Tänään oli aikomus vetäistä kunnon lenkki, vähintään 5 km mukavalla vauhdilla. Eipä tullut lenkistä oikein mitään, kun heti lähtiessä tuntui ilkeää kipua takareidessä. Juhannusaattona käytiin lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa ja ilmeisesti siinä on lihas revähtänyt. Piti näyttää lapsille, kuinka palloa potkaistaan! Tulipa näytettyä. En kyllä siinä tilanteessa huomannut, että olisi lihas päässyt revähtämään, mutta en oikein muutakaan aiheuttajaa vammalle keksi. Jatkoin kuitenkin juosten lenkkiä ja ajattelin, että kyllä se siitä turtuu, kun lihakset lämpenee. Ei turtunut, vaan kahden kilometrin kohdalla siihen alkoi pistämään ihan tosissaan. Ei auttanut kuin nöyrtyä ja jatkaa kotiin kävellen. Kävellessä ei onneksi tuntunut mitään ja yritin vielä kertaalleen vähän hölkätä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt siis lepoa pari päivää ja katsellaan sitten, mitä koivelle pitäisi tehdä! Harmillista, kun lähestyy kovaa vauhtia Pullukka Run ja olisi kiva päästä nyt juoksemaan kunnollisia lenkkejä. Toisaalta, onneksi se on vaan 6,5 km, joten kai sellaisen matkan juoksee vaikka jalka paketissa.
Laitan muutaman kuvan juhannusviikolta. Kyllä on kylmää ja sen näkee vaatetuksesta. Harvemmin kesälomakuvissa poseerataan pipo päässä ja toppatakki päällä. Harkitsen muuttoa Espanjaan.
On kesä silti kaunis ja valoisa, vaikka kylmää onkin. Tuntuu vaan tosi kurjalta ja epäreilulta, kun Suomessa on muutenkin 10 kk vuodessa niin kylmä, että on pakko verhoutua pitkiin housuihin ja villapaitoihin, niin sitten vielä se ainoa 2 kk, jolloin periaatteessa pitäisi voida pukeutua kesämekkoihin, on myös niin kylmää, että pitää kuitenkin pukeutua toppavaatteisiin. Tulipas ylipitkä lause, mutta asian siitä ehkä ymmärtää. Eipä ole ihme, että me suomalaiset ollaan aika synkkää kansaa.
Ja kun päästiin tuohon synkkyyteen, niin laitetaan vielä yksi aika synkkä, mutta toisaalta lohdullinen biisi. Tuure Kilpeläisen Lohtu. Jäin miettimään biisin sanoja taas ehkä liiankin syvällisesti ja päädyin ajattelemaan, että periaatteessa biisi kyllä kertoo enemmänkin lohduttomuudesta kuin aidosta lohdutuksesta. On siinä kuitenkin pieni toivon kipinä!
Laitan muutaman kuvan juhannusviikolta. Kyllä on kylmää ja sen näkee vaatetuksesta. Harvemmin kesälomakuvissa poseerataan pipo päässä ja toppatakki päällä. Harkitsen muuttoa Espanjaan.
On kesä silti kaunis ja valoisa, vaikka kylmää onkin. Tuntuu vaan tosi kurjalta ja epäreilulta, kun Suomessa on muutenkin 10 kk vuodessa niin kylmä, että on pakko verhoutua pitkiin housuihin ja villapaitoihin, niin sitten vielä se ainoa 2 kk, jolloin periaatteessa pitäisi voida pukeutua kesämekkoihin, on myös niin kylmää, että pitää kuitenkin pukeutua toppavaatteisiin. Tulipas ylipitkä lause, mutta asian siitä ehkä ymmärtää. Eipä ole ihme, että me suomalaiset ollaan aika synkkää kansaa.
Ja kun päästiin tuohon synkkyyteen, niin laitetaan vielä yksi aika synkkä, mutta toisaalta lohdullinen biisi. Tuure Kilpeläisen Lohtu. Jäin miettimään biisin sanoja taas ehkä liiankin syvällisesti ja päädyin ajattelemaan, että periaatteessa biisi kyllä kertoo enemmänkin lohduttomuudesta kuin aidosta lohdutuksesta. On siinä kuitenkin pieni toivon kipinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti