Parilla viime lenkillä oon kiinnittänyt erityisesti huomiota vauhtiin. Olen päässyt jo alle 7 min/km vauhtiin. Se on kyllä sanottava, että en mä sillä vauhdilla juostessa kenenkään kanssa pysty juttelemaan, joten "nopeat" lenkit on hyvä tehdä ihan vaan yksikseen. Ja musiikit korvissa, niin ei tarvitse itse kuunnella omaa puuskutusta. Mietin tuota vauhtihommaa tässä yhtenä päivänä. Kahdeksanvuotiaan tyttäreni suusta kuulee päivittäin vähintään 10 kertaa sanan "epäreilua". Voisin tässä kohtaa siteerata häntä: On tosi epäreilua olla näin lyhyt ja lyhyillä jaloilla varustettu ihminen. Siinä, missä joku juoksee pitkin gasellin askelin, niin minä saan ottaa samalla matkalla varmasti tuplamäärän askelia. Onkohan joku tutkinut tätä asiaa?? Luultavasti. :)
Viime päivät ovat olleet yhtä juhlaa. Kesän alkuun mahtuu molempien lasten synttärit ja aika monen muun läheisen synttäreitä. En siis voi kehuskella noudattaneeni kovin pilkun tarkasti ruokavaliotani. Mutta ei nyt kuitenkaan ihan ole päässyt mopo karkaamaan käsistä. Kaikesta ei pidä kieltäytyä, mutta ei myöskään ihan pistää hommaa läskiksi. Jos syö kebabit ranskalaisilla ja kilon irttareita jälkkäriksi, niin olo ei taatusti ole kovin hyvä!!
Nyt vähän leipälajiani eli saarnaa: Kävin tiukan keskustelun terveellisestä elämästä ja siitä, onko se kuinka kannattavaa vai ihan turhaa. Siis onko aivan turhaa kieltäytyä "kaikesta hyvästä, kivasta ja hauskasta", kun voi kuitenkin sairastua vakavasti, vaikka kuinka olisi elänyt terveellisesti. Itse en henkilökohtaisesti voi ymmärtää pätkääkään esim. tupakointia. Onko enää typerämpää juttua kuin maksaa tolkuttomasti siitä, että saa tuutata elimistöönsä jotain, mistä ei ole pienintäkään hyötyä, mutta sen sijaan moninkertaistaa erilaisten sairauksien riskin??? Voin kertoa, että mä ainakin löydän sille rahalle aika monta fiksumpaa käyttötapaa.
Tästä päästiin siihen, että elämä on tylsää, jos kaikesta pitää kieltäytyä. Ei mun elämä ainakaan. Elämä on aika tylsää mun mielestä silloin, jos ainoa ilo on joidenkin ylimääräisten ja vaarallisten aineiden käyttö. Tähän voi myös hyvin lukea sokerin ylenpalttisen käytön. En koe joutuvani kieltäytymään mistään. Voin hyvin nyt ja vaikka kävisi niin, että jäisin ulos lähtiessäni auton alle ja kuolisin, niin en silti harmittelisi, että en vetänyt posket lommolla röökiä ja mussuttanut Jumbon patonkeja, kun ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä elää terveellisesti. Kyllä, vaikka kuinka elää hyvin ja nätisti, niin vakava sairaus voi tulla tai voi joutua onnettomuuteen. Elämänlaatu on silti paljon parempaa sillä, joka syö hyvin ja liikkuu ja käyttää rahansa johonkin muuhun kuin ns. "nautintoaineisiin".
En paasaa enempää. Jokainen on itse vastuussa itsestään ja tekee omat päätöksensä. Jos haluaa elää pizzalla ja hampurilaisilla, on turha valittaa siitä, että olo on huono ja perseeseen muodostuu läskiä.
Loppuun vielä viikon biisi, vaikkei olekaan tiistai. Tulee ihan mieleen nuoruus.
 | |
| Kesävaateselfie. En ois ikinä uskonut ostavani ja käyttäväni legginsejä. Enkä osaa edelleenkään ottaa selfieitä. |
Nyt vähän leipälajiani eli saarnaa: Kävin tiukan keskustelun terveellisestä elämästä ja siitä, onko se kuinka kannattavaa vai ihan turhaa. Siis onko aivan turhaa kieltäytyä "kaikesta hyvästä, kivasta ja hauskasta", kun voi kuitenkin sairastua vakavasti, vaikka kuinka olisi elänyt terveellisesti. Itse en henkilökohtaisesti voi ymmärtää pätkääkään esim. tupakointia. Onko enää typerämpää juttua kuin maksaa tolkuttomasti siitä, että saa tuutata elimistöönsä jotain, mistä ei ole pienintäkään hyötyä, mutta sen sijaan moninkertaistaa erilaisten sairauksien riskin??? Voin kertoa, että mä ainakin löydän sille rahalle aika monta fiksumpaa käyttötapaa.
Tästä päästiin siihen, että elämä on tylsää, jos kaikesta pitää kieltäytyä. Ei mun elämä ainakaan. Elämä on aika tylsää mun mielestä silloin, jos ainoa ilo on joidenkin ylimääräisten ja vaarallisten aineiden käyttö. Tähän voi myös hyvin lukea sokerin ylenpalttisen käytön. En koe joutuvani kieltäytymään mistään. Voin hyvin nyt ja vaikka kävisi niin, että jäisin ulos lähtiessäni auton alle ja kuolisin, niin en silti harmittelisi, että en vetänyt posket lommolla röökiä ja mussuttanut Jumbon patonkeja, kun ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä elää terveellisesti. Kyllä, vaikka kuinka elää hyvin ja nätisti, niin vakava sairaus voi tulla tai voi joutua onnettomuuteen. Elämänlaatu on silti paljon parempaa sillä, joka syö hyvin ja liikkuu ja käyttää rahansa johonkin muuhun kuin ns. "nautintoaineisiin".
En paasaa enempää. Jokainen on itse vastuussa itsestään ja tekee omat päätöksensä. Jos haluaa elää pizzalla ja hampurilaisilla, on turha valittaa siitä, että olo on huono ja perseeseen muodostuu läskiä.
Loppuun vielä viikon biisi, vaikkei olekaan tiistai. Tulee ihan mieleen nuoruus.
En mäkään usko mihinkään kaikesta kieltäytymiseen, niinku en ehdottomuuteen muutenkaan, mutta kohtuus kaikessa :)
VastaaPoistaNii ja hyvin oot saanu vauhtia nostettua. Pikkuhiljaa jaksat juosta vieläkin kovempaa. Mä oon lähteny liikkeelle samoista vauhdeista ku sä ja nyt pääsen jo paljon kovempaa :)
VastaaPoistaJep, kyllä nyt huomaa kehityksen siinä, että oikeasti jaksaa juosta kovempaa ilman, että keuhkot poksahtaa. Lähinnä tolta tuntui vielä kevättalvella, kun yritti kovempaa juosta. Ei vaan hapenottokyky riittänyt. No ei se vieläkään mikään erinomainen ole, mutta pikkuhiljaa. :)
VastaaPoista