Viime viikon lopulla iski se, mitä oon hiukan koko kevään pelännyt. Flunssa nimittäin. Juuri kun kehuin, että viiden kilsan lenkki alkaa jo tuntumaan ihan peruslenkiltä, niin sitten tulee nuha ja pakollinen tauko juoksemisesta. Onneksi tuntui menevän tosi helpolla ohi tällä kertaa. Muutamana päivänä oli nenä tukossa ja sai niistellä, mutta douppasin itseäni kylmäpuristetulla kookosöljyllä ja d-vitamiinilla sen verran ahkerasti, että selvisin vähällä. Olen monesti huomannut, että tuo yhdistelmä auttaa, kun olo alkaa tuntua flunssaiselta. Teen sekaan kookosöljyä lusikallinen ja d-vitamiinia vähän reilummin, niin usein flunssa ei edes tule.
Viikon tauko tuli kuitenkin juoksulenkkeihin. Eilen sitten ensimmäistä kertaa nuhailun jälkeen lähdin juoksemaan. Onneksi oli lenkkiseuralainen, joka tsemppasi ja jutteli mukavia, muuten olisi saattanut jäädä aika lyhyeksi mun juoksu. Ensimmäiset kolme kilsaa meni tosi kevyen ja mukavan tuntuisesti. Mentiinkin vähän kovempaa kuin aiemmin oon juossut, mutta tuntui kulkevan niin kivasti. Sitten yhtäkkiä voimat hiipui ihan totaalisesti. Oli aika kuuma keli ja edellisenä yönä mulla oli jo krampannut jalka, enkä siltikään ollut aamulla juonut tarpeeksi! Hölmö minä. Jos olisin ollut yksin, olisin ensimmäistä kertaa kyllä jättänyt kesken koko lenkin ja kävellyt. Mutta onneksi en ollut yksin, niin loppuun saakka juoksin. Paitsi viimisessä ylämäessä oli pakko lopettaa, kun alkoi ihan tosissaan pyörryttämään ja silmissä mustumaan. Eikä meinannut millään hengitys tasaantua. Muutaman vesi/mehulasillisen jälkeen olo oli kuitenkin taas tosi hyvä. Iltapäivän aikana join koko ajan vettä ja välillä mehuakin, vaikka en yleensä mehuja kyllä juo. Siltikään ei tarvinnut käydä edes vessassa moneen tuntiin! Hiukan oli siis nesteytys heikoissa kantimissa. Tästä taas opittiin jotain.
Viisi kilometriä tuli kuitenkin juostua ja vieläpä aika hyvään keskivauhtiin. :) PPP sääntö (pitää pystyä puhumaan) ei kyllä loppumatkasta mun kohdalla pätenyt. Ei kyllä yhtään irronnut small talkia viimiseen kahteen kilsaan. Kuuntelin kyllä sujuvasti.
Viikon tauko tuli kuitenkin juoksulenkkeihin. Eilen sitten ensimmäistä kertaa nuhailun jälkeen lähdin juoksemaan. Onneksi oli lenkkiseuralainen, joka tsemppasi ja jutteli mukavia, muuten olisi saattanut jäädä aika lyhyeksi mun juoksu. Ensimmäiset kolme kilsaa meni tosi kevyen ja mukavan tuntuisesti. Mentiinkin vähän kovempaa kuin aiemmin oon juossut, mutta tuntui kulkevan niin kivasti. Sitten yhtäkkiä voimat hiipui ihan totaalisesti. Oli aika kuuma keli ja edellisenä yönä mulla oli jo krampannut jalka, enkä siltikään ollut aamulla juonut tarpeeksi! Hölmö minä. Jos olisin ollut yksin, olisin ensimmäistä kertaa kyllä jättänyt kesken koko lenkin ja kävellyt. Mutta onneksi en ollut yksin, niin loppuun saakka juoksin. Paitsi viimisessä ylämäessä oli pakko lopettaa, kun alkoi ihan tosissaan pyörryttämään ja silmissä mustumaan. Eikä meinannut millään hengitys tasaantua. Muutaman vesi/mehulasillisen jälkeen olo oli kuitenkin taas tosi hyvä. Iltapäivän aikana join koko ajan vettä ja välillä mehuakin, vaikka en yleensä mehuja kyllä juo. Siltikään ei tarvinnut käydä edes vessassa moneen tuntiin! Hiukan oli siis nesteytys heikoissa kantimissa. Tästä taas opittiin jotain.
Viisi kilometriä tuli kuitenkin juostua ja vieläpä aika hyvään keskivauhtiin. :) PPP sääntö (pitää pystyä puhumaan) ei kyllä loppumatkasta mun kohdalla pätenyt. Ei kyllä yhtään irronnut small talkia viimiseen kahteen kilsaan. Kuuntelin kyllä sujuvasti.
 | |
| Talviturkki todistetusti heitetty. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti