Hyviä aamupalavaihtoehtoja puuron sijaan

Edelleen aamuni alkavat kaurapuuron ja raejuuston voimalla. Ei ole puuron voittanutta, edes hotellin aamupalapöydässä. Silti joskus innostun loihtimaan jotain hieman erilaista päivän tärkeimmälle aterialle. Varsinkin viikonloppuisin on ihan mukava saada vaihtelua aamupalaan. Koska herkän vatsani vuoksi leipä ei tule kyseeseen viikonloppuaamun avauksena, on keksittävä vaihtelua muulla tavoin.

Tutkiskelin Pinterestin avulla, mitä muilla (lähinnä amerikkalaisilla) on tapana syödä aamuisin. No tietenkin pannukakkuja, mutta minun suuhuni ne eivät oikein aamupalana maistu. Etsin hakusanoilla "clean","eating" ja "breakfast" ja tulokseksi tuli kymmenittäin erilaisia muffinsseja ja "cookieita". Suomalaisittain hieman jopa huvittaa jenkkien hehkutus siitä, kuinka terveellistä kaura ja esimerkiksi mustikat ovat. Luulen, että suurin osa amerikkalaisista pitäisi suomalaistyylistä aamupalaa suorastaan fitness-hifistelynä.

Pinterest vakoilun tuloksena totesin, että myös amerikkalaisessa "cleaneatingissä" keskeinen raaka-aine on kaura. Siitä loihditaan toinen toistaan houkuttavamman näköisiä pannukakkuja, keksejä, patukoita tai muffinsseja. Opin myös muutamia hyviä termejä, joiden avulla etsiskelin netistä tarkempia ohjeita. "Overnight oats" tai "overnight oatmeal" on tietenkin se, mitä suomalaiset kutsuvat tuorepuuroksi. Netti on pullollaan aivan ihania ohjeita ja joitain niistä on kyllä viimeistään kesähelteellä kokeiltava. Näin talvella syön aamulla mieluiten jotain lämmintä. "Baked oatmeal" on meikäläisittäin uunissa kypsennettyä kauraa. Kyseessä on siis uunissa valmistettava paistos, jonka idea on se, että kaurahiutalaiden joukkoon sekoitetaan munamaito ja lisäksi voi oman makunsa mukaan lisätä esim. omenaa, pähkinöitä, rusinoita tai marjoja. Tuloksena on päältä rapea ja sisältä mehevä paistos, joka syödään maiton kanssa. Tein tänään oman versioni ja tässä tulos:

Baked oatmeal eli suomalaisittain kaurapaistos

Kaurapaistos (amerikkalaistyyppinen aamupalavaihtoehto)

3 dl kaurahiutaleita
1 muna
1 dl maitoa
1/4 tl suolaa
Sekaan esim. omena pilkottuna, rusinoita, kanelia, hunajaa, pähkinöitä, marjoja, banaania oman maun mukaan)
(makeutukseksi hunajaa)

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita seos voideltuun uunivuokaan. Tein suorakaiteen muotoisessa leipävuoassa. Paista 175 asteessa n. 30 min tai kunnes paistos on kauniin kullanruskea päältä.

Itse söin mantelimaidon kanssa ja oli hyvää. Omassa versiossani oli omenaa, kanelia ja mantelirouhetta sekä makeutukseksi laitoin vähän hunajaa. Lapset söivät tätä sellaisenaan käsin ja totesivat, että "Vau, saadaan kakkua aamupalaksi". No hieman kakkua paistoksen rakenne muistutti,  vaikka ainekset ovat suurinpiirtein samat kuin aamupuurossa. :)

Jos haluaa tehdä "cookieita", niin samalla ohjeella onnistuvat nekin, kunhan jättää maidon pois.

Varsin kelpo "aamupalakeksit" syntyvät myös seuraavanlaisella ohjeella. Ei ole aineksilla pilattu tämä ohje, mutta hyviä keksejä tuli. Kelpasi myös nirsoille lapsille. Suluissa olevat ainekset voi hyvin jättää pois.

Banaani-kaurakeksit

1 kypsä banaani
kaurahiutaleita
(vaniljajauhetta, kanelia)

Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sen verran kaurahiutaleita, että tuloksena on kiinteähkö massa. Lusikoi pellille ja levitä tasaisiksi keksin muotoon (eivät leviä uunissa). Paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes näyttävät kauniin ruskeilta. Lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:

Banaani-kaurakeksit

Ja vielä tarjoiluehdotus.

Banaani-kaurakeksit rahkan ja marjojen kera

Yksi amerikkalaisten"cleaneating"-raaka-aineiden suosikki on maapähkinävoi. Käytän maapähkinävoita kausittain kaurapuuron joukossa, mutta nyt on pitkään vallinnut mpv-vapaa kausi. Purkillinen tuota tahmaista tavaraa nökötti jääkaapissa, mutta Pinterestistä löytyi apu sen tuhoamiseksi. Kolmen aineen maapähkinävoikeksit. No en välttämättä ihan aamupalaksi näitä söisi, mutta kahvin/teen seurana maistui ja myös nämä läpäisivät nirson makuraadin arvion.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit (luontaisesti gluteeniton, jauhoton)

1 1/2 dl maapähkinävoita
1 kananmuna
1 rkl hunajaa

Sekoita ainekset keskenään lusikalla (voi vaikuttaa alkuun epätoivoiselta, mutta melko helposti onnistui) ja lusikoi nokareiksi pellille. Paista 175 asteessa n. 5-7 min.

Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit

Tämmöisiä herkkuja tällä kertaa. Tuosta "baked oatmealista" tuli mieleen, että makeuttamattomana versiona ja esim. siemenillä höystettynä se voisi toimia leipänä! Juustoa, leikkelettä ja kurkkua päälle...Menee kokeiluun. :)

Helpottaako valittaminen oloa?

Jokaisella on varmasti päiviä, jolloin on hyvin vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Tekisi mieli valittaa ihan kaikesta, velloa itsesäälissä ja olla kateellinen muille. Muilla kun selvästi on kaikki kivemmin kuin minulla.

Aloitetaan valitusvirsi siitä, että olen kipeä. Joka lihasta särkee ja keuhkoja painaa. Voi minua raukkaa! Poikanikin on kipeä. Niin kovassa kuumeessa, että höpötteli koko viime yön unissaan kaikenlaista sekavaa ja heräili muutaman kerran juomaan. Kissa oksensi epäilemättä kaikki viime viikon aikana syömänsä ruuat keskelle nukkamattoa. Sekin vielä! Kun on yksin aikuisena talossa, ei vaan voi vetää peittoa korville ja sanoa, ettei jaksa. Pakko on myös tehdä ruokaa (ainakin sille yhdelle terveelle perheenjäsenelle) ja siivoilla keittiö, koska kukaan muu niitä ei tee. Ihana naapuri tarjoutui tuomaan kaupasta jotain, jos on tarvetta. Sanoin kuitenkin käyväni itse, koska tarvetta oli kolmen kauppakassillisen verran. :D Ajattelin ostaa jääkaapiin täyteen siltä varalta, että olen kohta yhtä kipeä kuin poikani. Eikä se itse kaupassakäynti niin rankka juttu ollut, mutta niiden kassien kantaminen sisään...Miten voi arkiset asiat tuntua kipeänä lähes mahdottomilta tehtäviltä?

Epätoivon hetki kaupan liukuportaissa. Millä saan siirtymään nämä autoon ja autosta jääkaappiin?

Kotiin ajellessani mietin, että voisin kuuluttaa koko maailmalle, tai no ainakin fb-kavereille, miten kurjaa ja RANKKAA mun elämä on! Katsokaa nyt, mä kävin kaupassa ja ihan yksin!! Hoidan lapset, kolme kissaa ja kodin, vaikka kuumeessa. Eipä sillä, tottahan tuo on. Mutta auttaako valittaminen siihen tunteeseen, että on rankkaa? Helpottaako se niiden asioiden tekemistä, mitkä on yksinkertaisesti vaan pakko tehdä? Eipä taida helpottaa. Päinvastoin, negatiivisissa tunteissa vellominen syö energiaa. Kauppakassit tuntuvat paljon painavemmilta ja niiden tyhjentäminen jääkaappiin hirmuisen isolta työtä, jos asiaa oikein alkaa vatvomaan.

Päätin suhtautua asiaan niin, että homma on nyt vaan hoidettava. Yksi kassi kerrallaan ja turhia narisematta. Huomasin pian olevani kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on rahaa ostaa ruokaa ja käytössä auto, jolla saan ne toimitettua peräti kotiovelle saakka. Vaikka nyt juuri tällä hetkellä on olo kipeä, niin huomasin myös iloitsevani siitä, että suurimman osan vuodesta olo ei ole näin kurja. Olen siis varsin kiitollinen terveydestä. Jos ei välillä olisi kipeä, ei ehkä osaisi arvostaa terveyttä niin paljon. Ja influenssa sentään menee yleensä parissa viikossa ohi.

Ystäväni kertoi katselleensa kauppareissulla kateellisena vanhempaa pariskuntaa, joka teki ostoksiaan kaikessa rauhassa ja poistui kaupasta yhden pikkukassin kera. Itse mietin tänään aivan samaa, kun kurvailin kaupan käytäviä täysien ostoskärryjen kanssa ja edelläni meni mieshenkilö ostoskorissaan muutama tuote. Hetken tunsin suurta kateutta tuon miehen helppoa (ja halpaa) elämää kohtaan. Sitten ajattelin, että haluisinko oikeasti vaihtaa osia. Vaikka ruokaostoksiin saa helposti kulumaan satasen ja niiden pakkailu ja kotiin kantaminen ovat rutkasti työläämpiä kuin sinkkukoriostosten, niin en mistään hinnasta vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään.

