Siemennäkkärit (gluteeniton)

Olen sitä mieltä, että nimitys "siemennäkkäri" ei tee oikeutta tälle herkulliselle leivonnaiselle. Olen monesti eri blogeissa nähnyt "siemennäkkäreitä", mutta tylsän nimen vuoksi olen ohittanut moiset reseptit. Viime aikoina minut on vallannut suunnaton hapankorpun himo, mutta vatsani ei vaan siitä rukiista tykkää yhtään. Oli siis keksittävä jotain muuta rouskuvaa tilalle. Yritin kovasti miettiä näille näkkäreille vähän hohdokkaamman nimen, mutta ei tullut mitään mieleen. Näihin tulee totisesti himo! Olivat myös tosi helppoja tehdä ja ainekset ovat suht edullisia, joten näitä kyllä jatkossa meillä rouskutellaan.

Siemennäkkärit. Taivaan lahja vatsaongelmaisille.

Siemennäkkäriohjeita löytyy googlettamalla vaikka minkälaisia. Osassa on sidosaineena kananmunaa, osassa vettä. En osannut päättää, joten laitoin osan vettä ja lisäsin yhden valkuaisen ihan "varmuuden vuoksi", että näkkäri pysyy paremmin koossa. En tiedä, onko sillä mitään merkitystä rakenteeseen, joten sen voi varmasti jättää poiskin. Yhdistelin siis useampaa reseptiä, mutta pohjana käytin mittoja Hiidenuhman keittiössä-blogista löytyvästä ohjeesta.

Siemennäkkärit (Gluteeniton)
2 dl     mantelijauhetta
1,5 dl   auringonkukansiemeniä
0,75 dl kurpitsansiemeniä
0,75 dl pellavansiemeniä
1,25 dl tattarijauhoja (tai esim. leseitä, fibrexiä, kaurajauhoja tms.)
2 rkl     psylliumia
1 tl       suolaa
n.4 dl   vettä + (1 kananmunan valkuainen)
(kuivattua rosmariinia tai muita yrttejä)

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vesi ja kananmunan valkuainen. Alkuperäisessä ohjeessa oli vettä peräti 6 dl, joten kannattaa lisätä sitä kolmen desin jälkeen desi kerrallaan ja lopettaa, kun seos on helposti sekoitettavaa, mutta ei kuitenkaan ihan löysää. Psyllium on ravintokuitua, joten se sitoo vettä aika lailla turvotessaan. Taikina siis hieman paksuuntuu, kun antaa sen hetken seistä ennen pellille levittämistä.

Vaihe 1. Levitetään taikina tasaiseksi kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Itse käytin isoa lusikkaa levityksessä, jotta taikinan sai mahdollisimman ohueksi. Laita molemmat pellilliset yhtä aikaa kiertoilmauuniin 160 asteeseen 10 minuutiksi. Ota uunista ja leikkaa veitsellä tai pizzaleikkurilla sopiviksi paloiksi.

Vaihe 2. Laita molemmat taikinat takaisin uuniin noin tunnin ajaksi ja vaihda peltien paikkaa puolessa välissä. Tällöin kannattaa myös vielä kertaalleen leikata palat erilleen toisistaan. Annetaan olla uunissa, kunnes ovat täysin kuivia ja rapeita.

Maistui taivaalliselta näinkin, mutta esim. kalkkunaleikkeen, kurkun ja raejuuston kera loistava aamu/ilta/välipala.

Vinkki! Psylliumia myydään useimmissa marketeista ja se löytyy joko leivontahyllystä tai gluteenittomien tuotteiden hyllystä. Ei ole kallista ja sillä saa lisättyä leivonnaisiin kuitua ja parannettua rakennetta. Jos ei kuitenkaan halua sitä käyttää, voi lisätä vähän jotain jauhoa tilalle sitomaan nestettä. 

Urheilija ei tervettä päivää näe!

Tänään oli aikomus vetäistä kunnon lenkki, vähintään 5 km mukavalla vauhdilla. Eipä tullut lenkistä oikein mitään, kun heti lähtiessä tuntui ilkeää kipua takareidessä. Juhannusaattona käytiin lasten kanssa pelaamassa jalkapalloa ja ilmeisesti siinä on lihas revähtänyt. Piti näyttää lapsille, kuinka palloa potkaistaan! Tulipa näytettyä. En kyllä siinä tilanteessa huomannut, että olisi lihas päässyt revähtämään, mutta en oikein muutakaan aiheuttajaa vammalle keksi. Jatkoin kuitenkin juosten lenkkiä ja ajattelin, että kyllä se siitä turtuu, kun lihakset lämpenee. Ei turtunut, vaan kahden kilometrin kohdalla siihen alkoi pistämään ihan tosissaan. Ei auttanut kuin nöyrtyä ja jatkaa kotiin kävellen. Kävellessä ei onneksi tuntunut mitään ja yritin vielä kertaalleen vähän hölkätä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt siis lepoa pari päivää ja katsellaan sitten, mitä koivelle pitäisi tehdä! Harmillista, kun lähestyy kovaa vauhtia Pullukka Run ja olisi kiva päästä nyt juoksemaan kunnollisia lenkkejä. Toisaalta, onneksi se on vaan 6,5 km, joten kai sellaisen matkan juoksee vaikka jalka paketissa.

Laitan muutaman kuvan juhannusviikolta. Kyllä on kylmää ja sen näkee vaatetuksesta. Harvemmin kesälomakuvissa poseerataan pipo päässä ja toppatakki päällä. Harkitsen muuttoa Espanjaan.

On kesä silti kaunis ja valoisa, vaikka kylmää onkin. Tuntuu vaan tosi kurjalta ja epäreilulta, kun Suomessa on muutenkin 10 kk vuodessa niin kylmä, että on pakko verhoutua pitkiin housuihin ja villapaitoihin, niin sitten vielä se ainoa 2 kk, jolloin periaatteessa pitäisi voida pukeutua kesämekkoihin, on myös niin kylmää, että pitää kuitenkin pukeutua toppavaatteisiin. Tulipas ylipitkä lause, mutta asian siitä ehkä ymmärtää. Eipä ole ihme, että me suomalaiset ollaan aika synkkää kansaa.

Ja kun päästiin tuohon synkkyyteen, niin laitetaan vielä yksi aika synkkä, mutta toisaalta lohdullinen biisi. Tuure Kilpeläisen Lohtu. Jäin miettimään biisin sanoja taas ehkä liiankin syvällisesti ja päädyin ajattelemaan, että periaatteessa biisi kyllä kertoo enemmänkin lohduttomuudesta kuin aidosta lohdutuksesta. On siinä kuitenkin pieni toivon kipinä!

Kappas, Kaija Koo teki biisin mun elämästä. :D

Kesäloma, lasten synttärit, muiden perheiden lomasuunnitelmat...asioita, jotka saavat oman mielialan matalaksi. Perhe ei ole enää se sama perhe, vaan siihen kuuluu enää neljän sijasta kolme henkilöä. En enää sure eroa itseni vuoksi, vaan lasteni. Lapset ovat tärkeintä elämässä ja olisin heille suonut ehjän perheen. Luottamus. Voikohan sitä enää ikinä saada takaisin, kun sen kerran on kovalla työllä rakentanut ja se on mitä karvaimmalla tavalla menetetty? Ainakin se on kovin vaikeaa, vaikka kuinka yrittäisi suuntautua menneen sijasta tulevaisuuteen.

Viime päivinä nämä asiat ovat painaneet mieltä myös siksi, että läheiset ihmiset ovat huomautelleet lasteni käytöksestä. "Katso nyt, miten ne reagoivat eroon." "Eivät ne ennen tuolla tavalla käyttäytyneet." Tekisi mieli huutaa ja kiljua, että enkö mä ole jo tarpeeksi kärsinyt tapahtuneesta?? Täytyykö siitä vielä erikseen huomautella ja muistuttaa??? En mä tätä halunnut ja mä olisin ollut valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että lapsilla olisi edelleen yhtenäinen perhe!!! Olen kyllä nähnyt ihan itse, miten lapset iltaisin itkevät ikäväänsä. Mikään ei elämässä ehkä ole tuntunut vielä yhtä pahalle.

Kaija Koon uudella levyllä on biisi, joka sanoittaa melko hyvin mun tuntemukset:

Kiihkeän kauniin jumalan minä muistan sen
Köyhän ja nuoren minä tunsin kerran sellaisen
Räiskyvän hullun rohkean toki muistan sen
Nauravan miehen joka kaiken sai mut rikkoi sen

Viimeisen lauluni laulan tuolle miehelle
Viimeisen lauluni ihmisten typeryydelle
Vihalla raivolla lämmöllä kaiholla
laulan meidän muistolle
Vihalla raivolla lämmöllä kaiholla
raukkaudelle suurista suurimmalle

Kylmän ja vieraan ihmisen toki muistan sen
Muuttuneen miehen minä tunsin kerran sellaisen
Vaikenin hiljaa itkien sillä tiesin sen
Ihmiset muuttuu mutta rakkaus se on ikuinen

Syyttely on turhaa ja sen tiedän. Eroon liittyy aina kaksi, vaikka se yksin toisen päätös olikin. Siihen liittyvät tunteet on kuitenkin käytävä läpi. Koettava ja tunnettava. Se, mikä ei tapa, vahvistaa ja mitä näitä kliseisiä sanontoja nyt olikaan? Kai se sitten pitää paikkansa, vaikka aina ei kovin vahva olo olekaan. Ainakin olen voittanut itseni monessa asiassa, joita tuskin olisin edes yrittänyt ilman tapahtunutta.

Harder, Better, Faster, Stronger

Parilla viime lenkillä oon kiinnittänyt erityisesti huomiota vauhtiin. Olen päässyt jo alle 7 min/km vauhtiin. Se on kyllä sanottava, että en mä sillä vauhdilla juostessa kenenkään kanssa pysty juttelemaan, joten "nopeat" lenkit on hyvä tehdä ihan vaan yksikseen. Ja musiikit korvissa, niin ei tarvitse itse kuunnella omaa puuskutusta. Mietin tuota vauhtihommaa tässä yhtenä päivänä. Kahdeksanvuotiaan tyttäreni suusta kuulee päivittäin vähintään 10 kertaa sanan "epäreilua". Voisin tässä kohtaa siteerata häntä: On tosi epäreilua olla näin lyhyt ja lyhyillä jaloilla varustettu ihminen. Siinä, missä joku juoksee pitkin gasellin askelin, niin minä saan ottaa samalla matkalla varmasti tuplamäärän askelia. Onkohan joku tutkinut tätä asiaa?? Luultavasti. :)

Kesävaateselfie. En ois ikinä uskonut ostavani ja käyttäväni legginsejä. Enkä osaa edelleenkään ottaa selfieitä.

Viime päivät ovat olleet yhtä juhlaa. Kesän alkuun mahtuu molempien lasten synttärit ja aika monen muun läheisen synttäreitä. En siis voi kehuskella noudattaneeni kovin pilkun tarkasti ruokavaliotani. Mutta ei nyt kuitenkaan ihan ole päässyt mopo karkaamaan käsistä. Kaikesta ei pidä kieltäytyä, mutta ei myöskään ihan pistää hommaa läskiksi. Jos syö kebabit ranskalaisilla ja kilon irttareita jälkkäriksi, niin olo ei taatusti ole kovin hyvä!!

Nyt vähän leipälajiani eli saarnaa: Kävin tiukan keskustelun terveellisestä elämästä ja siitä, onko se kuinka kannattavaa vai ihan turhaa. Siis onko aivan turhaa kieltäytyä "kaikesta hyvästä, kivasta ja hauskasta", kun voi kuitenkin sairastua vakavasti, vaikka kuinka olisi elänyt terveellisesti. Itse en henkilökohtaisesti voi ymmärtää pätkääkään esim. tupakointia. Onko enää typerämpää juttua kuin maksaa tolkuttomasti siitä, että saa tuutata elimistöönsä jotain, mistä ei ole pienintäkään hyötyä, mutta sen sijaan moninkertaistaa erilaisten sairauksien riskin??? Voin kertoa, että mä ainakin löydän sille rahalle aika monta fiksumpaa käyttötapaa.

Tästä päästiin siihen, että elämä on tylsää, jos kaikesta pitää kieltäytyä. Ei mun elämä ainakaan. Elämä on aika tylsää mun mielestä silloin, jos ainoa ilo on joidenkin ylimääräisten ja vaarallisten aineiden käyttö. Tähän voi myös hyvin lukea sokerin ylenpalttisen käytön. En koe joutuvani kieltäytymään mistään. Voin hyvin nyt ja vaikka kävisi niin, että jäisin ulos lähtiessäni auton alle ja kuolisin, niin en silti harmittelisi, että en vetänyt posket lommolla röökiä ja mussuttanut Jumbon patonkeja, kun ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä elää terveellisesti. Kyllä, vaikka kuinka elää hyvin ja nätisti, niin vakava sairaus voi tulla tai voi joutua onnettomuuteen. Elämänlaatu on silti paljon parempaa sillä, joka syö hyvin ja  liikkuu ja käyttää rahansa johonkin muuhun kuin ns. "nautintoaineisiin".

En paasaa enempää. Jokainen on itse vastuussa itsestään ja tekee omat päätöksensä. Jos haluaa elää pizzalla ja hampurilaisilla, on turha valittaa siitä, että olo on huono ja perseeseen muodostuu läskiä.

Loppuun vielä viikon biisi, vaikkei olekaan tiistai. Tulee ihan mieleen nuoruus.

Jaksaa, jaksaa vai jaksaako?

Viime päivinä on ollut aika negatiivinen fiilis oman juoksukehityksen suhteen, vaikka itseasiassa viimeisin lenkki oli pisin koskaan juoksemani ja vauhtikin oli hiukan kovempi kuin aiemmin. Silti viime lenkeillä juostessa on ollut todella väsynyt olo eikä oikein sellaista nautintoa ole tuntunut. Ehkä osasyynä sekin, että kahdella viime lenkillä on ollut joko todella kylmä tai sitten on satanut kaatamalla.

Huomatkaa loppukiri! :)

 Pitäisi varmasti olla tosi iloinen, että parissa kuukaudessa on kehittynyt alle puolen kilsan juoksijasta kuuden kilometrin juoksijaksi. Silti tuntuu, että vieläkin viimeinen kilsa on tosi väkisin juoksemista. Jalat on ihan puhki ja juoksuasento selkeästi huononee. Miksi? Mihin ne voimat loppuvat niin yhtäkkiä? Toisaalta, ei kai voi olettaa, että nollatasolta noustaan muutamassa kuukaudessa maratoonariksi.

Viime päivinä myös vatsa on reistaillut. Olen vähän vaivihkaa lisäillyt päivittäiseen ruokavaliooni kauran lisäksi muitakin kotimaisia viljoja, koska niillä saa helposti hiukan nostettua energiamäärää hiilareiden muodossa. Näköjään ei kannata. Jostain muusta on nyt ne kalorit saatava ja jätettävä ruisleivät muiden syötäväksi. Minä herkuttelen jatkossakin vaan tällä:

Mantelimaitoon keitetty kaurapuuro, maapähkinävoita, kookosöljyä, raakakaakaota. Ja tietysti raejuustoa. Tästä ei herkku voi paremmaksi muuttua. Oikeaa lohturuokaa!

Jos nyt pitäisi lähteä autiolle saarelle, niin äkkiseltään tulisi mieleen ottaa mukaan kattila ja kaurahiutaleita. Ja kristallisuolaa. Niillähän pärjäisi jo pitkälle. Oikeasti, jos valintana on yllä oleva kaurapuuroannos ja tai annos jäätelöä, niin valitsisin puuron.

Jotta ei jää sellainen kuva, että syön vain kaurapuuroa, niin laitetaan nyt vielä kuva mun nyhtökanasalaatista. Olipas hyvää! Tältä näyttää oikea ruoka: