Onkos täällä kilttejä lapsia ja aikuisia?

Päätettiin tänään lasten kanssa, että tehdään protesti Joulupukille. Meillä olisi muutama epäkohta, jotka vaatisi pikaista korjausta. "Ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa" jne. Kuinka paljon lapsia vaaditaan olemaan "kiltisti" ja kuinka monelle se tarkoittaa sitä, että ei saa kiukutella, ei itkeä eikä ilmaista vihaansa?? Entäs, kun suututtaa? Entäs, kun surettaa? Kun tulee pettymyksiä? Kun tulee kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti? Pitäisikö vaan hymyillä ja padota kaikki negatiiviset tunteet sisälleen? Eikä oikeastaan kovin paljoa saisi iloitakaan, koska "itku pitkästä ilosta!" Parasta siis vain hymyillä ja olla mahdollsimman neutraali ja näkymätön.

Eikä tuo kiltteysvaatimus rajoitu edes vain joulun aikaan. Liian kilteistä lapsista kasvaa räjähdysherkkiä aikuisia. Tai tunnevammaisia. Ihmisiä, jotka eivät uskalla tuntea oikein mitään. Kyllä ne padotut tunteet joskus purkautuu tavalla tai toisella. Siispä tässä kodissa saa kiukutella, jos kiukuttaa ja raivota, jos raivostuttaa ja itkeä, kun surettaa. Saa myös nauraa, kun on aihetta iloon. Kunhan ei toista vahingoita, sanoin tai teoin. Ja ne tontut voi painua kyttäämään muihin koteihin! Tai ehkä niille voisi opettaa, että kaikki tunteet on ihan yhtä sallittuja. Miksi muuten meille olisi niitä luotu?

Blogi tulee jatkossakin keskittymään liikuntaan ja hyvään oloon, vaikka tänne nyt viime aikoina on putkahdellut hieman syvemmälle sukeltavia kirjoituksia. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa hyvinvointiin. Jos ei voi henkisesti hyvin, myös fyysinen puoli alkaa jossain vaiheessa prakaamaan.

Lopuksi haluan julkaista runon tai ajatelman, joka liittyy aiheeseen. Olen tähän mennessä kehdannut näyttää sen yhdelle ystävälle enkä ole kellekään aiemmin edes kertonut kirjoittavani mitään tuollaista. No nyt tulen kaapista ulos. Ja näitä on kuulkaa lisää! Omien henkilökohtaisten tuntojen ja kipuilujen julki tuominen on minulle astumista epämukavuusalueelle. Teen sen silti.

Miksi minä en saanut olla minä?

Miksi minulta vaadittiin enemmän?

Ei saa tuntea, ei saa paljastaa liikaa.

Ei saa päästää ketään lähelle

Ettei kukaan voi loukata. Ettei kukaan voi hylätä.

Ympärillä muuri, antaa suojaa

estää elämästä.

Tunnen toisten tunteita

en omia.

Jos tunnen, minua voi satuttaa.

Jos annan liikaa itsestäni

menetän hallinnan.

Elän jonkun muun elämää

kukaan ei elä minun elämääni.

Vaadin muita tekemään minut onnelliseksi.

Sysään vastuun muille.

Ennakoin, vaistoan,

huolehdin, suojelen.

Pelkään.

Myönnän, tunnustan,

suostun muutokseen.

Vähitellen, pikkuhiljaa,

olen vapaa.