Olosuhteita on paljon vaikeampi muuttaa kuin suhtautumista niihin. Pienistä asioista kasvaa vuoria, jos käyttää energiansa siihen, että manaa ne isoiksi. Oma olo vaan pahenee sillä, että negatiivisia ajatuksia kierrättää päänsä sisällä. Jos sen sijaan päättää valita positiivisen tai edes neutraalin tavan lähestyä arjen haasteita, voi huomata, etteivät ne niin ylitsepääsemättömiä olleetkaan. Valittamalla ei kertaakaan ole oma olo ainakaan parantunut. Välillä on toki saatava purkaa myös pahaa mieltään, mutta on eri asia tehdä sitä kerta toisensa jälkeen samoista asioista.

Ystävää ei jätetä.

Turhautumista, tavoitteita ja tuloksia

Kaikilla on varmaan kausia, kun ei oikein mikään kiinnosta. Normaalisti pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joka löytää synkimmistäkin asioista ne valoisat puolet. Enkä nytkään koe elämääni mitenkään kurjaksi, mutta turhautuneisuus on varmaan oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa.

Viime talvena ja keväänä olin täynnä energiaa. Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä ja oli jokin päämäärä kaikessa. Tavoitteeni oli oppia nauttimaan juoksemisesta, saada opintoja suoritettua hyvällä tahdilla ja ehkä myös löytää hyvä kumppani elämää jakamaan. Oli myös joitakin ammatillisia tavoitteita ja näkemys siitä, mihin opinnoissani tähtään. Noista jutuista näyttää toteutuneen tuo ensimmäinen, muut tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän karahtaneet kiville tai polkevat pakoillaan eikä oikein energiaa niiden asioiden muuttamiseen edes tällä hetkellä ole. Missä on motivaatio? Into? Jotain radikaalia muutosta kaivattaisiin nyt!!

Jotkut aamut ovat aikaisen heräämisen arvoisia!

Huomaan olevani tyytymätön siihen, että elämä on tällä hetkellä niin kesken. On ihan hirveästi avoimia asioita, joihin toivoisi jotain pikaista ratkaisua. Pitäisi pystyä nauttimaan myös matkasta eikä odottaa ainoastaan perille pääsyä. Pitäisi myös pystyä nauttimaan talvesta eikä odottaa vain kesää! :)

Lupasin joulukuussa, että laitan itsestäni jonkun kokovartalokuvan kuukausittain blogiin, niin että ainakin itsellä säilyy motivaatio pysyä kunnossa. Aloin miettiä, että onko uudistuneet elämäntavat enää kiinni ulkoisesta "paineesta" pysyä kuosissa. Tulin siihen tulokseen, että eivät! Ensin kuitenkin ne kuvat, koska lupasin.

Nämä peiliselfiet on aina yhtä noloja...

Huomaan nyt, että kun olen jo pitkään syönyt puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, osaan paremmin kuunnella oman kropan viestejä siitä, mitä ravintoa se vaatii. Joskus tekee mieli syödä enemmän hiilihydraatteja ja se luultavasti on elimistön viesti siitä, että niitä silloin tarvitaan. Joskus myös iskee pakottava tarve saada esimerkiksi appelsiinituoremehua, vaikka en normaalisti mehuja juo. Talvella tekee mieli erilaisia ruokia kuin kesällä ja siihen on luultavasti ihan fysiologiset syynsä. Kesällä enemmän tuoreita kasviksia ja kylmiä ruokia, kun taas talvella syön kasvikseni mieluiten lämpiminä.

Silloin kuin vielä elin roskaruualla ja karkilla, en tällaisia viestejä kuullut. Minulla ei myöskään ollut mitään käsitystä niistä energiamääristä, mitä söin. Ihmettelin vaan, että miksi lihon, vaikka en oikeastaan syö mitään. Uskon, että oikean ravinnon puute sekoittaa ihmisen luontaisen kyvyn säädellä syömisiään.

Parasta pikaruokaa!

Ennen palkitsin itseni ruualla. Jos oli ollut rankka päivä, niin ansaitsin illalla mielestäni herkkuja. Jos oli ollut tosi mukava päivä, niin pitihän sen kunniaksi myös herkutella. Nyt tuo ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta. Toisaalta huomaan tunteiden vaikuttavan edelleen syömiseeni jossain määrin, mutta päinvastaisella tavalla. Kun on stressiä tai muita murheita, ei tee mieli syödä mitään. Paras lääke ruokahaluttomuuteen on syöminen. Muutaman päivän kun pakottaa itsensä syömään kunnollista ruokaa säännöllisesti, niin ruokahalu palautuu ja olo paranee jo sillä.

Nyt yritän potkia itseni tästä jumitusturhautumis-olotilasta yli ja alkaa tekemään jotain omien tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden saavuttamiseksi! Ensimmäinen toimenpide tänään voisi olla itsensä raahaaminen ulos. Siellä paistaa aurinko!

Rasiaruokia, rahkaa ja uuden vuoden lupauksia

Siinä mielessä otsikko hämää, että en tehnyt niin ainoatakaan uuden vuoden lupausta, koska tähän ikään olen jo oppinut, että aika harvat lupaukset on tehty pidettäväksi. Jos jotain olisi pitänyt luvata, niin ehkä sen, että kunnioitan tänä vuonna enemmän itseäni enkä anna muiden kohdella minua siten kuin en muitakaan kohtelisi.

On jännä juttu, miten yksi päivä voi vaikuttaa psyykkisesti niin paljon! Joulukuun viimeinen päivä on aina jotenkin synkkä ja täynnä kaikkea vanhaa. Tammikuun ensimmäinen päivä taas on täynnä fiilistä paremmasta. Jos vielä joulukuun lopulla kaivellaan viimeisiä lanttulaatikon rippeitä, niin tammikuussa suuntaudutaan jo kevääseen ja raikkaisiin ja värikkäisiin ruokiin. Näin ainakin itselläni käy. Se ruoanlaiton ilo, mikä viimeistään marraskuun pimeässä katoaa, palaa taas. Niinpä eilen kokkailin jo rasiaruokia. Siis valmiita ateroita pakasterasioihin. Voi kuulostaa melko tylsälle, mutta muuten ei tulisi vain itselle tehtyä kunnon ruokaa.

Eikö näytäkin houkuttelevalta?

Jouluna "säännöllinen" ruokailu sai hiukan eri merkityksen kuin normaalisti. Jääkaapilla tuli käytyä aika säännöllisesti ja välissä vielä herkkuja. Ihme kyllä, painoon ei moinen pyllyily vaikuttanut, mutta toki huomaan, että turvotusta on tullut. Olo ei ole freesi eikä timmi. Eikä ihme, kun parin viikon aikana on vietetty kunnon hiilarikekkereitä. Nyt on edessä paluu arkeen, eikä se vaikuta yhtään ikävältä vaihtoehdolta!

Näyttää ruualta.

Juttelin ystävän kanssa siitä, että terveellinen ruoka on lopulta aika yksinkertainen juttu. Jos ruoka-annoksessa kaikki ainesosat on tunnistettavissa siksi, mitä ne on, niin ruoka luultavasti on ravitsevaa ja hyvää. Kuten tuossa minun ateriassani on riisiä, kanaa ja kasviksia. Kaiken tunnistaa. Sen sijaan tiedätkö, mitä suuhusi pistät, jos edessäsi on esim. eineslihapullia tai kebab-ateria?

Turhan tiukkapipoksi ei silti kannata ryhtyä. Liian tiukka pipo meinaan kiristää päätä. :)

Aamulla syön kaurapuuroa, raejuustolla ja mehukeitolla/marjoilla. Kahdella aterialla kalaa, kanaa tai lihaa ja riisiä. Niin ja kasviksia tietenkin. Väli- ja iltapalaksi rahkaa/raejuustoa ja hedelmiä ja marjoja. Näillä mennään.

Vielä yksi juttu, jota en ehkä ole muistanut hehkuttaa. Nimittäin kylmäpuristettu kookosöljy!! Aine, josta ollaan montaa mieltä enkä nyt perustele sen terveellisyyttä tieteellisesti vaan ihan oman kokemuksen perusteella. Koko sen ajan, kun kookosöljy on kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni, olen pysynyt hoikkana. Lisään sitä joka aamu lusikallisen aamupuuroon. Pikku flunssat eivät myöskään ole vaivanneet, koska kookosöljy on luonnon antibiootti. Minulla on yksi purkki keittiössä ja toinen kylppärissä. Käytän kookosöljyä myös nykyisin meikinpoistoon. Toimii loistavasti eikä tule allergiaoireita, kuten melkein mistä tahansa muista tuotteista saan. Silloin tällöin myös sutaisen samaa tavaraa hiuksiini hoitoaineeksi. Ja kuorinta-aineen teen kookosöljystä ja suolasta. Voi sillä myöskin hampaat pestä tai käyttää suuveden asemasta. Jotkut vannoo kovastikin sen nimeen hampaiden puhdistuksessa, mutta pesen kyllä edelleenkin hampaani ihan normi hammastahnalla. Tulipa vaan mieleen tämäkin käyttötarkoitus. :)

Vuoden eka biisi. Voin samastua.