perjantai 30. toukokuuta 2014

Mignon-riisikakut (terveelliset totta kai) akuuttiin suklaanhimoon

Harvemmin iskee mikään herkkuhimo, mutta tänään teki mieli ruuan jälkeen jotain hyvää. Suklaata tarkemmin ottaen. Kaapista ei onneksi löytynyt yhtäkään "pahan päivän varalle" ostettua suklaalevyä tai patukkaa, mutta sen sijaan kaapissa lymyili raakakaakaopussi. Hetken aikaa mietiskelin, mihin muotoon raakakaakao tällä kertaa muuntautuu ja päädyin ensin tekemään siitä pirtelön, joka kuitenkaan ei ollut mikään suoranainen makuelämys. Kyllä sekin juotua tuli eikä kyllä enää edes tehnyt mieli suklaata sen jälkeen. Silmiin osui kuitenkin maapähkinävoipurkki, joten päädyin vielä toiseen suklaiseen kokeiluun.

Päädyin tekemään suklaista levitettä, josta tuli kyllä epäilyttävän hyvää. Maistui ihan Mignon-suklaamunalle! Tarkkoja mittoja ei ole, koska tein fiilispohjalta, kuten yleensä aina kokkaillessa tai leipoessa. Ainekset kuitenkin laitan ja "suurinpiirtein"-mitat.
Mignon-levite ja riisikakku. Perfect match.
Mignon-levite
2 rkl maapähkinälevitettä (makeuttamaton, esim. Amona)
1 rkl kookosöljyä
juoksevaa hunajaa oman maun mukaan (testaa makua, kun olet lisännyt kaakaon)
vanilja-jauhetta veitsenkärjellinen
1 rkl raakakaakaojauhetta
3/4 rkl (kolme neljäsosaa, eli vähän reilu puolikas)

Lämmitä hetki maapähkinälevitettä ja kookosöljyä mikrossa. 15 sekuntia riittää. Lisää kaakao ja hunaja sekä vaniljajauhe ja sekoita tasaiseksi. Laita jääkaappiin jähmettymään. Levite ei kovetu täysin jääkaapissa, mutta muuttuu juoksevasta levitemäiseksi. Säilytys siis myös jääkaapissa. Nauti vaikkapa riisikakun kanssa tai lusikoi sellaisenaan. :)




keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Vaateongelmia

Testailin vähän kesävaatteita, vaikka parina viime päivänä niillä ei paljoa tekoa ole ollutkaan. Aika hurjaa, kun lämpötila laskee yhden vuorokauden aikana hellelukemista alle kymmeneen asteeseen. Oli aika rapsakka keli tehdä eilen lenkki. En tiedä johtuiko kylmästä säästä vai siitepölystä, mutta nenä vuosi koko lenkin ajan ihan kamalasti! Muuten 5 km meni aika kevyen oloisesti ja voimia jäikin vielä. Huomenna ajattelin kokeilla vähän pidempää matkaa. Meniskö 7 km??

Siihen ongelmaan. On tietysti ihan positiivinen ongelma, että vaatteet ei ole jääneet pieniksi vaan suuriksi. Silti aika ikävää, että monet lempivaatteet ovat kyllä auttamatta käyttökelvottomia ja kaapissa on ehkä viisi vaatekappaletta, jotka ovat sopivia. Mitä mä puen päälleni ensi kesänä?? Näitä mä viime kesänä käytin!
Toinen samaan asiaan liittyvä ongelma on urheiluvaatteiden koot! Olen parin viikon sisällä käynyt varmaan viidessä eri urheiluliikkeessä ja yrityksenä on ollut ostaa mm. t-paitoja ja toppeja juoksua varten. Kuinka on mahdollista, että joka paikassa koot ovat jotain 38-44 väliltä?? Oma koko olisi 34 ja sellaista kokoa näyttäisi olevan mahdoton löytää mistään. Mietin vaan, että kuinka moni 44 kokoa käyttävä harrastaa juoksua? En siis halua arvostella ketään koon perusteella ja mielestäni monet isot naiset ovat todella näyttäviä ja upeita. Mutta se harmittaa, että pienille naisille on näköjään hurjan vaikea löytää mitään sopivaa. Kyllä muita vaatteita löytyy myös pienessä koossa, mutta ei urheiluvaatteita?!

Löysin vahingossa uudelleen bändin, jota olin joskus nuoruudessa kuunnellut ja tykännyt kovasti. Keane - Everybody's Changing.



perjantai 23. toukokuuta 2014

Flunssan parantelua

Viime viikon lopulla iski se, mitä oon hiukan koko kevään pelännyt. Flunssa nimittäin. Juuri kun kehuin, että viiden kilsan lenkki alkaa jo tuntumaan ihan peruslenkiltä, niin sitten tulee nuha ja pakollinen tauko juoksemisesta. Onneksi tuntui menevän tosi helpolla ohi tällä kertaa. Muutamana päivänä oli nenä tukossa ja sai niistellä, mutta douppasin itseäni kylmäpuristetulla kookosöljyllä ja d-vitamiinilla sen verran ahkerasti, että selvisin vähällä. Olen monesti huomannut, että tuo yhdistelmä auttaa, kun olo alkaa tuntua flunssaiselta. Teen sekaan kookosöljyä lusikallinen ja d-vitamiinia vähän reilummin, niin usein flunssa ei edes tule.

Viikon tauko tuli kuitenkin juoksulenkkeihin. Eilen sitten ensimmäistä kertaa nuhailun jälkeen lähdin juoksemaan. Onneksi oli lenkkiseuralainen, joka tsemppasi ja jutteli mukavia, muuten olisi saattanut jäädä aika lyhyeksi mun juoksu. Ensimmäiset kolme kilsaa meni tosi kevyen ja mukavan tuntuisesti. Mentiinkin vähän kovempaa kuin aiemmin oon juossut, mutta tuntui kulkevan niin kivasti. Sitten yhtäkkiä voimat hiipui ihan totaalisesti. Oli aika kuuma keli ja edellisenä yönä mulla oli jo krampannut jalka, enkä siltikään ollut aamulla juonut tarpeeksi! Hölmö minä. Jos olisin ollut yksin, olisin ensimmäistä kertaa kyllä jättänyt kesken koko lenkin ja kävellyt. Mutta onneksi en ollut yksin, niin loppuun saakka juoksin. Paitsi viimisessä ylämäessä oli pakko lopettaa, kun alkoi ihan tosissaan pyörryttämään ja silmissä mustumaan. Eikä meinannut millään hengitys tasaantua. Muutaman vesi/mehulasillisen jälkeen olo oli kuitenkin taas tosi hyvä. Iltapäivän aikana join koko ajan vettä ja välillä mehuakin, vaikka en yleensä mehuja kyllä juo. Siltikään ei tarvinnut käydä edes vessassa moneen tuntiin! Hiukan oli siis nesteytys heikoissa kantimissa. Tästä taas opittiin jotain.

Viisi kilometriä tuli kuitenkin juostua ja vieläpä aika hyvään keskivauhtiin. :) PPP sääntö (pitää pystyä puhumaan) ei kyllä loppumatkasta mun kohdalla pätenyt. Ei kyllä yhtään irronnut small talkia viimiseen kahteen kilsaan. Kuuntelin kyllä sujuvasti.

Talviturkki todistetusti heitetty.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Letut ilman sokeria, maitoa ja vehnäjauhoja

Voiko letut olla hyviä, jos niissä ei ole käytetty ollenkaan maitoa, vehnäjauhoja eikä sokeria? Kaksi huomattavan nirsoa makuraatilaista tuli siihen tulokseen, että kyllä voi! Nämä letut suorastaan vietiin käsistä.

Mitä niissä letuissa sitten on? No tietenkin banaania ja kananmunaa! Siinä siis pääraaka-aineet. Lisäksi laitoin lusikallisen kylmäpuristettua kookosöljyä ja maapähkinävoita. Maustoin taikinan kanelilla,  vaniljajauheella (ei sokeria, vaan pelkkää vaniljaa) ja ripauksella kardemummaa. Kaikki raaka-aineet surautin sauvasekoittimella tasaiseksi ja paistoin lettupannulla kookosöljyssä. Kylmäpuristettu kookosöljy on erittäin terveellistä, mutta esim. miedonmakuinen oliiviöljykin käy hyvin tuon tilalla. Tässä siis terveellinen vaihtoehto esim. välipalaksi lapsille tai miksei itsellekin. :)
Banaani antaa letuille mukavasti makeutta, joten jäiset marjat riittävät lisukkeeksi. Nämä letut eivät kaipaa kaverikseen hilloa!

Letut (gluteeniton, jauhoton, maidoton, ei lisättyä sokeria)
1 iso kypsä banaani
3 kananmunaa
1 tl kylmäpuristettua kookosöljyä
1 tl maapähkinävoita
ripaus kanelia, kardemummaa ja vaniljaa
(jos ei käytä maapähkinävoita tai käyttää suolatonta versiota, niin ripaus suolaa voi olla paikallaan)

Kaikki ainekset sekaisin sauvasekoittimella ja paistetaan kookosöljyssä lettupannulla keskilämmöllä. Tästä määrästä tulee n. 12 pikkulettua. Koska letuissa ei ole laisinkaan jauhoja, ne ovat herkemmin hajoavia kuin tavalliset letut käännettäessä. Kannattaa siis antaa niiden paistua rauhassa siten, että taikina on hyytynyt päältä ja kääntää varovasti liuttamalla lasta kokonaan letun alle.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Taas perjantai!

Viikko on mennyt tosi nopeasti! Eilen tein kivassa seurassa vitosen lenkin. Jalat on kyllä nyt jokseenkin tukkoisen oloiset, mutta ihan mukavalle hölkkä tuntui. Ennen lenkkiä sain hieronnan kipeytyneille jaloilleni ja erityisesti pohkeet oli ihan järkyttävän kipeät! Ja nyt tänään ei sellaista lihasta kropassa taida olla, joka ei olisi kipeä. Vauhti oli lenkillä pikkuisen yli 7min/km luokkaa. Eikä kyllä tällä hetkellä enempää irtoa. Tällä viikolla olen siis tehnyt 6 km ja 5 km lenkit. Sunnuntaina teen vielä viikon kolmannen vitosen. Nyt parin päivän tauko lenkeistä. Kahvakuulaa olen heilutellut lenkkien välipäivinä. Jos nyt ainakin tämän päivän pitäisi ihan totaalisena lepopäivänä eikä tekisi mitään kävelyä kummempaa. :)

Ruokavalion kanssa on edelleen hakemista. Paino on vieläkin laskusuunnassa, mutta vauhti on nyt hidastunut, joten ehkä nyt alan olemaan mun kropalle ominaisessa painossa. Kuitenkin syön reilusti, joten tuskin ihan kuihtumaan pääsee, vaikka kuinka juoksisi!  Tällä viikolla olen syönyt aika huoletta ohi normaalin ruokavalioni, mutta vaaka näyttää silti sellaista lukemaa, etten pääsisi enää verenluovutukseen!
Tällaisia herkkuja on mulle kokkailtu. Täytettyjä paprikoita. Maistuis varmaan sullekin? :)
Ensi viikoksi on luvattu hellettä! Aika kiva juttu. Johan tässä on kesää keretty odottamaan. Huhtikuussa oli mukavia lämpötiloja, mutta toukokuu on kyllä tähän saakka ollut viileä. Kiva päästä lenkkeilemään kevyemmässä vaatetuksessa. Odotan myös sitä, että koivu lakkaa kukkimasta. Jospa tuo luvattu lämpöaalto tekisi tehtävänsä! Siitepöly ei niinkään vaikuta lenkin aikana, paitsi siten, että kurkkua kuivaa. Lenkin jälkeen tuntuu kuitenkin ikävälle keuhkoissa ja silmiä kirvelee.

Kun aloitin juoksulenkit, ensimmäisenä tavoitteena oli oppia nauttimaan niistä. Muutama ensimmäinen lenkki oli kaikkea muuta kuin nautintoa. Itsensä sai pakottaa lähtemään ja intoa piti yllä lähinnä itsensä voittamisen tunne. Nyt hölköttely tuntuu jo tosi mukavalle ja viisi kilsaa tuntuu sopivalta peruslenkiltä. Tavoitteita täytyy kuitenkin olla ja yksi tavoite on nyt lisätä vähän vauhtia juoksuun.

Kun nyt pääsin alkuun näiden itketysbiisien linkittämisessä, niin laitan vielä viikonlopun kunniaksi Ellie Gouldingin esittämänä biisin Your Song. Tuttu kappale, mutta en ollut kuullut tätä versiota ennen kuin yksi tärkeä ihminen tämän mulle soitti. Ihana!



sunnuntai 11. toukokuuta 2014

6 km!! Ihana viikonloppu.

