhut, mut juoksemista älä lopeta!". Alkoi ihan hymyilyttää ja päätin jatkaa. Ylämäen jälkeen tulee aika usein alamäki ja loppumatka kotiin menikin aika mukavasti.

Ja kun pääsee kotiin, käy suihkussa ja saa kuivat vaatteet päälle, niin on kyllä mahtava fiilis! Ja ehkä mä jo hetkittäin tunnen siellä lenkilläkin sen flown! :)

Tän voimalla mentiin, sanat sopii kyllä muutenkin mun elämään: