Tiedättekö tunteen, kun juoksulenkillä korvanapeista alkaa soimaan jokin tuskaisen ärsyttävä biisi eikä millään viitsisi kesken lenkin kaivaa kännykkää esiin, jotta saisi vaihdettua sen? Joka askeleella odottaa, että biisi loppuisi. Menee ihan fiilis. Itse juoksusoittolistani yleensä teen, mutta välillä mukaan saattaa eksyä sellainen "no kokeillaan nyt tota"-kappale. Kerran kävi niin, että se kappale oli peräti 10 minuutin mittainen. Puolessa välissä oli pakko vaihtaa. Olen myös testannut Spotifyssa muiden tekemiä "juoksumusaa"-soittolistoja ja todennut, että jatkossakin teen listani ihan itse. Taidan olla hiukan kranttu, mutta mikä tahansa menevä biisi ei minun mielestäni sovi juoksumusiikiksi.
Juoksumusiikin pitää olla sellaista, että siitä tulee vahva olo. Ei mitään hempeilymusiikkia. Siinä saa olla myös ripaus kiukkua mukana. Hyvät sanat pitää tietenkin olla. Jos sanoitus alkaa ärsyttää, hyvä melodia ei pelasta biisiä. Keväällä ja kesällä ei voi kuunnella samaa musiikkia (edes juostessa) kuin syksyllä ja talvella. Myös oma tunnetila tai elämäntilanne ohjaavat musiikkivalintojani. Juoksusoittolistallani on usein musiikkia, jota en muuten välttämättä kuuntele. Harvoin kuuntelen lenkkeillessä lempiartistejani. Hyvä treenimusiikki antaa lisävoimia silloin, kun tekisi mieli jo luovuttaa.
By the way, juostessa on kuunneltava musiikkia ihan jo sen vuoksi, että silloin ei kuule omaa puuskuttamistaan. Sitä meinaan ei ole kiva kuunnella!
Itse harvemmin ajattelen jonkin biisin olevan hyvä ja toisen huono. Mieluummin luokittelen kappaleet sen mukaan, mitä tunteita ne herättävät vai herättävätkö mitään. Tietty musiikkityyli saattaa myös nostaa pintaan epämiellyttävän tunteen tai muiston.
Sanoitukset ovat minulle todella tärkeitä ja kuuntelen ne aina tarkkaan. Aika usein myös etsin kappaleen sanat netistä ja vasta luettuani ne pystyn päättämään, pidänkö sittenkään biisistä. Viime viikolla kuuntelin paljon kotimaista musiikkia ja monen kappaleen kohdalla pysähdyin miettimään, että "miten tää voi olla just kuin mun elämästä". On se vaan ihmeellistä, miten lauluntekijät osaakin tehdä juuri MINUN elämästäni niin paljon biisejä! Vasta hetken ihmettelyn jälkeen tajusin kääntää asian toisin päin. Se, mitä minun elämässäni tapahtuu ja mitä tunteita olen lähiaikoina läpikäynyt, ei olekaan kauhean ainutlaatuista. Aika moni muukin on kokenut elämässään ihan samoja juttuja ja tietyt elämäntilanteet tai tapahtumat ovat herättäneet samoja tunteita kuin minulla. Moni ihminen painii samojen ongelmien kanssa. Oikeastaan aika helpottava ajatus.
Joku voi pitää ärsyttävänä, kun linkitän blogiteksteihin usein jonkin biisin. Linkitän silti. Ei ole pakko lukea tai ainakaan kuunnella, jos ärsyttää. Tämän biisin sanoitus on kuitenkin niin osuva, monellakin tapaa. ;) Laulussa kerrotaan siitä, miten ihminen on luonut itselleen suojamuurin eikä pysty antamaan itsestään kuin puolikkaan. Suojaa itseään juuri siltä, mitä eniten kaipaa: rakkaudelta. PMMP - Kiitos.
Niin, että kiitos vaan!
Juoksumusiikin pitää olla sellaista, että siitä tulee vahva olo. Ei mitään hempeilymusiikkia. Siinä saa olla myös ripaus kiukkua mukana. Hyvät sanat pitää tietenkin olla. Jos sanoitus alkaa ärsyttää, hyvä melodia ei pelasta biisiä. Keväällä ja kesällä ei voi kuunnella samaa musiikkia (edes juostessa) kuin syksyllä ja talvella. Myös oma tunnetila tai elämäntilanne ohjaavat musiikkivalintojani. Juoksusoittolistallani on usein musiikkia, jota en muuten välttämättä kuuntele. Harvoin kuuntelen lenkkeillessä lempiartistejani. Hyvä treenimusiikki antaa lisävoimia silloin, kun tekisi mieli jo luovuttaa.
By the way, juostessa on kuunneltava musiikkia ihan jo sen vuoksi, että silloin ei kuule omaa puuskuttamistaan. Sitä meinaan ei ole kiva kuunnella!
Itse harvemmin ajattelen jonkin biisin olevan hyvä ja toisen huono. Mieluummin luokittelen kappaleet sen mukaan, mitä tunteita ne herättävät vai herättävätkö mitään. Tietty musiikkityyli saattaa myös nostaa pintaan epämiellyttävän tunteen tai muiston.
Sanoitukset ovat minulle todella tärkeitä ja kuuntelen ne aina tarkkaan. Aika usein myös etsin kappaleen sanat netistä ja vasta luettuani ne pystyn päättämään, pidänkö sittenkään biisistä. Viime viikolla kuuntelin paljon kotimaista musiikkia ja monen kappaleen kohdalla pysähdyin miettimään, että "miten tää voi olla just kuin mun elämästä". On se vaan ihmeellistä, miten lauluntekijät osaakin tehdä juuri MINUN elämästäni niin paljon biisejä! Vasta hetken ihmettelyn jälkeen tajusin kääntää asian toisin päin. Se, mitä minun elämässäni tapahtuu ja mitä tunteita olen lähiaikoina läpikäynyt, ei olekaan kauhean ainutlaatuista. Aika moni muukin on kokenut elämässään ihan samoja juttuja ja tietyt elämäntilanteet tai tapahtumat ovat herättäneet samoja tunteita kuin minulla. Moni ihminen painii samojen ongelmien kanssa. Oikeastaan aika helpottava ajatus.
Joku voi pitää ärsyttävänä, kun linkitän blogiteksteihin usein jonkin biisin. Linkitän silti. Ei ole pakko lukea tai ainakaan kuunnella, jos ärsyttää. Tämän biisin sanoitus on kuitenkin niin osuva, monellakin tapaa. ;) Laulussa kerrotaan siitä, miten ihminen on luonut itselleen suojamuurin eikä pysty antamaan itsestään kuin puolikkaan. Suojaa itseään juuri siltä, mitä eniten kaipaa: rakkaudelta. PMMP - Kiitos.
Niin, että kiitos vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti