Tunteita ja tunteita

Tunteiden tarkoitus on saada meidät toimimaan. Aika paljon kaikenlaisia tunteita on olemassa. Niihin ei vain yleensä kiinnitä kauheasti huomiota. Nytpä olen kiinnittänyt.

Tätä viikonloppua on leimannut aika vahvasti turhautuminen. Myin netissä ylimääräisiä tavaroitani ja perjantaiksi oli sovittu kaupat. Ostajaa ei näkynyt koko iltana. Eikä edes vaivautunut ilmoittamaan mitään. Ihan jopa ärsytti. Odottelin koko illan ja jäi saunassakin käymättä sen vuoksi. No, lauantaina hän ilmoitti tulevansa. Ei tullut. Illalla laittoi viestin, että käviskö sunnuntaina. Viiden euron takia huomaan tuhlanneeni koko viikonlopun odotteluun. Suorastaan suututtaa. Mietin, mitä kaikkea jäi tekemättä tuon yhden ihmisen takia! Vai pitikö minun hermostua asioista, joihin itse en voi millään tavoin vaikuttaa? Miksi toisten ihmisten toiminta tai tässä tapauksessa toimimattomuus saa aikaan niin voimakkaita tunteita?

Toinen viime päivien hallitseva tunne on ollut yksinäisyys. Olen vakavasti vailla aikuista seuraa. Lasten kanssa on hyvä olla ja nautin ajasta heidän kanssaan, mutta kun moneen päivään ainoat aikuiset ihmiskontaktit on päiväkodin tädit ja kaupan kassat, niin väkisin tuntuu aika haikealta. Samaan aikaan olo on niin rasittunut, että ei edes jaksa kysellä seuran perään. Olisinkohan vähän jopa välipitämätön koko asian suhteen? Kaiken lisäksi pientä toivottomuuttakin on ilmassa. Niin ja levottomuutta. Ikävää unohtamatta.

Lauantaiaamuna olin lähdössä kauppaan lasten kanssa. He eivät jaksaneet odottaa ja lähtivät jo ennen minua ulos. Olin vaihtamassa vaatteita, kun poikani huusi oven raosta: "Äiti, koska sä tuut?" Huusin takaisin, että "mä oon vielä nakuna ja tuun heti, kun saan vaatteet päälle!". Se oli virhe. Poika karjui parkkipaikalla olevalle siskolleen: "ÄITI ON VIELÄ NAKUNA!!!". Että ihan varmuudella kaikki pihalla olevat naapurit kuulivat. Nolotti. Kun sain vaatteet päälleni ja olin lähdössä ovesta ulos, alkoi tilanne jo naurattaa. Olin aika huvittunut.

Todella mitättömän pienet asiat saavat välillä negatiivisia tunteita aikaan. Onneksi asia on myös toisin päin. Olen kuitenkin varsin onnellinen ja elämässäni on paljon hyvää.

Sunnuntaina kuulin ystävääni kohdanneesta suuresta surusta. Yhtäkkiä omat murheet tuntuivatkin aivan mitättömiltä ja hävetti oma kiittämättömyys siitä, mitä on. Tunsin myötätuntoa ja huolta ystäväni ja hänen perheensä jaksamisesta. Hiukan myös pelkoa elämän rajallisuuden tullessa konkreettiseksi.

Musiikki on minulle sellainen asia, joka aiheuttaa voimakkaita tunteita. Lauantaina katselin lasten kanssa Voice Kidsiä. Yksi kilpailijoista esitti minulle aika tärkeän kappaleen, joka saa aina kyyneleet silmiin. Tunsin surua, mutta myös kiitollisuutta siitä, että minulla on mahdollisuus olla rakkaideni kanssa ja kertoa heille, kuinka tärkeitä he minulle ovatkaan. Christina Aguilera: Hurt.