Nyt on ollut sellainen viikonloppu, että vähemmästäkin menee pää pyörälle! Torstaina ajelin Hämeenlinnaan kauheassa lumi/räntä/vesisateessa. Onneksi iltaan mennessä sade lakkasi ja päästiin käymään lenkillä upeissa Ahveniston maisemissa. Olipas siellä paljon korkeuseroja verrattuna mun tavallisiin lenkkeihin. Mutta parhaassa seurassa ei ylämäetkään tuntuneet ihan mahdottomilta! En edes tajunnut laittaa Sportstrackeria päälle, mutta kuulemma n. 4 kilsaa oli tuo lenkki. Seuraavana päivänä käytiin vielä Aulangon näköalatornissa. Sieltä siis tämä kuva.

Mitkä maisemat!
Tänään sain ihanan äitienpäiväyllätyksen aamulla. Lapset tulivat "herättämään" mua ja olivat tehneet ihan itse aamupalankin. En kyllä muista tämmöistä viikonloppua hetkeen. En ole tehnyt kolmeen päivään itse aamiaista!! Oon ollut vähän prinsessana. :) No, onneksi huomenna paluu arkeen, ettei pääse tottumaan liian hyvään.
Rahkaa, mehukeittoa ja Pommacia! Parhaat lahjat oli halaukset molemmilta rakkailta.
Tänään lähdin juoksemaan kauheessa kaatosateessa, mutta aika pian alkoi aurinko paistaa. Olin pukenut vähän liikaa päälle, kun lämpötila nousikin yllättäen monella asteella. Tuntui silti tosi mukavalle heti alusta lähtien. Päätin juosta vähän pidemmän lenkin, kun kulki niin kivasti. Viimeinen kilometri oli kuitenkin aika vaikea. Voimat alkoi loppumaan. Tuli siinä hölkötellessä mieleen, että aika kaukaiselta tavoitteelta tuntuu vielä tuo puolimaraton!! Mutta jos kuitenkin ensi vuonna?! Mun tutuista ainaskin 4 taisi eilen tuon HCR:n vetäistä. Yksi heistä oli koko joukon 20. Aikamoinen suoritus! Jos tuon puolikkaan ensi vuonna juoksen, niin tuskin mitään aikatavoitetta laitan itselleni. Kunhan nyt jotenkin maaliin pääsisi. Katsellaan nyt rauhassa kuitenkin, miten kunto tästä kehittyy.

Viikonloppu on ollut todella tunteikas. Lauantaina olin paikallisen voimisteluseuran kevätnäytöksessä, jossa oma tyttökin esiintyi. Yhdessä esityksessä soi biisi, joka jäi vaivaamaan ihan hirmuisesti! Yritin saada päähäni, kuka sen on alunperin esittänyt, mutta en muistanut kuin pari sanaa ja nekin muistin vielä ihan väärin. Pitkällisen etsinnän tuloksena kuitenkin löysin oikean kappaleen. Tämä ei nyt ole mikään juoksubiisi, mutta kolahtaa kyllä aika syvälle. Jos ei laulu itsessään saa kyyneleitä valumaan, niin video ainakin saa. Mun kohdalla toimii. "I need someone to rely on".


keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Viikon mietteitä

Tällä viikolla on jäänyt juoksut aika vähiin. Viikon toisen lenkin tein tänään. Ei oikein kulkenut, mutta 4 km kuitenkin hölköttelin. Vasta viimeisellä kilometrillä alkoi juoksu tuntumaan mukavalle ja hetken harkitsin vielä pienen lisämutkan tekemistä, mutta se jäi vain harkinnan asteelle. Ihan hyvä fiilis jäi kuitenkin tuosta. Kotona katselin Sportstrackerista, että nyt olin hiukan jopa kovempaa vauhtia juossut tuon lenkin kuin aiemmat. Ehkä se olikin syynä, että tuntui raskaammalta.

Lenkki tehty!
Vähän on muutaman viime lenkin jälkeen lonkkia kolottanut! Vanhuus ei näemmä tule yksin. Ystäväni, jonka juoksublogia voi lukea täällä, kertoi, että myös hänellä oli alussa ollut samaa ongelmaa. Huh, ehkä ei siis ole mitään vakavaa? Hän neuvoi tekemään jalan heilautuksia ja "pyörittelyä", siten, että lonkat liikkuu. Jospa se auttaisi. On kyllä hyvä, että on joku kokeneempi, jolta voi kysellä neuvoja ja vinkkejä.

Eilen tein myös kahvakuulatreenin ja lämmittelin sitä ennen juoksumatolla 15 min. Vauhti oli 7km/h eli aika hölköttelyä. Kyllä siinä silti hiki kerkesi tulemaan. Huvittavaa on, että mun 6-vuotias poika juoksi illalla yli kasin tuntivauhtia. Viiden minuutin kohdalla sammutin juoksumaton, kun ei vieläkään olisi lopettanut. Eikä ees ollu hengästynyt! Vähän on kovempi juoksemaan poika kuin äiti.

Pikkasen on nyt ruokien kanssa säätöä, kun paino putoaa edelleen. Syön saman verran kuin ennen juoksuharrastuksen aloittamista, mutta juoksu tietysti kuluttaa aika paljon. Enpä olisi uskonut, että ongelma voi tulla näinkin päin! Syön kuitenkin määrällisesti ihan isoja annoksia ruokaa. No, tuskin tästä nyt mitään suurta pulmaa tulee. Kaloreita on kuitenkin aika paljon helpompi syödä kuin kuluttaa. :)

Loppuviikko meneekin ihan jossain muualla kuin kotona. Kyllä mä muodon vuoksi ainakin pakkasin lenkkikamppeet mukaan, mutta jää nähtäväksi, tuleeko niitä käytettyä. :) Kesä jo lähellä ja elämässä muutakin kivaa ajateltavaa kuin juoksu! Aika mukavasti on asiat siis.

Päivän kissapiristys tähän loppuun. Söin lounasta (joo sohvalla, kun lapset ei ollu näkemässä) ja joku ihan hiukan himoitsi mun ruokaani.
Älä himoitse lähimmäisesi lounasta.





lauantai 3. toukokuuta 2014

Pullukka Run!

Ilmoittauduin ensimmäiseen ihka oikeeseen juoksutapahtumaan: Pullukka Run 2014! Lisätietoja tapahtumasta löytyy täältä. Aion juosta Pikku pullukan eli 6,5 km. Ihan vielä en puolimaratonille uskaltautunut näin lyhyellä aikavälillä. Tuo tapahtuma järjestetään 12.7. Vierumäellä.

Viime viikon treenit kulkivat aika mukavasti. Tiistaina tein n. 4 km lenkin, mutta sen jälkeen siitepölyt aiheuttivat kyllä suht ikävän olon. Keuhkoissa tuntui ja silmiä kirveli. Vappuaatto oli välipäivä juoksusta. Silloin tein kevyen kahvakuulatreenin. Sääennusteessa lupailtiin sadetta, mutta aattona ei vielä pisaraakaan tainnut tulla. Rakastan aurinkoa, mutta tällä kertaa todella odotin sadetta, joka puhdistaisi vähän ilmaa! Vappupäivänä tulikin vettä ja vähän vielä lisäbonuksena myös lunta! :/ Oli tosi kylmä, mutta lähdin silti juoksulenkille, koska olin niin kovasti odottanut siitepölyvapaata lenkkiä. Hirmu hyvältä tuntuikin ja tehtiin tytön kanssa viiden kilsan lenkki. Tyttö polki fillarilla edellä kirittäjänä.

Vapputunnelmia. Pöydässä mulle siis lähinnä noi tomaatit. :D
Juoksuvauhdista juttelin ystäväni kanssa. Katselin Sportstrackeristä, että olen alusta saakka juossut melko lailla samaa keskivauhtia. Olin kuvitellut, että vauhti olisi lisääntynyt, mutta ei! Ehkä tuo tunne johtui vaan siitä, että nyt juoksu sujuu paljon kevyemmin kuin alussa. Juoksen 7min/km vauhtia. Ei sillä, että mulla mihinkään kiire olisi! Mutta oishan se silti hienoa hieman kovempaakin päästä. Tärkeintä taitaa kuitenkin näin alkuvaiheessa olla peruskunnon kasvattaminen ja sen jälkeen vasta aletaan parantaa vauhtia. Malttamaton kun olen, niin mielellään pitäisi kaikki tapahtua heti. :)

Tänään juhlistetaan kevättä parin ystävän kesken. Eikä lasketa kaloreita! En kyllä niitä muutenkaan laske, mutta sen voin sanoa, että tänään syödään muutakin kuin tonnikalaa ja riisiä.

On aika hyvä fiilis! Kevät ja valo tekee ihmeitä. Laitetaan vielä tän viikon biisi. Jos ei tästä tule kesäfiilis niin ei mistään.