tag:blogger.com,1999:blog-5037568508887865562024-03-21T10:20:58.432+02:00Mun uusi elämä!Asiaa liikunnasta, terveellisiä ruokaohjeita, pohdintoja elämästä ja joskus myös gluteenitonta leivontaa!Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.comBlogger89125tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-41489851666187746192016-03-08T14:19:00.001+02:002016-03-08T14:19:37.718+02:00Maidoton feikkijuustokastike tex mex-ruualle ja jälkkäriksi taivaallista kookossuklaamoussea<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En olisi uskonut tekeväni perunasta ja porkkanasta "juusto"kastiketta. Tai ainakaan sanovani lopputulosta herkulliseksi. Kovin olin skeptinen, mutta Pinterestistä bongaamani ohje houkutti kokeilemaan. Siinä ylistettiin kastikkeen olevan jopa herkullisempaa kuin aito tuote. No en aivan menisi vannomaan, mutta herkullista tämä joka tapauksessa oli! Ajattelin kokeilla myös esim. kukkakaalin tai parsakaalin päälle. Maitotuotteista juusto on hankalin korvattava maidottomilla tuotteilla. Tätä voin kuitenkin suositella kokeilemaan! <br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQU-jc0whxx_JXgBI3V1RRXqVNMJN0W8UOFdxU6tkIp6Klfi7DxUrIJvGp9r_OTziNK83qgHNH2n7SgoCFLroC4yIqMNeCUSDS6n9_04_V34lwCCC-V8wO_lERqGevNFxxlwBtERDA9iQ/s1600/IMG_0487.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQU-jc0whxx_JXgBI3V1RRXqVNMJN0W8UOFdxU6tkIp6Klfi7DxUrIJvGp9r_OTziNK83qgHNH2n7SgoCFLroC4yIqMNeCUSDS6n9_04_V34lwCCC-V8wO_lERqGevNFxxlwBtERDA9iQ/s400/IMG_0487.JPG" width="378" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maidoton "cheddarjuusto"-dippi tai juustokastike. </td></tr>
</tbody></table>
<b>Maidoton cheddarjuustotyyppinen juustokastike</b><br />
<br />
1 iso peruna<br />
1 porkkana<br />
(keitätään pehmeiksi)<br />
1/2 tl valkosipulijauhetta<br />
1/2 tl sipulijauhetta<br />
1/2 tl paprikajauhetta<br />
pieni pala paprikaa<br />
1 rkl mietoa sinappia<br />
2 rkl oliiviöljyä<br />
1/2 dl kauraruokakermaa (tms. ruuanlaittoon sopivaa maidotonta "kermaa") <br />
1 tl sitruunamehua<br />
1 rkl soijakastiketta<br />
(cayennepippuria tai jalapeno-maustetta) <br />
(suolaa maun mukaan) <br />
(vettä, jos liian paksua) <br />
<br />
Keitettyjen perunan ja porkkanan sekaan lisätään muut ainekset ja surautetaan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella sileäksi. Kannattaa maistella välissä ja lisätä koostumuksen mukaan nestettä ja maun mukaan mausteita. Riippuu toki porkkanan ja perunan koosta, kuinka paljon esim. soijakastiketta laittaa. Nuo määrät ovat siis suuntaa-antavia. Lopputuloksen ei pitäisi maistua perunalta ja porkkanalta. :)<br />
<br />
Kastike sopii mainiosti tortillojen täytteeseen tai kasvisten ja nachojen dippailuun. Miksei myös kastikkeeksi mille tahansa lihalle, vaikka itsessään kastike sopii vegaaniruokavalioon.<br />
<br />
Jälkkäriksi voi tarjoilla ihanan täyteläistä kookos-suklaamoussea, joka maistuu taivaalliselta esimerkiksi makean appelsiinin, banaanin tai mangopalojen kera. Tai suoraan purkista lusikoituna.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVqaWtEZLEu3qgWxORkpr25h39T0bE9Owt8mFQATprNn15oBUH0xW5L9VV3bYhZfl7rC4optcj1UL0LKj-L3FjUSjp6RabNoNI_dLQNQ7Mc3713honmd2tf5qQF7lGx08mzuTC_NwaMUg/s1600/IMG_0449.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVqaWtEZLEu3qgWxORkpr25h39T0bE9Owt8mFQATprNn15oBUH0xW5L9VV3bYhZfl7rC4optcj1UL0LKj-L3FjUSjp6RabNoNI_dLQNQ7Mc3713honmd2tf5qQF7lGx08mzuTC_NwaMUg/s400/IMG_0449.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maidoton kookossuklaamousse</td></tr>
</tbody></table>
Kookossuklaamousse on todella helppo jälkkäri ja maistuu varmasti kaikille. Kookos ei ainakaan minun mielestäni puske kovin paljon läpi, joten uskoisin maistuvan myös sellaisille, jotka eivät kookoksen mausta niin välitä. Yksinkertaisuudessaan se valmistuu kookoskermasta ja suklaasta. Itse lisäsin vielä hieman raakakaakaota ja vaniljajauhetta, mutta ne eivät ole pakollisia. Ideana on käyttää <b>jääkaappikylmää </b>kookoskermaa. Kookoskerma jähmettyy kylmässä, joten vain se jähmettynyt osuus lusikoidaan purkista vatkauskulhoon. Paketin pohjalla on myös nestettä, jonka voi käyttää esim. ruuanlaitossa.<br />
<br />
<b>Kookosuklaamousse (</b>kahdelle)<br />
<br />
1 prk kookoskermaa<br />
1/3 levyä maidotonta suklaata (esim. Pandan tumma)<br />
(vaniljajauhetta)<br />
(2 tl raakakaakaota)<br />
<br />
Vaahdota sähkövatkaimella kookoskermaa hetki. Sulata suklaa mikrossa 15 sekunnin erissä, ja sekoita välillä, ettei suklaa pääse palamaan. Lisää suklaa (ja halutessasi kaakao ja vaniljajauhe) kerman joukkoon koko ajan vatkaten. Laita hetkeksi kylmään jähmettymään. Sekä suklaa että kookoskerma jähmettyvät kylmässä, joten lopputulos on sellainen, että siitä voi esim. jäätelökauhalla ottaa kauniita palloja. On todella tuhtia tavaraa, joten kannattaa annostella säästeliäästi!<br />
<br />
Kookossuklaamoussea voisi hyvin käyttää myös maidottoman kakun täytteenä. <br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-87751606057721340272016-02-09T20:58:00.000+02:002016-02-09T20:58:02.686+02:00Hammaslääkärihäpeää ja muita häpeän hetkiä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Vein tänään poikani parturiin ja huomasin sitä ennen murehtivani omia hiuksiani. Hävettää mennä parturiin, kun oma pää näyttää siltä, ettei pariin vuoteen ole kampaajalla käyty. Mikä vielä kaiken lisäksi on totta.<br />
<br />
Sama tunne valtaa hammaslääkärissä. Tarve selitellä sitä, ettei ole käyttänyt läheskään joka ilta hammaslankaa, vaikka aivan hyvin tiedän, että pitäisi. Hävettää oma laiskuus. Vielä enemmän hävettää, jos kyseessä on lapsen hampaat. Silloin häpeään kietoutuu myös syyllisyys. Toisella lapsistani on helposti reikiintyvät hampaat ja voi sitä häpeän ja syyllisyyden määrää, jonka olen kokenut hammaslääkärissä! Olen epäonnistunut.<br />
<br />
Häpeä on tunne, joka kurkkii kulman takaa monessa tilanteessa. Häpeään liittyy aina vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa ja pelko siitä, että ei saa hyväksyntää toiselta. Kuinka vaikeaa onkaan esimerkiksi kertoa tunteistaan toiselle, jos ei ole ollenkaan varma saako tunteilleen vastakaikua. Häpeään liittyy myös tunne epäonnistumisesta. Kun liukastun kadulla ja kaadun vesilammikkoon, ei ensimmäisenä mieleen tule harmitus märistä vaatteista vaan häpeä siitä, että joku näki tilanteen. Saattoi jopa nauraa minulle. Häpeää tutkineet Pentti Ikonen ja Eero Rechardt määrittelevät häpeän olevan se
voimakas mielipaha, jota koetaan, kun tavoiteltu tai jo toteutuneeksi
oletettu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta.<br />
<br />
Miksi kulutan niin paljon energiaa sen ajattelemiseen, mitä muut minusta ajattelee ja miten he reagoivat toimintaani tai tunteisiini? Koska olen ihminen ja ihmisyyteen kuuluu tarve olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.<br />
<br />
Yhtenä päivänä olin harmistunut lapseni käytöksestä. Kuulin hänen kehuskelevan kaverilleen, mitä kaikkea tavaraa hänellä onkaan. Mieleeni tuli ensimmäisenä, että onpas ärsyttävää hyväksynnän hakemista. Mutta sitä me tehdään kaikki, tavalla tai toisella. Haemme paikkaamme suhteessa muihin ja haluamme, että meidät hyväksytään. Lapsi vielä opettelee sosiaalisia sääntöjä ja aikuisen näkökulmasta moni toimintatapa vaikuttaa kömpelöltä.<br />
<br />
Teen parhaillani gradua hengellisestä yhteisöstä lähteneistä. Usko on monelle voimavara, mutta pahimmillaan ihminen voi tuntea monesta asiasta häpeää myös suhteessa Jumalaan. Ei riitä, että häpeää itseään ihmisten edessä. Syyllisyys ja häpeä painavat, jos kokee epäonnistuneensa suhteessa Jumalaan. Häpeä ei välttämättä liity siihen, mitä ihminen on tehnyt, vaan se voi olla tunne arvottomuudesta ja kelpaamattomuudesta ihmisten tai Jumalan edessä. Häpeä on ihmisen sisäinen kokemus eikä sitä helpota häpeän tunteen vähättely.<br />
<br />
<br />
Palatakseni parturikäyntiin poikani kanssa. Mikä sai minut tuntemaan häpeää omista hiuksistani? Varmaankin ajatus siitä, että alan ammattilaisena hän näkee ensisilmäyksellä, että "tuolle kuontalolle pitäisi tehdä jotain" ja miettii, että eikö tuo itse tajua tulla leikkauttamaan hiuksiaan. Ennakoin siis toisen ajatuksia ja sitä, että minuun kohdistuu kritiikkiä eikä hyväksyntää. Kuulostaa siis erittäin epäloogiselta ja naurettavalta, mutta näin sosiaalinen ihminen toimii. Ihminen luo itse päässään häpeän tunteen. Jo häpeän tunnistaminen auttaa sen hallinnassa. Menin lopulta ihan häpeilemättä parturiin ja lähdin sieltä hyvillä mielin pois. <br />
<br />
Häpeästä ei tarvitse päästä eroon. Sehän tarkoittaisi sitä, että tuntisin itseni täydelliseksi ja itseriittoiseksi ihmiseksi ja voisin käyttäytyä muita kohtaan miten vain. Häpeä ei ole pelkästään negatiivinen tunne, vaan se myös ohjaa meitä toimimaan oikein ja muut huomioiden. Voisin silti harjoitella paremmin tunnistamaan oman häpeäni laadun. Milloin on ihan tervettä hävetä ja milloin häpeään ei oikeasti ole aihetta. Monesti asian ääneen sanominen vie häpeältä voiman.<br />
<br />
Ehkä ensi kerralla hammaslääkärissä kerron ihan ensitöikseni, että minua hävettää, enkä kaipaa syyllistämistä hammaslangan laiskasta käytöstä. :)</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-19399579916994630172016-02-04T18:39:00.002+02:002016-02-04T18:44:46.313+02:00Hyväksi havaittuja maidottomia tuotteita<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kolmas viikko maidotonta ruokavaliota on takana. Jännä juttu, mutta en kaipaa yhtään maidollisia tuotteita. Epäilin eniten jugurtteja. Arvelin, että soijajugurtti ei voi olla hyvää. Olen joskus aiemmin maistanut kaura- ja soijapohjaisia jugurtteja ja ne maistuivat silloin mielestäni ihan kuralta. Jotenkin valjuilta. Tänään tein itselleni evääksi tuorepuuron soijajugurtista, siemenistä, kaurahiutaleista ja marjoista. Mietin sitä syödessäni, että en enää huomaa mitään eroa "tavalliseen".<br />
<br />
Hyväksi havaittuja tuotteita ovat Alpron ja Plantin soijajugurtit ja Oatlyn kauramaidot. Myös Plantin kaurapohjaiset "ruokakermat" ovat hyviä, jos jotain herkumpaa ruokaa tekee. Niitä saa myös maustettuna.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhapjdbmp0SWADt7V6wofAZtltmTDiw-F54VoQJzo6NcrdGef1QbMdNbOPV4yQLNtwcyF_vRSuQB5V4pR57UO9yfRgdDutIrZnAaO1aX55TiSz2pyrPYZ6xB5h7B4ta5Ry3LDW9fI0KVrU/s1600/IMG_0173.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhapjdbmp0SWADt7V6wofAZtltmTDiw-F54VoQJzo6NcrdGef1QbMdNbOPV4yQLNtwcyF_vRSuQB5V4pR57UO9yfRgdDutIrZnAaO1aX55TiSz2pyrPYZ6xB5h7B4ta5Ry3LDW9fI0KVrU/s400/IMG_0173.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näitä tuotteita löytyi tällä hetkellä kaapista. Kuvaan ilmestyi myös joku kissa.</td></tr>
</tbody></table>
Alpron Lime-sitruunajugurtti on aivan ihanan makuista. Sopivan kirpeä ja vahva sitruksinen maku, joka ei ole kuitenkaan teennäinen. Tästä pidän, mutta siinä on aika paljon sokeria, joten sopii herkkuhetkiin. Olen myös sekoittanut sitä maustamattomaan jugurttiin, jossa itseasiassa myös on hieman sokeria. Alprolla on myös täysin sokeriton maustamaton soijajugurtti, jota myydään ainakin tuollaisessa kannellisessa pikarissa. Sitä konsulentti suositteli kokeilemaan esim. suolaisten piirakoiden täytteisiin. Se myös hyytyy ilman kananmunaa uunissa. Alpron Natural With Coconut ei nimensä mukaisesti ole kovin makea, mutta siinä on joku jännä sivumaku, jonka kanssa en aivan ole päässyt sinuiksi. Kookosta rakastan, joten siitä se ei johdu. Hedelmien kanssa kuitenkin ihan ok tuokin. Plantin vaniljan makuinen jugurtti on myös tosi herkkua. Enemmän siis jälkiruokamainen minun makuuni kuin päivittäin syötävä. Sitä voisin käyttää leivonnassa esim. mustikkapiirakan täytteessä. Hyytyy myös ilman munaa paistettaessa. <br />
<br />
Maidon sijasta olen jo ennen täyttä maidottomuutta käyttänyt kauramaitoa. Se on ihanaa! Oatlyn kauramaito on minun makuuni parasta. Saattaa myös johtua siitä, että kyseisen firman purkit ovat hauskimman näköiset. :D<br />
<br />
Ainoa maitotuote, jonka kanssa minulla tulee ehkä jossain vaiheessa haastetta, on juusto. Arkena selviän ilman juustoa, mutta joihinkin hetkiin se ehdottomasti kuuluu.<br />
<br />
On ollut ihan hauskaa kokeilla tehdä ruokia ja leivonnaisia ilman maitoa. Ja huomata, että ei se niin vaikeaa ole. Olo on edelleen hyvä eikä suolisto ole oireillut. Mitään mullistavaa olon muutosta muuten en ole havainnut eli jos minulla ei olisi ollut jatkuvia vatsavaivoja ennen tätä, niin en varmaan huomaisi mitään eroa entiseen. Mutta vatsavaivat on aika pätevä syy ruokavalion muutokseen. Ihan riittävän mullistavaa minulle. :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw7rxuGYpwAsGbCFlQe0KIsJyWoQe3VHpK5eSRpDkCfJdQAxautfxtHYMDPAhbYy0QoYn0bz4yVnmPViy__tLPrIDcgh5jsBrp_3nTBlx288eXGk_yzl-vMbuv6_qqlQLgF6nTHlq9GZQ/s1600/IMG_0102.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw7rxuGYpwAsGbCFlQe0KIsJyWoQe3VHpK5eSRpDkCfJdQAxautfxtHYMDPAhbYy0QoYn0bz4yVnmPViy__tLPrIDcgh5jsBrp_3nTBlx288eXGk_yzl-vMbuv6_qqlQLgF6nTHlq9GZQ/s400/IMG_0102.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alpron ihanan kirpsakka Lime-sitruunajugurtti innoitti pieneen "juustokakku"-kokeiluun. Toimi! </td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-11050838833989970672016-01-18T14:24:00.001+02:002016-01-18T14:27:05.679+02:00Ensimmäinen maidoton viikko takana<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kuten viime tekstissäni totesin, en kannata ruokavalion rajoittamista vain, koska joku sattuu olemaan muodissa. Päätin kokeilla maidotonta ruokavaliota pitkällisen pohdinnan ja epäilyn jälkeen, koska oikeastaan koko syksyn ja talven ajan olin kärsinyt erinäisistä varsin ikävistä vatsavaivoista. Olen aiemmin kokeillut gluteenitonta ruokavaliota ja hetkellisesti se tuntuikin helpottavan oireita. Totesin kuitenkin, että gluteeni ei ole syyllinen vatsaongelmiini. Esimerkiksi vehnää pystyn pienissä määrin syömään sen aiheuttamatta mitään. Ruis taas ei sovi edes vähäisinä annoksina. En näe syytä vältellä pilkun tarkasti kotimaisia viljatuotteita, joskaan en niitä normaalisti kotioloissani käytä.<br />
<br />
Maidottoman ruokavalion noudattaminen on tuntunut tähän saakka helpolta. Välipalarahkan/jogurtin olen korvannut soija- tai kaurapohjaisilla jogurteilla ja hedelmillä tai marjoilla. Iltapalaksi söin ennen myös rahkaa. Iltapala onkin yllättäen melkein haastavin osuus, koska soijapohjaiset jogurtit eivät pidä nälkää niin hyvin kuin rahka. Olenkin lisännyt reilusti pähkinöitä jugurtin sekaan, jotta siitä tulisi täyttävämpää. Tiedän, että saan varmasti edelleen proteiinia ihan riittävästi, mutta tuo nälänpitämättömyys on ongelmana myös aamiaisella. Aamupala on perinteisesti ollut kaurapuuro raejuuston kera. Nyt kun raejuustoa ei voi syödä, olen yrittänyt korvata sitä jollain muulla proteiinipitoisella. Riisiproteiinia olen joinain aamuina sekoittanut puurooni. Valitettavasti se maistuu edelleen melko kamalalta. Jos raejuusto ikään kuin kruunasi puuron maun, niin samaa ei voi sanoa riisiproteiinista. Päinvastoin. Kananmunan valkuainen on yksi hyväksi havaittu tapa lisätä proteiinia puuroon. Ongelma tulee vaan siinä, että teen arkiaamuina puuron mikrossa ja valkuainen menee lähinnä munakokkeliksi siellä. Olenkin päätynyt syömään puuroni puurona ja sen lisäksi tehnyt pienen munakkaan tai smoothien, jossa proteiinia.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWIYbbrHj9eF2SsUFZl8Iv1e7GIpEkT9R79ZNJ0Mr3OiO9PeI2p9QAJY_ArapJcu_Wpvl3EZN6YcZDOdkwyJVpM1F41v2tfj2G-4j0KtIb556DGDYHRQEEdZXdL4b69-ewSo2XhuOlsvI/s1600/IMG_9455.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWIYbbrHj9eF2SsUFZl8Iv1e7GIpEkT9R79ZNJ0Mr3OiO9PeI2p9QAJY_ArapJcu_Wpvl3EZN6YcZDOdkwyJVpM1F41v2tfj2G-4j0KtIb556DGDYHRQEEdZXdL4b69-ewSo2XhuOlsvI/s400/IMG_9455.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maidottomat ja gluteenittomat letut. Maidon sijasta käytin kauramaitoa ja jauhoina kookosjauhoja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tärkein osuus eli miten maidottomuus on vaikuttanut olooni. Melkein harmikseni joudun myöntämään, että vatsa ei ole kuplinut eikä turvonnut ilmapalloksi kertaakaan tämän viikon aikana, vaikka olen syönyt jopa kikherneitä. Yhtenä päivänä söin avokadoa, joka kuuluu FODMAP-ruokiin. Silloin vatsa oli illalla vähän kipristelevä, mutta ei kuitenkaan mitään verrattuna aiempien viikkojen jatkuvaan turvotukseen ja huonoon oloon. On tietysti ihanaa, että vatsa tuntuu toimivan normaalisti, mutta se on harmillista, että ilmeisesti joudun jatkossakin kieltäytymään maitotuotteista. Ei minulla niitä ikävä ole. Rahkattomuuteen ja raejuustottomuuteen alan jo tottumaan ja olo on kevyempi ja jotenkin "raikkaampi" ilman maitotuotteita. Mutta entäs sitten kesällä jäätelö tai juhlissa ihanat juustokakut ym. herkut?? Pitääkö niistä kaikista kieltäytyä? Nyt olen toistaiseksi ainakin sillä kannalla, että en ala juhlissa nirsoilemaan ja kesällä voin halutessani ihan tavallista jätskiä syödä sen kerran, kun sitä syön. Kärsin sitten seuraukset, jos vatsa siitä reagoi. Oleellisempaa on mielestäni kuitenkin kokonaisuus ja omat tuntemukset. Koska kyse ei ole esim. keliakiasta tai todetusta maitoallergiasta, niin voin omien tuntemusten mukaan kokeilla, mikä hyvältä tuntuu.<br />
<br />
Moni kehuu myös maidottoman ruokavalion vaikutusta ihoon. En ole vielä huomannut mitään dramaattista muutosta. Yhtään sen hehkuvammalta ei naama aamulla ainakaan näyttänyt. Sama pikku flussa jatkuu edelleen, joten siihenkään maidon jättäminen ei mikään ihmelääke ollut. Jotkut sanovat maidon jättämisen vaikuttavan painoon alentavasti. Minulla ei varsinaisesti ole syytä pudottaa painoa ja suht samoja lukemia vaaka näyttää. Tosin viikko on turhan lyhyt aika sanoa mitään tästä aiheesta. Mietin kuitenkin, että syy painon alenemiseen maidottoman ruokavalion yhteydessä voi hyvinkin olla se, että tulee katsottua entistä tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa. Maitoa sisältäviä välipaloja (ja herkkuja) on myös helpommin saatavilla, joten kun niitä ei voi syödä, niin alenee paino väkisin. Joka tapauksessa olo on kevyempi, koska turvotus on poissa. Vaatteet ei tunnu kiristävän, kun vatsa on suht litteä eikä sellainen "onnittelut raskaudesta"-tyyppinen pallo. Kokeilu siis jatkuu toistaiseksi voimassaolevana. <br />
<br />
</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-48084512387803469702016-01-09T18:04:00.002+02:002016-01-09T18:04:33.808+02:00Ongelma nimeltä ruuansulatus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olen niin kauan kuin muistan kärsinyt vatsavaivoista. Nuorempana ajattelin vain vatsani reagoivan herkästi jännitykseen tai stressiin, mutta parikymppisenä ongelma alkoi saada isommat mittasuhteet. Joka aamu kärsin kauheista vatsan kouristeluista ja sain juosta vessassa. Heräsin sen vuoksi aina kahta tuntia ennen kuin piti lähteä, koska siinä parissa tunnissa vatsan toiminta ehti yleensä tasoittumaan. Vaihdoin tuolloin käyttämäni maitotuotteet laktoosittomiksi ja jotain apua siitä olikin. Ennen lasteni syntymiä vatsavaivat olivat pahimmillaan ja häiritsivät toden teolla normaalia elämää. Pahimmillani en meinannut uskaltaa mennä kauppaan, kun pelkäsin vatsakramppien alkavan kesken ostosreissun.<br />
<br />
Raskaudet helpottivat oireita ja olo palautuikin suht normaaliksi. Vatsa oireili aika ajoin, mutta söin aivan normaalisti kaikkea. Tai oikeastaan söin tosi epäterveellisesti siihen aikaan, mutta vatsan toiminta oli silti suhteellisen normaalia. Ehkä elämä muuten oli silloin tasaisen mukavaa, joten vatsakin pysyi menossa mukana.<br />
<br />
Jossain vaiheessa kuvioon ilmestyi kuitenkin uusi ongelma. Turvotus. Eikä mikään pieni pönötys, vaan vatsa turposi ilmapallon lailla ja olo oli todella tukala. Paikansin ongelman lähteeksi aika pian ruisleivän ja vähensin sen syöntiä. Taas helpotti. 2010 tein elämäntaparemontin, jonka yhteydessä painoni putosi 10 kiloa. Söin monipuolisemmin ja terveellisemmin kuin aiemmin eikä vatsavaivoja pahemmin ollut.<br />
<br />
Sitten tuli nämä elämäni shokkivuodet. Puskista tullut avioero ja kun siitä syntynyt tunteiden vuoristorata alkoi olla ohitse, niin seuraava shokki iski päälle. Olin jo aiemmin ymmärtänyt kärsiväni ärtyvän suolen oireyhtymästä. Kaikki merkit täsmäsivät siihen. Vuosi sitten talvella olin tilanteessa, että enää tiennyt, mitä uskaltaisin suuhuni laittaa. Mitä tahansa söin, seurauksena oli kauhea kuplinta vatsassa, turvotus, paha olo, vatsakivut. Aloin noudattaa FODMAP-ruokavaliota eli välttelin mm. kotimaisia viljoja, kivellisiä hedelmiä, tavallisia maitotuotteita, pähkinöitä, palkokasveja, herneitä jne. Se helpottikin taas ruuansulatuksen toimintaa.<br />
<br />
Kunnes sitten tämä talvi on ollut yhtä tuskaa. Jos aiemmin oli tuntunut, että vatsani toimii vähän liiankin tehokkaasti, niin nyt ongelma on ollut päinvastainen. Vatsa ei meinaa toimia ollenkaan ja se tekee olon ihan kauheaksi. Tuntuu, että mikään ruoka ei sula vaan jää vellomaan vatsalaukkuun. Ei ole enää edes nälkä, kun ruoka ei tunnu liikkuvan sieltä mihinkään suuntaan. Olo on turvonnut ja kaikin tavoin ikävä. Sellainen, että ei ole huvittanut lähteä oikein mihinkään pakollisia menoja enempää.<br />
<br />
Ja kyllä. Olen syönyt probiootteja ja ruuansulatusentyymeitä ja olen vältellyt lähes kaikkea mahdollista vähänkään uhkaavan oloista ruoka-ainetta. Silti iltaa kohti pahenevat vatsavaivat pyrkivät viemään ilon elämästä. Lisäksi piinaavat iho-ongelmat ja jo pitkään jatkunut "pikku flunssa". Ei ole flunssaa varsinaisesti, mutta varsinkin öisin kertyy nieluun limaa, jota sitten aamuisin yritän köhiä ja niistellä pois. Selittämättömät tulehdukset, mm. silmätulehdukset ilman mitään muuta oiretta saivat miettimään, onko syynä kuitenkin maito. Olen viime aikoina myös saanut esimerkiksi sitrushedelmistä allergisia reaktioita, joista en ennen ole kärsinyt. Ei siis enää appelsiiniakaan.<br />
<br />
En innostu siitä, että ollaan milloin milläkin ruokavaliolla ihan vaan muodin vuoksi. Jos pystyy syömään ruisleipää ja tavallista maitoa ja olo on hyvä, niin miksi ryhtyä rajoittamaan ruokavaliotaan. En minäkään niin mielelläni tee. Ja kaikkein viimeisimpänä haluisin luopua kokonaan maitotuotteista. Maitoa en ole enää aikoihin juonut enkä edes kahviin lisännyt, mutta rahkaa, maustamatonta jugurttia ja raejuustoa olen syönyt. Juustosta myös pidän valtavasti. Olen monilta ystäviltäni kuullut tarinoita maidottoman ruokavalion hyödyistä, mutta olen ajatellut sen olevan tosi vaikeaa, kun jo muutenkin ruokavalio on ollut rajoittunut.<br />
<br />
Nyt kuitenkin päätin aloittaa kokeilun. Aamupalani on perinteisesti ollut kaurapuuro raejuustolla, kookosöljyllä ja kauramaidolla. Tänään sekoitin puuroon riisiproteiinia raejuuston sijaan. Voin kertoa, että maku ei ole paras, mutta ehkä siihen tottuu. Iltapalaksi tein eilen kookosjauhoista, kananmunanvalkuaisista ja kookosmaidosta puuroa. Se oli ihan syötävää, jos nyt ei suorastaan mitään ihan herkkua. Välipalaksi söin soijajugurttia, johon lisäsin banaania ja saksanpähkinöitä. Oikeastaan se oli aika hyvää. Onneksi nykyään on kaupoissa monipuolisesti maidottomia vaihtoehtoja, joten kyllähän tämä kätevästi kotona onnistuu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDTT1cK4Ono43-rShNbLLoVl2DQdSA9aPJ5cqemzsdKHs1wtfy4oQn-jHs2bzb97YQ5itiBGBD6pl2cdg2g46yemynK2Dzy64I_ej3kkZSw4nxT6e4sA49NTA-7GftBoEDgCRXHBNvGpg/s1600/IMG_9368.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDTT1cK4Ono43-rShNbLLoVl2DQdSA9aPJ5cqemzsdKHs1wtfy4oQn-jHs2bzb97YQ5itiBGBD6pl2cdg2g46yemynK2Dzy64I_ej3kkZSw4nxT6e4sA49NTA-7GftBoEDgCRXHBNvGpg/s400/IMG_9368.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kookospuuroa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGd0MUd6Wm1fl5UtmsmuejWaqypvJvMGy7bRCB80vA3dowP6uqkQQNeX4NuwQl8o9cPN36Zy4PfOxRF66BYbt-VfoEanrsHjcaOl8F0GMEUXJP0MZXnkAzG5ZBN2pERQA4BdspobbyGv4/s1600/IMG_9376.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGd0MUd6Wm1fl5UtmsmuejWaqypvJvMGy7bRCB80vA3dowP6uqkQQNeX4NuwQl8o9cPN36Zy4PfOxRF66BYbt-VfoEanrsHjcaOl8F0GMEUXJP0MZXnkAzG5ZBN2pERQA4BdspobbyGv4/s400/IMG_9376.JPG" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Soijajugurttia, banaania, saksanpähkinää ja kookoshiutaleita. Nam!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Niin. Kotona maidottoman ruokavalion noudattaminen on suhteellisen helppoa. Eniten ahdistaa kyläilyt. En haluaisi olla sellainen hankala vieras, joka ei syö mitään normaalia! On jotenkin eri asia, jos on todettu keliakia tms., jonka takia ei voi syödä kaikkea, mutta minulla ei ole. Kehtaanko olla syömättä juhlissa herkkuja tai ruokavieraaksi mennessä pyytää maidottomia ruokia. Minusta se tuntuu jotenkin nololta. Oman ikäluokkani ihmiset varmasti ymmärtävät asian, mutta eivät kaikki. Ehkä yritän maidottoman kokeiluni ajan vältellä kyläilyjä. :D<br />
<br />
Ajattelin nyt alkuun kokeilla kuukautta ilman maitotuotteita ja jos tästä on apua, niin homma jatkuu. Jos ei, niin palataan normaaliin. Raportoin tänne kokemuksistani. </div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-63173156803474871692015-06-09T15:02:00.000+03:002015-06-09T15:42:33.656+03:00Kukaan ei pärjää yksin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Vuosi sitten ajattelin, että raskaimmat vaiheet on nyt koettu ja suunta on ylöspäin. Kuinka helpolla olenkaan elämässäni tähän saakka selvinnyt! On ollut sellaista "yleismukavaa", vaikka toki vaikeita asioita on elämään mahtunut. Olenko osannut nauttia siitä, että kaikki on aika hyvin? En. Olen odottanut tapahtuvaksi aina jotain uutta ja jännää, jotta tuntuisi elämältä. En ole ymmärtänyt, että elämää on juuri se, mikä tapahtuu siinä välissä. Vaikeudet auttavat näkemään paljon selkeämmin, mikä on oleellista ja mikä turhaa. Kun elämän rajallisuus tulee konkreettiseksi, tulee kiire elää. Maailmassa on niin paljon nähtävää, koettavaa ja rakastettavaa, että ei kannata hukata päivääkään elämättömyyteen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVvACGGM62I7LfKT9IptLWBSb9e-jKUPBUdEReEiccMA3lk1hJ8l5IiB25SUWE2Obi_ivgfEc8u3m3QRCP-avd_R9qvfhxd3fYNDgLRo6CiyOvF1GDpS-4IAltMZuMg2g1ewmbRuItws/s1600/DSC_0863.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVvACGGM62I7LfKT9IptLWBSb9e-jKUPBUdEReEiccMA3lk1hJ8l5IiB25SUWE2Obi_ivgfEc8u3m3QRCP-avd_R9qvfhxd3fYNDgLRo6CiyOvF1GDpS-4IAltMZuMg2g1ewmbRuItws/s400/DSC_0863.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Olen hirmu vahva ihminen. Vahvuuteen sairastunut. Tottunut selviämään yksin ja pärjäämään. Toisia on helppo auttaa, mutta apua on vaikea ottaa vastaan. Kai se on jonkinlaista ylpeyttä. Tai tunnetta siitä, että ihmisarvo riippuu suorituksesta tai etten voi olla rakastettu ansaitsematta sitä. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa, että apua on välillä pyydettävä ja otettava vastaan. Onneksi on ystäviä, kavereita ja muuten vaan merkityksellisiä ihmisiä!<br />
<br />
Ystävät ovat niitä, jotka tulevat käymään silloinkin, kun menee huonosti. He jaksavat kuunnella, kun on rankkaa ja tukevat myös silloin, kun olen tehnyt saman virheen viidettä kertaa (enkä luultavasti vieläkään ottanut opikseni). Kavereita voi olla satoja, mutta ystäviä vain muutamia. Kaveritkin ovat silti tärkeitä. Elämä olisi tylsää ilman kavereita. Sitten on ne muuten vaan merkitykselliset ihmiset. Heiltä saa näkökulmia asioihin. Joku viisas on joskus todennut, (enkä tarkoita tässä kohtaa itseäni), että kukaan ihminen ei tule elämääsi sattumalta. Jokaiselta oppii jotain, niin hyvässä kuin pahassa.<br />
<br />
Tärkeintä elämässä on ympärillä olevat ihmiset. Pidä heistä huolta ja anna myös heidän pitää huolta sinusta! Kukaan ei pärjää yksin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-8xuEVGOj0pljgTg70rQTvk8CeI7m6q43Bsx3wbki_8u-siX2JRdnxLNoSJ4XrKzE1FrF2rB7mbM92d30a3l3yshrsL2-zEtrunLJKmcwsIItl_40bAxHnA9OXKcK27Odp6lOK-gOJqM/s1600/IMG_7235.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-8xuEVGOj0pljgTg70rQTvk8CeI7m6q43Bsx3wbki_8u-siX2JRdnxLNoSJ4XrKzE1FrF2rB7mbM92d30a3l3yshrsL2-zEtrunLJKmcwsIItl_40bAxHnA9OXKcK27Odp6lOK-gOJqM/s400/IMG_7235.JPG" width="400" /></a></div>
<br />
Vaikka elämä juuri nyt on raskasta, se on silti elämää. En halua elää puoliteholla ja varmistellen. Paljon mieluummin otan välillä vähän siipeeni, mutta silti elän. Virheistä oppii tai sitten ei, mutta elämätön elämä kaduttaa varmasti vielä enemmän kuin ne tehdyt virheet.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVcNFBuzMfJidmvElJEj1_nBwY_kO8FEOsza3FpdlZBqHQ8GwygT0DQ1HVekpvAbwTkGfGBmzD06UltNOAzliuKyt6zQIsPVj2Bqw-p16PGSDqIBwIg4adzYnRZg2lDgjPPGIEGD3KFFI/s1600/IMG_7254.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVcNFBuzMfJidmvElJEj1_nBwY_kO8FEOsza3FpdlZBqHQ8GwygT0DQ1HVekpvAbwTkGfGBmzD06UltNOAzliuKyt6zQIsPVj2Bqw-p16PGSDqIBwIg4adzYnRZg2lDgjPPGIEGD3KFFI/s320/IMG_7254.PNG" width="320" /></a></div>
Voi kun osaisi asennoitua elämään samalla tavalla kuin lapset osaavat. Tehdä asioita täysillä ja täydestä sydämestä. Tehdä juuri sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Tuntea ja näyttää tunteensa välittämättä siitä, mitä toinen tuntee sinua kohtaan. Ihmetellä luontoa ja hymyillä vieraille. Olla huolehtimatta asioista, joihin ei itse voi vaikuttaa.<br />
<br />
Tässä biisissä kiteytyy aika hyvin se, mitä olen yrittänyt sanoa: Haloo Helsinki, Huuda!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/f5UKLeMl9Uc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/f5UKLeMl9Uc?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-12052778672846020442015-04-14T21:09:00.002+03:002015-04-14T21:15:50.644+03:00Päivä, joka muutti elämäni <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />
Viikko sitten minusta taisi tulla aikuinen. Päivälleen viikko sitten istuin puhelin kädessä peläten, itkien ja odottaen tietoa isäni voinnista. Vielä edellisenä päivänä kaikki oli hyvin. Aamulla lähdin töihin tietämättä, että minun ja läheisteni elämä ei enää koskaan olisi ennallaan. Töistä kotiin päin ajaessani sain äidiltäni puhelun, jonka jälkeen kaikki on ollut epätodellisen tuntuista painajaista. Isäni sai kesken työpäivän vakavan aivoverenvuodon ja taistelee elämästään tälläkin hetkellä.<br />
<br />
Olen muuttanut yksin asumaan 19-vuotiaana. Olen mennyt naimisiin 22-vuotiaana. Olen tullut äidiksi 23-vuotiaana ja toisen kerran 25-vuotiaana. Olen kokenut vaikeat raskaudet ja lapsen keskosuuden. Minulla on ollut 10 vuotta asuntolainaa. Pari vuotta sitten avioliittoni yllättäen päättyi. Silti en ole koskaan tuntenut olevani aikuinen. En ole koskaan ollut yksin. Minulla on aina ollut äiti ja isä turvana. Isoissa päätöksissä olen voinut kysyä isän mielipidettä ja jos olen ollut jostain epävarma, olen voinut kysyä neuvoa. Kotona yksin lasten kanssa ollessani olen tuntenut oloni turvalliseksi, koska olen tiennyt, että iskä ajaisi vaikka keskellä yötä apuun, jos sellaista tarvittaisiin. Kun varaston lukko kuukausi sitten jumittui, iskä tuli sen avaamaan. Iskä auttoi talvella lumitöissä ja kantoi puita sisään. Jos auton kanssa tuli pulmia, iskä hoiti nekin. Kuka minua nyt auttaa? Kenelle minä nyt soitan, kun tulee pulma? Tiedän, että ympärilläni on ihania ihmisiä, jotka auttavat. Mutta ei kukaan korvaa mun iskää.<br />
<br />
Olen silti kiitollinen joka hetkestä, jotka olen saanut iskän kanssa olla. Toivon, että niitä tulee vielä lisää. Yksi ihminen totesi pari päivää sitten: "Sulla on huippuiskä". Olen samaa mieltä.<br />
<br />
Elämä on silti muuttunut. Tähän asti se on ollut melko tasaista, vaikka vastoinkäymisiä on ollut ennenkin. Viimeisen vuoden aikana on ympärilläni tapahtunut monia menetyksiä. Olen tiennyt, että ne kuuluvat osaksi elämää, mutta en ole silti sitä todella ymmärtänyt. Nyt alan vähitellen sen ymmärtämään. Juuri, kun yhdestä kriisistä on selvinnyt, tarjoillaan toista. Elämä ei ole jotain, mitä odottaa tapahtuvan tulevaisuudessa, vaan elämä on juuri nyt. Se on Afrikan tähteä lasten kanssa ja kiukuttelua väärin voidellusta leivästä. Se on naurua ja itkua, iloa ja surua. Se on myös luopumista. Ehkä jonkin muun tilalle saamista. Juuri nyt elämä tuntuu melko raskaalta, mutta kaiken keskellä niistä pienistä iloin hetkistä osaa nauttia ja saa voimaa kestää ne vaikeammat hetket. Miten hauras elämä onkaan ja kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua?<br />
<br />
Rukoilen voimia iskälle taistella, selviytyä ja toipua, ja äidille voimia jaksaa kaikki tämä. Ja myös meille kaikille läheisille.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/InkIKeGOzcY/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="http://www.youtube.com/embed/InkIKeGOzcY?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-20849149078067905692015-04-04T19:10:00.000+03:002015-04-04T19:10:17.189+03:00Kärsimysviikon viettoa teemaan sopivalla tavalla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Viime postauksesta on kulunut tovi, koska elämä on joskus melko kiireistä. Kiireen keskellä pitäisi kuitenkin muistaa huolehtia kropastaan, ettei käy näin:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkAXjPih0rk7ub4tUT9Xr-qw648ab-1Dmu2zsYTu2fIvgb-EN9LCY9KfEfkfdVrbD5vcXb9hPhrmXXHKVk0iqUtA5uChzIOUGQ6_G_S2cILKaZ3Sx36g4ZboeZAXQNZn2jOGDG51Xe23U/s1600/IMG_6470.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkAXjPih0rk7ub4tUT9Xr-qw648ab-1Dmu2zsYTu2fIvgb-EN9LCY9KfEfkfdVrbD5vcXb9hPhrmXXHKVk0iqUtA5uChzIOUGQ6_G_S2cILKaZ3Sx36g4ZboeZAXQNZn2jOGDG51Xe23U/s1600/IMG_6470.jpg" height="400" width="350" /></a></div>
Laihat ovat eväät olleet viime päivinä. Yli viikon kestänyt yläselkäjumitus, päänsärky ja näiden seurauksena pahoinvointi saivat lääkkeitä (ja lääkäreitä) viimeiseen saakka välttelevän naisen antautumaan. Ravinnon ollessa lähinnä kipulääkkeitä ja pääsiäisherkkuja, ei ole tehnyt mieli liikahtaa sohvalta minnekään. Sen huomaa välittömästi olotilassa. Motivaatio liikkumiseen on ollut aika lailla vähissä, kun joka paikkaan särkee ja olo on surkea. Mikähän siinä on, että silloin myös kaapissa olevat suklaat ja lakut vetävät magneetin lailla puoleensa? No eipä sillä, muun ruokahalun ollessa tasoa nolla, paino on laskenut herkutteluista huolimatta.<br />
<br />
Tänään otin itseäni niskasta kiinni. Oikeastaan jo aika paljon teki tänään mieli lenkille. Juoksemaan! Ei se juoksu mitenkään hirmu mukavalta tuntunut enää loppumatkasta, mutta juoksin silti. Mutta se voittajafiilis perillä! Se on jotain, mikä saa kerta toisensa jälkeen vetämään lenkkarit jalkaan. Kunnon hikilenkki, lämmin suihku ja sen jälkeen villasukat ja rennot vaatteet päälle. Parhautta!<br />
<br />
Tein toissa viikolla löytöjä Luhdan outletista. Ostin tuulitakin (lasten kokoa) hintaan 19.90, bikinit 2 euroa ja kivan collegepaidan 15,00.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7JmngX3dcIGyrV_FCGBmMUrucezFfkGtaMAetxAfdg7ULMOat0UnfTSTyTryt42K8EVRCmyMrto0dRMLzfu9sJfCpILsX6gFsW7FH3sK4VVVg_w_FX6LXo1ovr06cdSbY1_wedOwGZUw/s1600/IMG_6556.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7JmngX3dcIGyrV_FCGBmMUrucezFfkGtaMAetxAfdg7ULMOat0UnfTSTyTryt42K8EVRCmyMrto0dRMLzfu9sJfCpILsX6gFsW7FH3sK4VVVg_w_FX6LXo1ovr06cdSbY1_wedOwGZUw/s1600/IMG_6556.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7AQl3G57q8MrGsEDBnbJKdREm2jJeF3Gl7QDglbyqwph2YW8uSQHbHePizCQSGexVyllCrHkGyJfRBaY8Ftdoq6MupdTtX9JEjsAAieJZZu7ypCW51pvLuy-MiV-ZOBXWFrkcumMiO-s/s1600/IMG_6394.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7AQl3G57q8MrGsEDBnbJKdREm2jJeF3Gl7QDglbyqwph2YW8uSQHbHePizCQSGexVyllCrHkGyJfRBaY8Ftdoq6MupdTtX9JEjsAAieJZZu7ypCW51pvLuy-MiV-ZOBXWFrkcumMiO-s/s1600/IMG_6394.jpg" height="320" width="201" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTAsoMeB2wmIQIZGtqRyuQtdD7Gp_FDIgJvXFpXruLwYwJzyXBeKSvq0B5mPw-qXjvrdV0C9cUM80QYwat_NJf0F0oM4cIYKOQ2oGfPb7lNGS6ARKkYIHtXBA1IUK-yKaZ4xAiNIBzqVI/s1600/IMG_6390.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTAsoMeB2wmIQIZGtqRyuQtdD7Gp_FDIgJvXFpXruLwYwJzyXBeKSvq0B5mPw-qXjvrdV0C9cUM80QYwat_NJf0F0oM4cIYKOQ2oGfPb7lNGS6ARKkYIHtXBA1IUK-yKaZ4xAiNIBzqVI/s1600/IMG_6390.jpg" height="320" width="197" /></a></div>
<br />
Kivaa uutta kevääksi ja kesäksi. Ja ehkä ensi talveksi? ;) Pientä matkakuumetta taitaa olla.<br />
<br />
<br />
<br />
Olen ollut kahden vaiheilla Pullukka Runille ilmoittautumisen suhteen. Hieman pelottaa polven kestävyys. Tänä vuonna lyhyempi reitti on 10 km. Tapahtuma oli viime vuonna niin mukava, että mieli kyllä tekisi osallistua. Täytyy kuulostella tuon oikean polven kestävyyttä juoksun suhteen. Joka tapauksessa syksyllä on tarkoitus osallistua Lopella järjestettävälle <a href="http://www.poronpolku.fi/poronpolku-2015/reittikartta/">Poronpolulle</a>. Matkana kuulemma 24 km. Valittavana tuolla on 5 km, 13 km, 18 km, 24 km ja 30 km reitit. Päätös reitistä tehtiin puolestani ja minä hullu suostuin sen kummempia miettimättä! No, jos toiset juoksee maratonin, niin kai minäkin nyt yhden 24 km selvitän.<br />
<br />
Vaikka tämä viikko on mennyt hiukan alavireisesti kipuilujen takia, on hyvä fiilis! On tavoitteita, haaveita ja kaikenlaista muutakin uutta elämässä. <br />
<br />
<br />
Ja loppuun hyvän mielen biisi yhdeltä mun suosikkiartistilta. :)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/aXY_dVGMqK4/0.jpg" src="http://www.youtube.com/embed/aXY_dVGMqK4?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-64194462710587432162015-03-04T19:31:00.001+02:002015-03-04T19:34:07.351+02:00Valkuaispuuro, snickerspuuro, piña colada-puuro ja porkkanakakkupuuro<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Entinen vakioaamupalani kaurapuuro raejuustolla joutui nyt väistymään, koska en enää raejuustoa voi syödä. Mietin, millä korvaisin proteiinilisän puurossani ja ensimmäisenä mieleen tuli kananmunan valkuainen. Olen joskus aiemmin kokeillut valkuaispuuroa, mutta tuloksena oli puuroa munakokkelilla. Ei mikään houkuttava ajatus. Onneksi annoin kuitenkin toisen mahdollisuuden valkuaispuurolle! Tällä kertaa perehdyin asiaan lukemalla puuron oikeaoppisesta valmistustavasta.<br />
<br />
Oleellista valkuaispuuron valmistuksessa on tehdä puuro kattilassa. Minä ainakaan en onnistunut mikrossa saamaan samaa lopputulosta kuin kattilassa. Toinen oleellinen asia on nopeus valkuaisten lisäämisessä. Ne pitää sekoittaa lähes valmiiseen puuroon vauhdilla, ennen kuin valkuainen kypsyy. Lopputuloksesta tulee ilmava ja täyteläinen, ehkä jopa kermaisen oloinen. Olen totaalisen ihastunut! Voittaa tavallisen puuron (joka sekin on herkkua) 100-0. Kun kerran on valkuaispuuroa maistanut, ei ole paluuta entiseen. :)<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7XxProbiBq7K6A6tlBu939jpyFFDKweuwhrbiV6UbGLVvPkuXwh8g7uzyj6g6C6ussHqyx8ChX3TZiY2mFJDy9gJSNBqnNdkfPJNETJC_ERlbXV5U_aEAo62THIBaqutQTV6IxHi5qQ/s1600/IMG_5910.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiT7XxProbiBq7K6A6tlBu939jpyFFDKweuwhrbiV6UbGLVvPkuXwh8g7uzyj6g6C6ussHqyx8ChX3TZiY2mFJDy9gJSNBqnNdkfPJNETJC_ERlbXV5U_aEAo62THIBaqutQTV6IxHi5qQ/s1600/IMG_5910.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Täyteläisen pehmeä valkuaispuuro</td></tr>
</tbody></table>
<b>Valkuaispuuro</b> (1 annos)<br />
<br />
1 dl kaurahiutaleita<br />
3 dl vettä/manteli- tai kookosmaitoa (Allpron Kookos-riisi-maito on mun suosikki)<br />
hyppysellinen suolaa<br />
2 kananmunan valkuaista<br />
<br />
Laita kaurahiutaleet kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes hiutaleet ovat kypsiä ja puuro sopivan paksuista. Jos tuntuu liian paksulta tässä vaiheessa, voi lisätä hiukan vettä. Erottele kananmunan valkuaiset esim. lasiin. Ota puurokattila liedeltä ja lisää valkuaiset voimakkaasti sekoittaen. Laita uudelleen liedelle ja anna kiehua vielä sen verran, että puuro paksuuntuu. Tarjoile esim. marjojen, hedelmien, kanelin tai maapähkinävoin ja kookosmaidon kera.<br />
<br />
Tuo siis perusresepti yksinkertaisuudessaan. Sitten noihin tuunattuihin herkkupuuroihin, jotka sopivat vaikka jälkkäriksi. Puuron ei tarvitse olla tylsää. Vähän mielikuvitusta peliin ja kokeilemaan makuyhdistelmiä!<br />
<br />
<b>Snickerspuuro</b>a saa perusohjeella lisäämällä puolikkaan banaanin (toimii makeuttajana), ripauksen vaniljaa, ruokalusikallisen kaakaojauhetta ja maapähkinävoita. Banaani paloitellaan hiutaleiden ja maidon/veden joukkoon heti aluksi, jolloin se ehtii pehmentyä ja soseutua puuron sekaan. Loput aineet sekoitetaan puuron joukkoon ennen valkuaisten lisäämistä.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDeP4M4kuw771k9QrAndQ5phcTdcHwcyF63GT3k4UtrZkQSzYsd1Su_yGSrl3HXzSEFyl4opTmxlvqAXeSwsovz5ABgsbT-BU6hGqvU518ciU7P05VKP-wxZksVRtFTdpuYs4_YTBPils/s1600/IMG_5980.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDeP4M4kuw771k9QrAndQ5phcTdcHwcyF63GT3k4UtrZkQSzYsd1Su_yGSrl3HXzSEFyl4opTmxlvqAXeSwsovz5ABgsbT-BU6hGqvU518ciU7P05VKP-wxZksVRtFTdpuYs4_YTBPils/s1600/IMG_5980.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Snickers-puuro</td></tr>
</tbody></table>
<b>Piña colada-puuro</b> syntyy keittämällä puuro kookosmaitoon. Laitoin myös tähän puolikkaan banaanin makuttamaan puuroa. Lisäsin vielä kookoshiutaleita ja vaniljajauhetta ja keitin puuron valmiiksi. Valmiiseen annokseen päälle tuoretta ananasta, kookoshiutaleita ja ripaus kookossokeria (ei välttämätön). Nam!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk2X99G_haCS3ULjrzsgG9Jsjf-rNHMXVo_smcoOcy3DbCn1ApGymkcG0oOQPfBQqdmSqHa6WZJYpFdb2Ex5bFkqDj5WaFC7e_q9xgk9-aj2tke42Ja-RM0jhL_OqOjpnzxN3jj6dUyhs/s1600/IMG_5920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk2X99G_haCS3ULjrzsgG9Jsjf-rNHMXVo_smcoOcy3DbCn1ApGymkcG0oOQPfBQqdmSqHa6WZJYpFdb2Ex5bFkqDj5WaFC7e_q9xgk9-aj2tke42Ja-RM0jhL_OqOjpnzxN3jj6dUyhs/s1600/IMG_5920.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ananasta ja kookosta eli herkkua!</td></tr>
</tbody></table>
<b>Porkkanakakkupuuro</b> valmistetaan raastamalla pieni porkkana, puolikas banaani ja hiukan mantelirouhetta hiutaleiden ja maidon/veden sekaan ja keitellään puuroa sen aikaa, että porkkana pehmenee. Lisätään sekaan ripaus kanelia, vaniljaa ja kardemummaa. Päälle ripsautin kookossokeria, jossa on karamellimainen maku ja hieman luomusitruunan kuorta raastettuna. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0aCeE2V6sN6GugP35BSbQ0_6FcHTPHdQkeIpcgOVPw8D6lNqJNRNcqGUVmonEB_pJwKo2cChazmr2pCYM9czlg4FKYNsAb68qIpvMtImII_K9ZQQwmOMyb7XHd9BEk9xVMsVUo2p1OIg/s1600/IMG_5932.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0aCeE2V6sN6GugP35BSbQ0_6FcHTPHdQkeIpcgOVPw8D6lNqJNRNcqGUVmonEB_pJwKo2cChazmr2pCYM9czlg4FKYNsAb68qIpvMtImII_K9ZQQwmOMyb7XHd9BEk9xVMsVUo2p1OIg/s1600/IMG_5932.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Porkkanakakkupuuro</td></tr>
</tbody></table>
Selaillessani ulkomaalaisia blogeja löytyi monia herkullisen oloisia puurovaihtoehtoja, joita en vielä ole kokeillut. Mustikka ja kardemumma voisivat sopia yhdistelmänä puuroon, jolloin tulosta voisi ehkä kutsua mustikkapiirakkapuuroksi ja omenasta ja kanelista voisi syntyä ihana omenapiirakkapuuro. :) Englanninkielisissä blogeissa on tapana nimetä puurot jonkin herkun mukaan.<br />
<br />
Sain lapsiltani eilen heidän itse kirjoittamansa runon, joka meni näin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUOfM7Ens7E1LzIW2QL43fqCws65JQT6KPClsyNJeyWG6lX63_v4ucOmyJvGvbd6tkaSH4jlUi7RkzOLy21l3olVW6kRm-aKbNNwOmNWK78ScbovQaX9fe4qe68UoeUQC9_KXyu89_-j0/s1600/IMG_5976.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUOfM7Ens7E1LzIW2QL43fqCws65JQT6KPClsyNJeyWG6lX63_v4ucOmyJvGvbd6tkaSH4jlUi7RkzOLy21l3olVW6kRm-aKbNNwOmNWK78ScbovQaX9fe4qe68UoeUQC9_KXyu89_-j0/s1600/IMG_5976.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
Lapsetkin tietävät, mitä äiti, "pieni aikuinen", syö. :)</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-29123480729554974742015-02-28T16:36:00.002+02:002015-02-28T16:40:37.306+02:00Litteä vatsa, parempi mieli!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
FODMAP-ruokavalio toimii. Olen nyt toista viikkoa noudattanut täysin gluteenitonta ruokavaliota ja karttanut myös muita vatsalleni sopimattomia ruokia. Taas osaa arvostaa sitä olotilaa, kun on ihan normaali olo! Vatsa on litteä ja turvotus poissa. Vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut ajatella laittavani vartalonmyötäistä toppia päälleni, mutta nyt kehtaa taas! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNjIiOn8VygH-8qhmHMQpS5v_BOLHvUTh-gtI4p-KxEWNpgFsnbEhpHnsSTX4-izd8zi3I5LWC8jm_3DuW0oB5uiBopzZvgZ3HhsMiXmF3p4ZzPR6a57K4itljStkfzcUD48J-w1Kh5vQ/s1600/IMG_5952.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNjIiOn8VygH-8qhmHMQpS5v_BOLHvUTh-gtI4p-KxEWNpgFsnbEhpHnsSTX4-izd8zi3I5LWC8jm_3DuW0oB5uiBopzZvgZ3HhsMiXmF3p4ZzPR6a57K4itljStkfzcUD48J-w1Kh5vQ/s1600/IMG_5952.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
Tänään kävin pitkästä aikaa juoksemassa lenkin. Pakko myöntää, että tunne oli ihana! Loska on poissa ja kadut alkaa täällä päin Suomea olla kuivia. Juostessa tulee sellainen hirmu vapaa fiilis. Varmaan lehmillä on sama fiilis, kun ne pääsevät talven jälkeen navetasta laitumelle. :)<br />
<br />
Vielä on helmikuu ja tuntuu jo keväältä. Päivät ovat pidentyneet ja aurinko lämmittää selkeästi silloin, kun se sattuu paistamaan. Mun parvekkeella alkaa kohta kesä. Viime vuonna otin bikineissä aurinkoa maaliskuussa. Aurinkoisia kelejä ja bikinikautta odotellessa oli pakko koittaa, että miltä ne bikinit mun päällä nykykunnossa näyttävät. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMhn4CU5fBqXvOlQ3PksVneJ9Ui5SxP0PEENLIeeWUaPwRlI2qob7bJGo6_0V_bh-XuJPXXM_B5xYRxpqHzy6ohbbqYIi5USibuQ2CIItCLZNF_p3c8eQZAuibOl0kvueuMwE1iwyvU5c/s1600/IMG_5939.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMhn4CU5fBqXvOlQ3PksVneJ9Ui5SxP0PEENLIeeWUaPwRlI2qob7bJGo6_0V_bh-XuJPXXM_B5xYRxpqHzy6ohbbqYIi5USibuQ2CIItCLZNF_p3c8eQZAuibOl0kvueuMwE1iwyvU5c/s1600/IMG_5939.jpg" height="320" width="207" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhin2mB440CM0thQCP2nQqh7FK8QpRJwbRqzHCadt9A051lgX7U7Lv4nhAm9BebDlbGh3IZPjHYWXRFdK3p8z3vmd5ADkvx-Rq_USsxfVD1UB-737kkIR_Se1bXr2b0_DCcxKaSOxH5xZ8/s1600/IMG_5945.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhin2mB440CM0thQCP2nQqh7FK8QpRJwbRqzHCadt9A051lgX7U7Lv4nhAm9BebDlbGh3IZPjHYWXRFdK3p8z3vmd5ADkvx-Rq_USsxfVD1UB-737kkIR_Se1bXr2b0_DCcxKaSOxH5xZ8/s1600/IMG_5945.jpg" height="320" width="208" /></a></div>
No ei pahalta ollenkaan, vaikka itse sanonkin. Ehkä omalla parveella ainakin kehtaa bikineissä aurinkoa ottaa.<br />
<br />
Monet viime päivitykset ovat liittyneet ruokaan, mutta pakko silti tähänkin päivitykseen laittaa vielä pari ruokakuvaa. Eilen töihin ajellessa radiossa keskusteltiin siitä, miksi ihmiset ottaa ruuistaan kuvia jakaakseen ne somessa. Minun mielestäni on tosi inspiroivaa katsella muiden ruokakuvia ja niiden perusteella monesti saan uusia ideoita omiin ruokiini. Sitä paitsi ruoka on kaunista. Syön mielelläni kaunista ruokaa. Usein pätee myös se, että kaunis ja värikäs ruoka on terveellistä. Kebab ranskalaisilla tai nakkiperunat ei vaan näytä kovin kauniilta.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisoPF6D6qT-zHZ14JbXdzsJXOk0gORxUh8Zc6h6qZ6frRm5mWstptLBl44zLEHh_C-fQPMKZb2B-JWRSlOvVw5paUCZzSEtatIZ4Q0BDWbp6XhqUZpQ8iSGm8J9IsLVqXW8briSoqFatA/s1600/IMG_5955.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisoPF6D6qT-zHZ14JbXdzsJXOk0gORxUh8Zc6h6qZ6frRm5mWstptLBl44zLEHh_C-fQPMKZb2B-JWRSlOvVw5paUCZzSEtatIZ4Q0BDWbp6XhqUZpQ8iSGm8J9IsLVqXW8briSoqFatA/s1600/IMG_5955.jpg" height="400" width="382" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mun värikäs ja herkullinen lounas.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-98p5zRQAvU4AWaXt07eUZWaAOZlFTsE2QeYN4OyeTph7jRICxCitpCZJuyjZtXk6m9hoQk6Frq99ngb8mY3KCBGNlCM-Y-FLs5UreJJF2YOFDj64iWnPf4yY73_OcO2ZS08rVUcwSRk/s1600/IMG_5958.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-98p5zRQAvU4AWaXt07eUZWaAOZlFTsE2QeYN4OyeTph7jRICxCitpCZJuyjZtXk6m9hoQk6Frq99ngb8mY3KCBGNlCM-Y-FLs5UreJJF2YOFDj64iWnPf4yY73_OcO2ZS08rVUcwSRk/s1600/IMG_5958.jpg" height="400" width="343" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jälkkäriksi kookos-chia-vanukas.</td></tr>
</tbody></table>
Seuraava postaus tulee olemaan puuro- ja vanukasaiheinen. Joku erehtyi sanomaan minulle, että kaurapuuro on tylsää syötävää. Katinkontit! Kaurapuuro on luovuuden lähde. Miten olisi suklainen kookoskaurapuuro, pina colada-puuro (nimi viittaa ananakseen ja kookokseen, ei rommiin) tai porkkanakakkupuuro? Puuron ei tarvitse olla tylsää!! Siihen voi lisätä mausteita, marjoja, hedelmiä, kasviksia ja sen voi keittää veden sijaan vaikkapa kookosmaitoon tai mantelimaitoon. Näistä lisää lähipäivinä.</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-87826266767405242572015-02-23T13:09:00.004+02:002015-02-23T13:12:40.192+02:00IBS-ihmiselle FODMAP-ruokia <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt tulee tiukan asiapitoinen teksti poikkeuksellisesti ilman kuvia. :) Niin kauan kuin muistan, olen reagoinut vatsallani stressiin ja jännitykseen. Tai oikeammin suolistollani. Vatsassa ei kai mitään vikaa ole eikä liioin suolistossakaan, mutta sen toiminta aika ajoin oikuttelee. En ole koskaan noudattanut suolistoni takia mitään tarkkaa ruokavaliota tai karsinut ruoka-aineita pilkun tarkasti pois siitä. Tosin leipää en normaalisti syö ollenkaan enkä juo maitoa. Satunnaisesti olen syönyt leipää ja muita viljoja sisältäviä ruokia. Eikä niistä ole aiheutunut mitään ongelmaa. Jopa ulkomailla matkustaessa olen aivan surutta syönyt, mitä mieli tekee ja yleensä vatsa on toiminut reissussa aivan moitteettomasti. Johtuisiko sitten loman stressittömyydestä, että silloin suolisto sietää melkein mitä vaan.<br />
<br />
Olen jo aiemmissa blogiteksteissä valitellut viime aikojen tuskaista olotilaa ja yrittänyt päästä jyvälle, millä siitä pääsee eroon ja mitä enää uskaltaa suuhunsa laittaa. Oireet eivät ole kuvittelua, vaan totisinta totta. Heti aamupalan jälkeen on alkanut vatsa turpoamaan ja normaalisti litteä vatsani on pahimmillaan iltaisin sen näköinen, että olen raskaana. Missään asennossa ei pysty olemaan kauaa, kun tuo olotila vallitsee. Tiedän luultavasti syyllisen, joka alunperin sai aikaan oireiden alkamisen. Porsaan ulkofilee paistettuna <b>tomaattikastikkeessa</b>, jossa olin runsaasti <b>valkosipulia, sipulia, paprikaa ja varsiselleriä</b>. Sen kanssa lisukkeena söin uunissa paahdettua <b>omenaa, varsiselleriä ja fenkolia.</b> Ja kuinka ollakaan, tutkittuani muutamia englanninkielisiä artikkeleita aiheesta, huomasin juuri noiden kyseisten aineiden olevan pahisten listalla <b>FODMAP-ruokavaliossa</b>.<br />
<br />
Minulla mitä luultavimmin on <b>ärtyvän suolen oireyhtymä eli IBS</b>. Sitä ei koskaan ole lääkärin toimesta diagnosoitu, mutta äidilläni se on todettu ja oireet viittaavat minullakin siihen niin selkeästi, että ei paljon jää epäilyksen varaan. On tutkittu, että tietyt huonosti sulavat hiilihydraatit aiheuttavat herkästi oireita IBS:sta kärsivälle. Niinpä on suositeltavaa välttää niitä ruokia, jotka tiedetään vaivoja aiheuttavan. Ja se lista on muuten pitkä ja sisältää todella paljon sellaisia ruokia, joita olen päivittäin syönyt. Oireiden ollessa pahimmillaan on hyvä muutama viikko noudattaa ruokavaliorajoituksia tarkasti, mutta tilanteen helpottaessa ei ole järkevää olla syömättä jotain "vain koska se on listalla". Näin ajattelin nyt itsekin tehdä. Ensin vähän tarkemmalla ruokavaliolla jonkin aikaa ja sitten testaillaan aine kerrallaan, tuleeko ongelmia.<br />
<br />
Kauhukseni vältettävien aineiden listalla on kaikki <b>maitotuotteet</b> lukuunottamatta pitkään kypsytettyjä juustoja. Ei siis hetkeen raejuustoa. Rahkaa ja turkkilaista jugurttia olen kuitenkin iltapalaksi syönyt eikä siitä ole nyt oireita tullut, joten pienessä määrin ainakin voin näitä tuotteita nauttia. Kaikki <b>gluteenia sisältävät viljat</b> eli <b>ruis, ohra ja vehnä</b> ovat pannassa. Niiden sijasta voi syödä esim. kauraa, riisiä, tattaria ja kvinoaa. Turvallisten ruokien listalla on kuitenkin esim. <b>maissi</b>, mutta minulla se on yksi pahimmista aiheuttajista, jonka olen todennut itse hyvin monta kertaa. Samalla listalla on myös <b>peruna</b>, mutta sekin aiheuttaa minulle oireita. Hedelmistä ei suositella <b>omenaa, päärynää</b> eikä mitään <b>kivellisiä hedelmiä, esim. persikkaa tai aprikoosia. </b>Banaania voi syödä, kunhan se on kypsää ja kerralla syö vain yhden. <b>Vesimeloni</b> ja <b>viinirypäleet</b> ovat pahiksia, mutta muita meloneja voi syödä turvallisin mielin kuten myös ananasta, kiiviä ja sitrushedelmiä. Surukseni myös viime aikoina runsain määrin nauttimani <b>avokado</b> kuuluu vältettäviin ruokiin. Pähkinöitä, siemeniä ja pähkinävoita voi syödä kohtuudella, mutta vältettäviä pähkinöitä ovat <b>pistaasi- ja cashewpähkinät</b> sekä <b>manteli</b>. Juuri mun suosikit. Makeutusaineista kaikki <b>keinotekoiset makeutusaineet sekä hunaja</b> kuuluvat vältettävien luetteloon. Sokeriakaan ei tulisi käyttää, joten parempi totutella tulemaan toimeen ilman makeutusaineita. Onneksi se ei tuota minulle isoa ongelmaa. Kasviksista <b>parsa</b>, <b>parsakaali ja muut kaalit </b>sekä <b>sienet</b> ovat vältettäviä, kuten myös <b>sipulit, pavut ja herneet</b>. Joissain listoissa tosin esim. munakoiso ja kukkakaali ovat "turvallisia" ja toisissa listoissa ne ovat "vaarallisia". Jää siis oman arvion varaan, syökö niitä vai ei. Määrä on noissakin hyvä pitää kohtuullisena. Mainittakoon vielä pahiksena "<b>ruuansulatusjugurtit</b>", koska moni voisi ajatella niiden juuri auttavan. <br />
<br />
Aluksi ajattelin, että ei paljoa jää jäljelle niitä turvallisia ruokia. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että eihän noista yllämainituista mikään ole varsinaisesti kiellettyä. Moni sietää niitä kohtuudella käytettynä. Useimmista maitotuotteista löytyy Suomessa laktoosittomat versiot, jotka pitäisi soveltua IBS-ihmiselle. Leivän tilalta olen tehnyt itse tattarijauhoista ja siemenistä näkkäriä ja usein syön myös riisikakkuja. Leivättäkin selviää, kun on tottunut olemaan ilman jo usean vuoden ajan. Jos vain juhlatilanteissa tai kyläillessä syö kohtuudella jotain vehnäleivonnaista, ei minulla ainakaan ole siitä oireita tullut. Mutta arkena ei ehdoin tahdoin halua itselleen tuskallista olotilaa hankkia. Vaikka ruisleipä tai pulla maistuisi kuinka hyvälle, niin "normaali" olo voittaa silti sen nautinnon. <br />
<br />
Tämänhetkinen ruokavalioni näyttää siis tältä: (esimerkkipäivä)<br />
<br />
<b>Aamupala</b><br />
Kvinoapuuroa, jossa banaani ja kuppi mustaa teetä<br />
<br />
<b>Lounas</b><br />
Yrteillä ja sitruunalla maustettua broilerin rintafileetä (paistettu oliiviöljyssä) ja riisiä sekä salaattia, jossa tomaattia, kurkkua. Porkkanaa höyrytettynä.<br />
<br />
<b>Välipala</b><br />
Puoli purkillista laktoositonta rahkaa ja mustikoita ja riisikakku, jossa päällä juustoa tai kalkkunaleikettä ja kurkkua. Kupillinen vihreää teetä.<br />
<br />
<b>Päivällinen</b><br />
Tonnikalaa ja kvinoaa, kesäkurpitsaa ja porkkanaa (hieman kypsennetty pannulla oliiviöljyssä).<br />
<br />
<b>Iltapala</b><br />
Rahkaa, jossa tuoretta ananasta, vähän itsetehtyä mysliä ja paahdettuja kurpitsansiemeniä. Kupillinen vihreää teetä.<br />
<br />
Ruokailujen yhteydessä en juo mitään mutta ruuan jälkeen ja ruokailujen välissä juon reilusti vettä. Olen myös ottanut ennen isoja aterioita ruuansulatusentsyymikapselin ja aamulla ennen aamupalaa juon lasillisen vettä, jossa ruokalusikallinen Molkosan maitohera-valmistetta ja sitruunamehua. Lisäksi syön probiootteja. Tällä kaavalla olen nyt saanut vatsani toimimaan normaalisti ainakin toistaiseksi ja toivottavasti se jatkuu! <br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-39860168407642501102015-02-21T10:13:00.000+02:002015-02-21T10:13:27.891+02:00Herkullinen kvinoapuuro<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kerroin aiemmassa postauksessani, että vatsani on ryppyillyt oikein urakalla. Pari viikkoa oli ihan seesteistä vaihetta, mutta tällä viikolla jälleen oireilu palasi. Kamala turvotus varsinkin illalla ja todella tukala olo. Vatsaa nipistelee joka puolelta. Muutamia ruoka-aineita tiedän, jotka tuon aiheuttaa, mutta tällä hetkellä olen todella ymmälläni.<br />
<br />
Oireet palasivat, kun söin possun lihaa. Näin siis päättelen, että punainen liha huonosti sulavana tuotteena on syyllinen. Mutta kun en ole sitä enää moneen päivään syönyt ja edelleen joka ilta sama ilmapallo-olo. Voiko se vielä monen päivän jälkeenkin aiheuttaa vatsanväänteitä? Maitotuotteet olen karsinut jo minimiin. Ainoastaan hapanmaitotuotteita olen käyttänyt. Kotimaiset viljat kauraa lukuunottamatta on poistettu, samoin peruna ja kaali. Maissi on yksi pahimmista, joten sitäkään en ole missään muodossa syönyt. Hedelmiä olen syönyt jonkin verran, kun en enää kohta tiedä, mitä voin suuhuni pistää ja jollain kuitenkin olisi elettävä! Ostin jo ruuansulatusentsyymikapseleitakin, mutta ainakaan parin päivän kokeilu ei vielä ole tuonut helpotusta. Jatketaan kuitenkin niiden napsimista aterioiden yhteydessä.<br />
<br />
Eilen päätin jättää hetkeksi rakkaan kaurapuuronkin jäähylle. Aiemmin olen tehnyt tattaripuuroa, joka ei maultaan eikä rakenteeltaan hurraa huutoja aamupalapöydässä saanut. Vaikka tattarijauhoja käytän leivonnassa, niin puurosta tuli mielestäni karvaan makuista ja rakenne oli inhottavan jauhomainen. Tein tattarihiutaleista puuron. Rakenne varmasti olisi erilainen suurimoista tehdessä. Maku ei kuitenkaan minun suuhuni sovi. Niinpä kaivoin eilen kvinoa-paketin kaapista ja päätin kokeilla siitä tehtyä puuroa. En mitenkään suuresti ole koskaan pitänyt kvinoan mausta lisäkkeenä tai salaatissa, mutta nyt on pakko hehkuttaa, että puurosta tuli ihanaa!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTYfw2Os4JgrftPwpm2aM0Sr9yEOVl_sN5Dn3LNUCyBOfhMCb1-A3csc53-MqdKKvZWJNqOtzO9J2PB1Iu9SPyBH3-ZLUTcTUGjA_VYpprxmC2KX00tipZdEe8dMaMkWQdqO9Ayi2bB28/s1600/IMG_5852.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTYfw2Os4JgrftPwpm2aM0Sr9yEOVl_sN5Dn3LNUCyBOfhMCb1-A3csc53-MqdKKvZWJNqOtzO9J2PB1Iu9SPyBH3-ZLUTcTUGjA_VYpprxmC2KX00tipZdEe8dMaMkWQdqO9Ayi2bB28/s1600/IMG_5852.jpg" height="400" width="361" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kvinoapuuro</td></tr>
</tbody></table>
Ohjeen kerron seikkaperäisesti, koska en mittaillut aineita tarkasti puuroa tehdessäni. Eilen illalla keitin paketin ohjeen mukaisesti (ensin huuhdellen kylmällä vedellä) kvinoan kypsäksi. Keitto-ohje on 1 osa kvinoaa ja 2 osaa vettä. Maustoin suolalla. Laitoin valmiin kvinoan rasiaan ja jääkaappiin yöksi. Yhtä hyvin tietysti voi keitellä suoraan puuroksi, mutta esikypsennys nopeuttaa kummasti aamutoimia. Puuroa varten mittasin kattilaan n. 1,5 dl kypsennettyä kvinoaa ja päälle kaadoin sen verran cashew-maitoa (mikä tahansa muukin maito toki käy), että kvinoa juuri ja juuri peittyi. Sekaan pistin puolikkaan banaanin paloina, vaniljajauhetta lusikankärjellisen, ripauksen kanelia ja kookosöljyä lusikallisen. Annoin kypsyä miedolla lämmöllä muutaman minuutin, niin että ylimääräinen neste imeytyi ja banaani meni mössöksi.<br />
<br />
Kvinoassa on mielestäni hieman kitkerä maku, mutta tässä puurossa sitä ei maistunut. Rakenne oli hauska! Vähän sellainen "poksahteleva". Moni ei pidä kaurapuuron "liisterimäisyydestä", niin tässä puurossa sitä ei ollut, koska kvinoa ei samalla tavalla puuroudu. Tätä teen toistekin! Ihana vaniljainen maku ja pitää muuten hyvin nälän, koska siinä on kolminkertainen määrä proteiinia kauraan verrattuna. Kaura on silti terveellisyydessään vailla vertaa, joten jatkossakin aamujani sulostuttaa kaurapuuro, mikäli vatsani sen suvaitsee. Mukavaa vaihtelua silti tämä.<br />
<br />
Harmittaa, kun paljon puhutaan siitä, että kotimaisten viljojen välttely on muotijuttu eikä sille ole perustetta, jos ei ole keliakiaa. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että joku välttelisi kotimaisia viljoja ihan syyttä suotta. Jos en saisi niin hirvittäviä vatsakramppeja, niin söisin erittäin mielelläni ruisleipää! Myös ohrapuuro maistuisi oikein hyvin ja saattaisin aika mielelläni välillä mussuttaa jotain vehnäpatonkiakin. Koska minulla ei keliakiaa ole todettu ja toivottavasti ei todetakaan, niin en kovin tarkasti ole noita aiemmin edes vältellyt. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että pienetkin määrät aiheuttavat reaktion suolistossani. Toivottavasti tämä on ohimenevää ja voin jatkossakin kohtuudella silloin tällöin kotimaisia viljoja syödä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZXPqyTPlldSc3LCmkqw9UDDmsCUKsoK1lLJNfrY_sJFAVFFC-S-Hq4vYtVCQ82Menq2R36lZDtqrbr7DMMayNRKUMBX3sC9bdOKVvRqFKrK1m6qu9CEjTM-5rx6MC3rHb9fbGOYFBriA/s1600/IMG_5846.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZXPqyTPlldSc3LCmkqw9UDDmsCUKsoK1lLJNfrY_sJFAVFFC-S-Hq4vYtVCQ82Menq2R36lZDtqrbr7DMMayNRKUMBX3sC9bdOKVvRqFKrK1m6qu9CEjTM-5rx6MC3rHb9fbGOYFBriA/s1600/IMG_5846.JPG" height="400" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-51180270548795133732015-02-16T12:12:00.002+02:002015-02-18T08:50:05.443+02:00Mehulingon testausta<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Perheessämme on viimeiset kolme viikkoa nuhailtu oikein tosissaan. Ensin oli poika kuumeessa viikon ja sen perään antibioottikuuri. Seuraavaksi iski silmätulehdus, jonka seurauksena taas vierailtiin lääkärissä. Sitten oli tytön vuoro sairastua ja jälleen lääkäriin kipeän korvan takia. Antibiootteja seuraavalle. Kun se saatiin kuriin, niin silmätulehdus tuli tytöllekin. Itse olen ollut myös flunssassa, mutta onneksi suht lievässä. Jännitin kovasti, että ääni katoaa täysin, mutta onneksi kesti työpäivien ajan. Illat koitin olla puhumatta. Joka tapauksessa aikaa on ollut esim. katsella telkkaria! Sattumalta katsoin australialaisen dokumentin <i>Fat sick and nearly dead</i>. Se kertoi miehestä, joka sairasti kaikkea mahdollista ja parantui juomalla tuoremehuja. Ei siis sellaisia kaupan purkkimehuja, vaan itsetehtyjä vihannesmehuja.<br />
<br />
Amerikassa "juicing" on suosittua. Mehuja juodaan eri vaivoihin ja niiden uskotaan estävän ja parantavan sairauksia. Asiaan paneutuneiden mukaan mehustamalla vihannesten ja hedelmien ravintoaineet imeytyvät tehokkaammin kuin syömällä kokonaisia kasviksia. Vihannesten kuitu jää pois, mutta ravinteet säilyvät mehussa. Näin ollen herkkävatsaisillekin sopii esim. kaalin ja porkkanan mehu, vaikka raakana rouskuteltuna niistä aiheutuisi vatsavaivoja. Mehujen parantava vaikutus siis perustuu ajatukseen, että ravintomme on nykyisin varsin ravinneköyhää ja kasviksia syödään aivan liian vähän. Mehuja juomalla saa huiman määrän vitamiineja, hivenaineita, antioksidantteja ja ties mitä tärkeitä juttuja. :) Käy ihan järkeen, vaikka hieman skeptisesti suhtaudun siihen, että mehuja juomalla voisi sairauksia parantaa.<br />
<br />
Tieteellisiä tutkimuksia ei tietääkseni ole olemassa siitä, että mehusta ravinteet imeytyisivät paremmin kuin syömällä kasvikset kokonaisina. Mutta toisaalta, tein juuri äsken itselleni mehun, jossa oli kaksi porkkanaa, yksi punajuuri, yksi appelsiini, yksi omena ja puolikas lime. Olisinko syönyt tuollaisen määrän kasviksia yhdeltä seisomalta? Tuskin. Tai ainakin niistä olisi tullut maha kipeäksi. Kääntöpuolena tälle on tietysti se, että mehuissa on paljon energiaa ja sokeria, varsinkin, jos mehustaa pelkkiä makeita hedelmiä. Näin ollen sanoisin, että tässäkin asiassa kohtuus on kova juttu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivn3K3BdYVJaKPwZMKGVGE5VVsKBRr3M3pazO1tmfERW39Xba_s2mtKXbXNo-V4TAz0VGJWKUDu0aDViWdCYoFd0irvL65676XrfQFkOpDwWhwi7omlESO_LYesq8HU1p6tNn5d_rBuck/s1600/IMG_5713.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivn3K3BdYVJaKPwZMKGVGE5VVsKBRr3M3pazO1tmfERW39Xba_s2mtKXbXNo-V4TAz0VGJWKUDu0aDViWdCYoFd0irvL65676XrfQFkOpDwWhwi7omlESO_LYesq8HU1p6tNn5d_rBuck/s1600/IMG_5713.JPG" height="400" width="400" /></a></div>
Olen nyt parin viikon aikana testaillut erilaisia vihannes- ja hedelmämehuja. Hankin itselleni Braunin mehulingon, joka oli kohtuuhintainen ja ainakin vaikuttaa hintansa väärtiltä. On melko hiljainen ja helppo puhdistaa. Lapsillekin olen saanut tällä konstilla ujutettua kasviksia, joihin he eivät muuten koskisi. :)<br />
<br />
Lähes kaikki tähän saakka testatut kombinaatiot ovat olleet ihanan makuisia. Pääasiassa olen itselleni tehnyt mehua punajuuresta, porkkanasta, omenasta, appelsiinista ja fenkolista. Päärynääkin kokeilin, mutta siitä tuli makuuni liian makeaa. Ainoa aivan hirveän makuinen mehu tuli tomaatista, kurkusta ja selleristä. Join sen silti, mutta en tee toista kertaa, vaikka se varmasti olisi tosi terveellistä! Joku raja.<br />
<br />
Vielä en ole huomannut mitään huimia terveysvaikutuksia kehossani, mutta olo on pirteämpi. Tosin se voi johtua myös valon lisääntymisestä ja päivien pidentymisestä. Ehkä myös iho on kauniimman värinen ja se varmasti johtuu porkkanasta. Jatkan kokeiluja ja raportoin mahdollisista tuloksista myöhemmin. Millekään mehupaastolle en ajatellut alkaa, mutta koitan päivittäin itselleni jonkin aamushotin tai välipalajuoman lingota.<br />
<br />
Nyt on lähdettävä ulos nauttimaan ihanasta auringosta, jota meille hiihtolomalaisille nyt tarjoillaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBQ7hZXHalQ92yTTrMIDILIwCBtsXs92C4pbb6A0OqkDDm93dbHWNN8kHm800OiGEr-QzZWu7GXDXFjFQPYcFu6jUbHzopSynYxM57WOzRFl2Wquugy6dKXyAcxVW-Em8lx6EKpA0J3zw/s1600/IMG_5785.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBQ7hZXHalQ92yTTrMIDILIwCBtsXs92C4pbb6A0OqkDDm93dbHWNN8kHm800OiGEr-QzZWu7GXDXFjFQPYcFu6jUbHzopSynYxM57WOzRFl2Wquugy6dKXyAcxVW-Em8lx6EKpA0J3zw/s1600/IMG_5785.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2aE3bv6SjYFdSTImG1gymKOePgns0cZHEKzDgeUDgPbR6uXUYSSlEz7MbqvQt1uM9QlvLyoIxZPq9ByYZljO5AoHslaCE19IMdMtMxne_2K8DX3PjI0WOiMroqJMkKKxISZtzsnx-xSk/s1600/IMG_5791.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2aE3bv6SjYFdSTImG1gymKOePgns0cZHEKzDgeUDgPbR6uXUYSSlEz7MbqvQt1uM9QlvLyoIxZPq9ByYZljO5AoHslaCE19IMdMtMxne_2K8DX3PjI0WOiMroqJMkKKxISZtzsnx-xSk/s1600/IMG_5791.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-45221670016234744942015-02-06T11:13:00.002+02:002015-02-25T18:31:28.078+02:00Avokadoja siellä, avokadoja täällä. Testissä myös avokadopuuro! <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olen jo aiemmin muutamaan otteeseen ylistänyt avokadoa blogissani. Ennen ostin niitä kalliiseen kilohintaan syöntikypsinä, koska ne pussissa myytävät halvemmat avokadot olivat aina jotenkin epäkelpoja. Ensin kivikovia ja kun ne sai kypsymään, niin sitten ne oli mätiä. En tiedä, mitä tehdään nykyisin toisin, mutta olen viime aikoina onnistunut saamaan aivan täydellisiä pussiavokadoja. Ainoa ongelma vaan on se, että ne kaikki kypsyvät samaan aikaan, joten niitä on syötävä ihan hirveästi. Sekään ei sinänsä ole minulle ongelma, koska ne on niin hyviä! Jopa kanssani asustelevat kaksi nirsoa syövät niitä.<br />
<br />
Viime päivien hittituote meidän perheessä on ollut banaani-avokadojäätelö. Yksinkertaista, helppoa ja makuraadin mukaan parempaa kuin kaupan jäätelö. Aika paljon sanottu. Olen samaa mieltä ja mikä parasta, tästä jäätelöstä ei tule jälkeenpäin yhtään ällöttävää oloa. Eilen hifistelin ja lisäsin joukkoon muutaman jäisen mansikan ja tuoretta minttua.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmTjm1Yjlvah-pIv8BzNwDxPwgcHRcOxwU6A7Ers3a0-b9kAYinqmnUstp0ZHTV316IpyoZPUTsSxeekYJrqlJd4DfwYyozHqIIwEvbWT0nfLvZY_m2ctyxc3WFNGli7i6aM9IL7If5oA/s1600/IMG_5689.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmTjm1Yjlvah-pIv8BzNwDxPwgcHRcOxwU6A7Ers3a0-b9kAYinqmnUstp0ZHTV316IpyoZPUTsSxeekYJrqlJd4DfwYyozHqIIwEvbWT0nfLvZY_m2ctyxc3WFNGli7i6aM9IL7If5oA/s1600/IMG_5689.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Banaani-avokadojäätelö, mansikka-minttu twistillä.</td></tr>
</tbody></table>
Reseptiä en viitsi kirjoittaa sen kummemmin, koska se on niin naurettavan yksinkertainen. Yksi jäädytetty banaani ja puolikas avokado blenderiin (+halutessaan muita makuja) ja surautetaan kuohkeaksi. Laitan usein joukkoon vähän vaniljaa ja kanelia, jos teen pelkästä banaanista ja avokadosta jäätelön. Tai jos haluaa kirpeämmän version, niin voi lisätä hiukan sitruunamehua joukkoon.<br />
<br />
En ole aikoihin syönyt riisikakkuja. Jostain syystä niihin välillä tulee himo ja sitten syön niitä päivittäin, kunnes tulee stoppi. Viime keväänä rouskuttelin niitä maapähkinävoin ja banaanin kanssa. Tämän kevään hitti (henkilökohtainen hitti ainakin) on riisikakut päällystettynä avokadolla. Päälle ripaus suolaa ja pippuria. Täydellistä!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBR5hUwMohQVcgPa2Fcg1B_Qq-jWbrStlQcXhmsW5ZkDOn1JPzE5VXXzLsKA9eVJ5w_EH1O01LxM4wmH1rL9aMJHUvj09jQea15LXahojFSVP24gPcMHN-khcIbj34CnGK3433qxlg57g/s1600/IMG_5692.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBR5hUwMohQVcgPa2Fcg1B_Qq-jWbrStlQcXhmsW5ZkDOn1JPzE5VXXzLsKA9eVJ5w_EH1O01LxM4wmH1rL9aMJHUvj09jQea15LXahojFSVP24gPcMHN-khcIbj34CnGK3433qxlg57g/s1600/IMG_5692.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Riisikakkua ja avokadoa. Ihanat värit!</td></tr>
</tbody></table>
Tänään selaillessani facebookia, osui silmiini mainos, jonka yhteydessä hehkutettiin uutta reseptiä, "avokadopuuroa". Todellista täsmämarkkinointia kaurapuuro- ja avokadofanille. Pitihän sitä(kin) kokeilla, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että ajatus puuron ja avokadon yhdistämisestä ei kovin houkuttelevalta kuulostanut. Eikä muuten näytä:<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2vcpCmFMKtyXGKjKNDiAsNZ5ZgbZDNTsFG1VcDrdRb90rYNchX9fc0PbVgWVcS8EmStHvJD-Dk0pDQFgOALhfjagLrw7hFbMtANZs5cgGNfWOmCBwkWOYOMhG6RDmuL7YmNwxrfD7AsI/s1600/IMG_5696.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2vcpCmFMKtyXGKjKNDiAsNZ5ZgbZDNTsFG1VcDrdRb90rYNchX9fc0PbVgWVcS8EmStHvJD-Dk0pDQFgOALhfjagLrw7hFbMtANZs5cgGNfWOmCBwkWOYOMhG6RDmuL7YmNwxrfD7AsI/s1600/IMG_5696.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Avokadopuuro</td></tr>
</tbody></table>
Tein mikrossa tavalliseen tapaan kaurapuuron veteen, maustoin suolalla ja valmiiseen puuroon sekoitin muussattua avokadoa. Ei se pahaa ollut, jos nyt ei uudeksi puurosuosikiksikaan noussut. Aika miedosti avokado maistui puuron seassa. Puuron rakenteesta tuli avokadon rasvaisuuden ansiosta "liukkaampaa", joten ei vaatinut joukkoon maitoa tai muuta lisuketta. Banaania viipaloin joukkoon ja se sopi hyvin. Mukavaa vaihtelua aamupuuroon ja varmasti tulen toistekin kokeilemaan.<br />
<br />
Toinen syy, miksi olen avokadoja viime päivinä syönyt paljon, on se, että vatsani on nyt viikon verran oikutellut oikein tosissaan. Jätin kokonaan maidon pois enkä leipiin ole koskenut. Kahvin vaihdoin teehen ja kasviksistakin olen yrittänyt löytää ne helpommin sulavat. Lihaa en ole syönyt muutamaan päivään ollenkaan. Ainoastaan kalaa ja kananmunaa. En enää tiedä, mitä voisin ruokavaliostani karsia ja mikä ongelman aiheuttaa! Aiemmin olen yhdistänyt vatsan turpoamisen, kipuilun ja huonon olon perunaan, ruisleipään, palkokasveihin, maitoon ja keinotekoisiin makeutusaineisiin ja sellaisiin tuotteisiin, mihin on lisätty kuitua (esim."ruuansulatusjugurtit). Nyt en ole syönyt mitään noista ja silti olo on ollut monenä päivänä hirveä. Rajoittuneella ruokavaliolla siis mennään toistaiseksi ja probiootteja syön. Ostin jopa Molkosan-herajuomaa. Onpahan ilkeän makuista/hajuista ainakin veden kanssa juotuna. Katsotaan, saanko kotikonsteilla vatsani kuntoon, vai pitääkö ihan lääkäriin mennä ihmettelemään asiaa. On ennenkin kausittain ryppyillyt, joten mikään uusi ilmiö tämä ei ole. Pitkän aikaa on kuitenkin ollut vatsa hyvässä kunnossa, mutta nyt jälleen huono kausi. <br />
<br />
<br />
<br />
<br />
</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-58722305914266572482015-02-03T13:50:00.000+02:002015-02-03T13:50:49.207+02:00Pähkinäinen bataattikeitto ja kauraleipäset<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Alkaa olla kevättä ilmassa, vaikka ulos katsoessa ei ehkä se ole ensimmäisenä mielessä. Yön aikana lunta on tullut melkoisesti ja meidän takaterassi näyttää tällä hetkellä tältä:<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpFPVkardnMTiCqb2ADxI4WWnSraDT9bLsVRjFkwHNvr2FEmgFhtCqyOnFw89hDD9codWv9qDWVQQEjE6Ir3CJOyCLUOCiBXBVJA2wujkG21TD-Ea8rXcpRVEywMcVIQNBCqHvq72Jhp8/s1600/IMG_5615.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpFPVkardnMTiCqb2ADxI4WWnSraDT9bLsVRjFkwHNvr2FEmgFhtCqyOnFw89hDD9codWv9qDWVQQEjE6Ir3CJOyCLUOCiBXBVJA2wujkG21TD-Ea8rXcpRVEywMcVIQNBCqHvq72Jhp8/s1600/IMG_5615.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Terassikeli</td></tr>
</tbody></table>
Päivä on kuitenkin jo selkeästi pidentynyt ja olo on energisempi. Vaikka en kovin lumesta välitä, niin onhan tuolla ulkona aivan uskomattomat näkymät! Olen myös tauon jälkeen innostunut hölkkäilemään. Joulun jälkeen en ole saanut itsestäni irti mitään huimia urheilullisia suorituksia. On ollut todella laiska olo. Kuten aiemmin totesin, kevät tekee tuloaan ja tekee taas mieli lähteä ulos. Hölkkälenkit olen tosin tehnyt juoksumatolla. Tänään kävin ihastelemassa lumisia maisemia. Ulkoilun jälkeen maistui lämmittävä keitto, jota tein ihanan ystäväni ja naapurini vinkistä. Olipa hyvää! Bataatti ja maapähkinävoi, match made in heaven.<br />
<b><br /></b>
<b>Pähkinäinen bataattikeitto</b><br />
1 bataatti<br />
kanalientä (siis vettä ja kanaliemikuutio :) )<br />
1-2 rkl maapähkinävoita<br />
(Sambal Oelek-chilitahnaa) <br />
<br />
Keitä kuoritut bataattilohkot kanaliemessä pehmeiksi. Sopiva määrä lientä on sen verran, että bataatit juuri ja juuri peittyvät. Lisää maun mukaan maapähkinävoita ja soseuta. Voit lisätä tässä vaiheessa nestettä, jos sose on liian paksua. Itse tykkään, että sosekeitossa on pientä tulisuutta ja lisäsin myös chilitahnaa, mutta sen voi hyvin jättää pois.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrDEiSvzAGOnf2jyV-iodpeyq5yunZudt3o5Vw-qQGL2WIRboZwJd-69TJohYfsch1KmJJzRf88_SyShy9qlCD_aU8Jf8cqWcPo9SMeSwgRYW1RDexf0dSWsLkz0lwTDvMHGtJ4Hx6y8/s1600/IMG_5659.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzrDEiSvzAGOnf2jyV-iodpeyq5yunZudt3o5Vw-qQGL2WIRboZwJd-69TJohYfsch1KmJJzRf88_SyShy9qlCD_aU8Jf8cqWcPo9SMeSwgRYW1RDexf0dSWsLkz0lwTDvMHGtJ4Hx6y8/s1600/IMG_5659.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pähkinäinen bataattikeitto ja kauraleipänen<b><br /></b></td></tr>
</tbody></table>
<b>Kauraleipäset </b>(4 kpl)<br />
2 dl kaurahiutaleita<br />
1 kananmuna<br />
1/4 tl suolaa<br />
1/4 tl leivinjauhetta <br />
pieni tilkka maitoa tai vettä<br />
(juustoraastetta päälle) <br />
<br />
Sekoita hiutaleet, kananmuna, suola ja leivinjauhe keskenään. Lisää sen verran maitoa/vettä, että muodostuu lusikoitava taikina. Eivät leviä juurikaan uunissa, joten levitä lusikan kanssa sopivan malliseksi. Paista 225 asteessa 5-10 min, kunnes ovat kauniin ruskeita.<br />
<br />
En ole aiemmin kovin paljon valokuvaillut, mutta nyt parin vuoden aikana olen innostunut napsimaan kuvia erityisesti luonnosta. Lenkillä en tietenkään kameraa pidä mukana, mutta välillä sielläkin on pakko pysähtyä nappaamaan kännykällä kuva jostain ihmeellisen kauniista asiasta! Olen huomannut, että kuvaamisen myötä luonnossa huomaa paljon enemmän kiinnostavia yksityiskohtia ja sellaista kauneutta, johon ei aiemmin ole kiinnittänyt mitään huomiota. Ei voi kuin ihmetellä ja ihastella, kuinka upeassa maailmassa elämme. Laitan loppuun muutaman kännykällä napsaistun kuvan tämän päivän kävelylenkiltä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiZDeQgWBmQhCtBeZeA-SdvCAlnRUp35QaB9UodJiBFbZfehJbeLEWE9EY6W6WjZz3iu60a1NbSlAsRZEEo3LWhoFGvElmS0f60nuQY5IA-h8Z_ybBkRAA-xthX6G99FHEeGSpjzLoosQ/s1600/IMG_5599.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiZDeQgWBmQhCtBeZeA-SdvCAlnRUp35QaB9UodJiBFbZfehJbeLEWE9EY6W6WjZz3iu60a1NbSlAsRZEEo3LWhoFGvElmS0f60nuQY5IA-h8Z_ybBkRAA-xthX6G99FHEeGSpjzLoosQ/s1600/IMG_5599.jpg" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZRDqTpnCcPU7V6wANkmrTN4VeK-vIdLBTe2andfA7MenIzvZo3y1PQX7M_FmRm7syU4di11rrCj3Tziqjkve4MLY8OZ8Y3mzky8-Ib-f-8VzxEAKyMO2qdf3uh84H9-XUyH7bu2Xj01g/s1600/IMG_5652.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZRDqTpnCcPU7V6wANkmrTN4VeK-vIdLBTe2andfA7MenIzvZo3y1PQX7M_FmRm7syU4di11rrCj3Tziqjkve4MLY8OZ8Y3mzky8-Ib-f-8VzxEAKyMO2qdf3uh84H9-XUyH7bu2Xj01g/s1600/IMG_5652.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0aASdOtRqaLVyCgGVWrEkoOC3u9WqK5JBdJJUbTqqhb9QXLZP6Dwl7M-qtns6d4Wk51tm8slLtK0gFa0mXZopOwYV8kZi2yOwsXTwNYQ46xgruzuidPmDZMiYX4gHnl2ltaJjrg1gnbs/s1600/IMG_5654.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0aASdOtRqaLVyCgGVWrEkoOC3u9WqK5JBdJJUbTqqhb9QXLZP6Dwl7M-qtns6d4Wk51tm8slLtK0gFa0mXZopOwYV8kZi2yOwsXTwNYQ46xgruzuidPmDZMiYX4gHnl2ltaJjrg1gnbs/s1600/IMG_5654.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEDuVu1gEvLHt68qP-63Qo0_wH0UoYIs3nOwD6UpZ-0pLF41Zuo0VDL7NNMZgqwfKEQ933Q3PEtoXRkDELsOqdmn47RvCPi3akJ9exMkXED7KEyDsVcUCoUl4jhHM9P0mT5mDjLXzMrd0/s1600/IMG_5653.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEDuVu1gEvLHt68qP-63Qo0_wH0UoYIs3nOwD6UpZ-0pLF41Zuo0VDL7NNMZgqwfKEQ933Q3PEtoXRkDELsOqdmn47RvCPi3akJ9exMkXED7KEyDsVcUCoUl4jhHM9P0mT5mDjLXzMrd0/s1600/IMG_5653.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg44wfKYT-rf_B6LHO9WfDRTi8nSDCBM2vMkuk8BCo7nK2J7FvdyKO9VxHYWJOnV7exA2KQCLDF3Bka6i3AMDLD2UmdwLhBKXja5zaacvv-DtdTX1b8Px2h5hdEzGKNdxgvmSxCT5yqUjo/s1600/IMG_5655.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg44wfKYT-rf_B6LHO9WfDRTi8nSDCBM2vMkuk8BCo7nK2J7FvdyKO9VxHYWJOnV7exA2KQCLDF3Bka6i3AMDLD2UmdwLhBKXja5zaacvv-DtdTX1b8Px2h5hdEzGKNdxgvmSxCT5yqUjo/s1600/IMG_5655.JPG" height="400" width="300" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-8007136417167306832015-01-30T16:18:00.002+02:002015-01-30T19:20:19.930+02:00Hyviä aamupalavaihtoehtoja puuron sijaan<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Edelleen aamuni alkavat kaurapuuron ja raejuuston voimalla. Ei ole puuron voittanutta, edes hotellin aamupalapöydässä. Silti joskus innostun loihtimaan jotain hieman erilaista päivän tärkeimmälle aterialle. Varsinkin viikonloppuisin on ihan mukava saada vaihtelua aamupalaan. Koska herkän vatsani vuoksi leipä ei tule kyseeseen viikonloppuaamun avauksena, on keksittävä vaihtelua muulla tavoin.<br />
<br />
Tutkiskelin Pinterestin avulla, mitä muilla (lähinnä amerikkalaisilla) on tapana syödä aamuisin. No tietenkin pannukakkuja, mutta minun suuhuni ne eivät oikein aamupalana maistu. Etsin hakusanoilla "clean","eating" ja "breakfast" ja tulokseksi tuli kymmenittäin erilaisia muffinsseja ja "cookieita". Suomalaisittain hieman jopa huvittaa jenkkien hehkutus siitä, kuinka terveellistä kaura ja esimerkiksi mustikat ovat. Luulen, että suurin osa amerikkalaisista pitäisi suomalaistyylistä aamupalaa suorastaan fitness-hifistelynä.<br />
<br />
Pinterest vakoilun tuloksena totesin, että myös amerikkalaisessa "cleaneatingissä" keskeinen raaka-aine on kaura. Siitä loihditaan toinen toistaan houkuttavamman näköisiä pannukakkuja, keksejä, patukoita tai muffinsseja. Opin myös muutamia hyviä termejä, joiden avulla etsiskelin netistä tarkempia ohjeita. <i>"Overnight oats"</i> tai <i>"overnight oatmeal"</i> on tietenkin se, mitä suomalaiset kutsuvat tuorepuuroksi. Netti on pullollaan aivan ihania <a href="http://www.theyummylife.com/Refrigerator_Oatmeal">ohjeita</a> ja joitain niistä on kyllä viimeistään kesähelteellä kokeiltava. Näin talvella syön aamulla mieluiten jotain lämmintä. "<i>Baked oatmeal</i>" on meikäläisittäin uunissa kypsennettyä kauraa. Kyseessä on siis uunissa valmistettava paistos, jonka idea on se, että kaurahiutalaiden joukkoon sekoitetaan munamaito ja lisäksi voi oman makunsa mukaan lisätä esim. omenaa, pähkinöitä, rusinoita tai marjoja. Tuloksena on päältä rapea ja sisältä mehevä paistos, joka syödään maiton kanssa. Tein tänään oman versioni ja tässä tulos:<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi20mEX_SN5SBVNuZcbCYzWuMn6D0K8Vg_d2jAHlLGw23FeIFuhyphenhyphen3IguDytdahvuggODhBVndq7fQc0qWkq48p4mtjvJinQdE4t_a-pHMttdq-1taFWqQFh0x9o0B3AMvgVyMOT1XiL-jc/s1600/IMG_5543.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi20mEX_SN5SBVNuZcbCYzWuMn6D0K8Vg_d2jAHlLGw23FeIFuhyphenhyphen3IguDytdahvuggODhBVndq7fQc0qWkq48p4mtjvJinQdE4t_a-pHMttdq-1taFWqQFh0x9o0B3AMvgVyMOT1XiL-jc/s1600/IMG_5543.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Baked oatmeal eli suomalaisittain kaurapaistos</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirFE6TD19v8DsRWd0K3ADbzSNkGGqB6fwCsNCa7VmUPHFzSaT-TSbfflKO0EAZf4_nQ7m7xb1omUa7x0X9kLODWj-7ZvapyvbPNebJgrfC67fIVZremvDfj3ZDFe8OJ2nQcpL_5_PZE84/s1600/IMG_5544.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirFE6TD19v8DsRWd0K3ADbzSNkGGqB6fwCsNCa7VmUPHFzSaT-TSbfflKO0EAZf4_nQ7m7xb1omUa7x0X9kLODWj-7ZvapyvbPNebJgrfC67fIVZremvDfj3ZDFe8OJ2nQcpL_5_PZE84/s1600/IMG_5544.jpg" height="400" width="342" /></a></div>
<br />
<b>Kaurapaistos</b> (amerikkalaistyyppinen aamupalavaihtoehto) <br />
<br />
3 dl kaurahiutaleita<br />
1 muna<br />
1 dl maitoa<br />
1/4 tl suolaa<br />
Sekaan esim. omena pilkottuna, rusinoita, kanelia, hunajaa, pähkinöitä, marjoja, banaania oman maun mukaan)<br />
(makeutukseksi hunajaa)<br />
<br />
Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita seos voideltuun uunivuokaan. Tein suorakaiteen muotoisessa leipävuoassa. Paista 175 asteessa n. 30 min tai kunnes paistos on kauniin kullanruskea päältä.<br />
<br />
Itse söin mantelimaidon kanssa ja oli hyvää. Omassa versiossani oli omenaa, kanelia ja mantelirouhetta sekä makeutukseksi laitoin vähän hunajaa. Lapset söivät tätä sellaisenaan käsin ja totesivat, että "Vau, saadaan kakkua aamupalaksi". No hieman kakkua paistoksen rakenne muistutti, vaikka ainekset ovat suurinpiirtein samat kuin aamupuurossa. :)<br />
<br />
Jos haluaa tehdä "cookieita", niin samalla ohjeella onnistuvat nekin, kunhan jättää maidon pois.<br />
<br />
Varsin kelpo "aamupalakeksit" syntyvät myös seuraavanlaisella ohjeella. Ei ole aineksilla pilattu tämä ohje, mutta hyviä keksejä tuli. Kelpasi myös nirsoille lapsille. Suluissa olevat ainekset voi hyvin jättää pois.<br />
<br />
<b>Banaani-kaurakeksit</b><br />
<br />
1 kypsä banaani<br />
kaurahiutaleita<br />
(vaniljajauhetta, kanelia)<br />
<br />
Muussaa banaani ja sekoita joukkoon sen verran kaurahiutaleita, että tuloksena on kiinteähkö massa. Lusikoi pellille ja levitä tasaisiksi keksin muotoon (eivät leviä uunissa). Paista uunissa 200 asteessa n. 10 min tai kunnes näyttävät kauniin ruskeilta. Lopputuloksen pitäisi näyttää kutakuinkin tältä:<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmXR9r5lbpBkqKbCjILbbRK6HRhyDlUWoDJbTHjTQTRe6xdJr0YWcI_cve0tZTIlNNqJf15esWhC7MidGJGAWNGo3ty7KbtQuyj1qrEGCJJU5UfvUzrhaXDMCOv0oi1Gh2vVsqg2eOGrc/s1600/IMG_5517.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmXR9r5lbpBkqKbCjILbbRK6HRhyDlUWoDJbTHjTQTRe6xdJr0YWcI_cve0tZTIlNNqJf15esWhC7MidGJGAWNGo3ty7KbtQuyj1qrEGCJJU5UfvUzrhaXDMCOv0oi1Gh2vVsqg2eOGrc/s1600/IMG_5517.jpg" height="400" width="332" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Banaani-kaurakeksit</td></tr>
</tbody></table>
Ja vielä tarjoiluehdotus.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvFsTtSW7whl8XdmfKtJBH94Yr16Ib9f5h3Gl8Jp_1ieMkDzYERl25r_BSmU7YzsVekgeXVM6x6B7RG3WGaqSN3-DqaCrBPDr1Q_vdP-JXpb5lBVpfQAbX1UEfrpCKm-ATrcAfCHD34LE/s1600/IMG_5519.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvFsTtSW7whl8XdmfKtJBH94Yr16Ib9f5h3Gl8Jp_1ieMkDzYERl25r_BSmU7YzsVekgeXVM6x6B7RG3WGaqSN3-DqaCrBPDr1Q_vdP-JXpb5lBVpfQAbX1UEfrpCKm-ATrcAfCHD34LE/s1600/IMG_5519.jpg" height="380" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Banaani-kaurakeksit rahkan ja marjojen kera</td></tr>
</tbody></table>
Yksi amerikkalaisten"cleaneating"-raaka-aineiden suosikki on maapähkinävoi. Käytän maapähkinävoita kausittain kaurapuuron joukossa, mutta nyt on pitkään vallinnut mpv-vapaa kausi. Purkillinen tuota tahmaista tavaraa nökötti jääkaapissa, mutta Pinterestistä löytyi apu sen tuhoamiseksi. Kolmen aineen maapähkinävoikeksit. No en välttämättä ihan aamupalaksi näitä söisi, mutta kahvin/teen seurana maistui ja myös nämä läpäisivät nirson makuraadin arvion.<br />
<br />
<b>Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit </b>(luontaisesti gluteeniton, jauhoton<b>)</b><br />
<br />
1 1/2 dl maapähkinävoita<br />
1 kananmuna<br />
1 rkl hunajaa<br />
<br />
Sekoita ainekset keskenään lusikalla (voi vaikuttaa alkuun epätoivoiselta, mutta melko helposti onnistui) ja lusikoi nokareiksi pellille. Paista 175 asteessa n. 5-7 min.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcr3RJQECllZ1CBG5E2HtcX69cTcudbwqxvEOR4NZ7YBmGXgmfZqt-E2M646N5HhpMG4euGgU5YaZCJ65pOgzUwcdTR_M8mYtz9hwDHTBkG66j0CGCdBQhuZPkrX65pj2Q61zTfpHD-6I/s1600/IMG_5547.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcr3RJQECllZ1CBG5E2HtcX69cTcudbwqxvEOR4NZ7YBmGXgmfZqt-E2M646N5HhpMG4euGgU5YaZCJ65pOgzUwcdTR_M8mYtz9hwDHTBkG66j0CGCdBQhuZPkrX65pj2Q61zTfpHD-6I/s1600/IMG_5547.jpg" height="400" width="368" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolmen raaka-aineen maapähkinävoikeksit</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoi5Fen2Ex4VwiBqwt66hyphenhyphenNH5uqKO_9i6oGEXXqxo3JHI8a48eteXbaGEVeaJh9MJ3FHvNMOG1SosSXutwHYW0E4KM8-0Z7d-dcXIui-5MIfc75tzT3IWxetleowNxZFrrr8Zef63zUx4/s1600/IMG_5557.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoi5Fen2Ex4VwiBqwt66hyphenhyphenNH5uqKO_9i6oGEXXqxo3JHI8a48eteXbaGEVeaJh9MJ3FHvNMOG1SosSXutwHYW0E4KM8-0Z7d-dcXIui-5MIfc75tzT3IWxetleowNxZFrrr8Zef63zUx4/s1600/IMG_5557.jpg" height="400" width="380" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr>
</tbody></table>
Tämmöisiä herkkuja tällä kertaa. Tuosta "baked oatmealista" tuli mieleen, että makeuttamattomana versiona ja esim. siemenillä höystettynä se voisi toimia leipänä! Juustoa, leikkelettä ja kurkkua päälle...Menee kokeiluun. :) <br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-35482848184406446252015-01-27T18:42:00.004+02:002015-01-27T18:53:27.728+02:00Helpottaako valittaminen oloa? <div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Jokaisella on varmasti päiviä, jolloin on hyvin vaikea keksiä mitään positiivista sanottavaa. Tekisi mieli valittaa ihan kaikesta, velloa itsesäälissä ja olla kateellinen muille. Muilla kun selvästi on kaikki kivemmin kuin minulla.<br />
<br />
Aloitetaan valitusvirsi siitä, että olen kipeä. Joka lihasta särkee ja keuhkoja painaa. Voi minua raukkaa! Poikanikin on kipeä. Niin kovassa kuumeessa, että höpötteli koko viime yön unissaan kaikenlaista sekavaa ja heräili muutaman kerran juomaan. Kissa oksensi epäilemättä kaikki viime viikon aikana syömänsä ruuat keskelle nukkamattoa. Sekin vielä! Kun on yksin aikuisena talossa, ei vaan voi vetää peittoa korville ja sanoa, ettei jaksa. Pakko on myös tehdä ruokaa (ainakin sille yhdelle terveelle perheenjäsenelle) ja siivoilla keittiö, koska kukaan muu niitä ei tee. Ihana naapuri tarjoutui tuomaan kaupasta jotain, jos on tarvetta. Sanoin kuitenkin käyväni itse, koska tarvetta oli kolmen kauppakassillisen verran. :D Ajattelin ostaa jääkaapiin täyteen siltä varalta, että olen kohta yhtä kipeä kuin poikani. Eikä se itse kaupassakäynti niin rankka juttu ollut, mutta niiden kassien kantaminen sisään...Miten voi arkiset asiat tuntua kipeänä lähes mahdottomilta tehtäviltä?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCy9fIBrf-2b-AVqMFSJmHCLEWXIXM-GDsWtfSNBw3MeABPKip2NgjLkRshd3y9n5XW_RpTszfO3ZnUcykpcjjmiFuXHltN94iPR5fFAsmzZF5Yu6NOF-XQjncphSEIEqHRhO-Kx9RmTQ/s1600/IMG_5536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCy9fIBrf-2b-AVqMFSJmHCLEWXIXM-GDsWtfSNBw3MeABPKip2NgjLkRshd3y9n5XW_RpTszfO3ZnUcykpcjjmiFuXHltN94iPR5fFAsmzZF5Yu6NOF-XQjncphSEIEqHRhO-Kx9RmTQ/s1600/IMG_5536.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Epätoivon hetki kaupan liukuportaissa. Millä saan siirtymään nämä autoon ja autosta jääkaappiin?</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Kotiin ajellessani mietin, että voisin kuuluttaa koko maailmalle, tai no ainakin fb-kavereille, miten kurjaa ja RANKKAA mun elämä on! Katsokaa nyt, mä kävin kaupassa ja ihan yksin!! Hoidan lapset, kolme kissaa ja kodin, vaikka kuumeessa. Eipä sillä, tottahan tuo on. Mutta auttaako valittaminen siihen tunteeseen, että on rankkaa? Helpottaako se niiden asioiden tekemistä, mitkä on yksinkertaisesti vaan pakko tehdä? Eipä taida helpottaa. Päinvastoin, negatiivisissa tunteissa vellominen syö energiaa. Kauppakassit tuntuvat paljon painavemmilta ja niiden tyhjentäminen jääkaappiin hirmuisen isolta työtä, jos asiaa oikein alkaa vatvomaan.<br />
<br />
Päätin suhtautua asiaan niin, että homma on nyt vaan hoidettava. Yksi kassi kerrallaan ja turhia narisematta. Huomasin pian olevani kiitollinen siitä, että minulla ylipäätään on rahaa ostaa ruokaa ja käytössä auto, jolla saan ne toimitettua peräti kotiovelle saakka. Vaikka nyt juuri tällä hetkellä on olo kipeä, niin huomasin myös iloitsevani siitä, että suurimman osan vuodesta olo ei ole näin kurja. Olen siis varsin kiitollinen terveydestä. Jos ei välillä olisi kipeä, ei ehkä osaisi arvostaa terveyttä niin paljon. Ja influenssa sentään menee yleensä parissa viikossa ohi.<br />
<br />
Ystäväni kertoi katselleensa kauppareissulla kateellisena vanhempaa pariskuntaa, joka teki ostoksiaan kaikessa rauhassa ja poistui kaupasta yhden pikkukassin kera. Itse mietin tänään aivan samaa, kun kurvailin kaupan käytäviä täysien ostoskärryjen kanssa ja edelläni meni mieshenkilö ostoskorissaan muutama tuote. Hetken tunsin suurta kateutta tuon miehen helppoa (ja halpaa) elämää kohtaan. Sitten ajattelin, että haluisinko oikeasti vaihtaa osia. Vaikka ruokaostoksiin saa helposti kulumaan satasen ja niiden pakkailu ja kotiin kantaminen ovat rutkasti työläämpiä kuin sinkkukoriostosten, niin en mistään hinnasta vaihtaisi elämääni kenenkään toisen elämään.<br />
<br />
Olosuhteita on paljon vaikeampi muuttaa kuin suhtautumista niihin. Pienistä asioista kasvaa vuoria, jos käyttää energiansa siihen, että manaa ne isoiksi. Oma olo vaan pahenee sillä, että negatiivisia ajatuksia kierrättää päänsä sisällä. Jos sen sijaan päättää valita positiivisen tai edes neutraalin tavan lähestyä arjen haasteita, voi huomata, etteivät ne niin ylitsepääsemättömiä olleetkaan. Valittamalla ei kertaakaan ole oma olo ainakaan parantunut. Välillä on toki saatava purkaa myös pahaa mieltään, mutta on eri asia tehdä sitä kerta toisensa jälkeen samoista asioista. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFji-IZP477bYEGt6Z3oDVl3V1Kq2S10aIjr6kR9E8Yd8QdMk5czzgsm7rny3bW85tq_2yEGeSINLlIskPqHYn5pav4XcuRdf-SFCrh362usovjTaOZ1Ab0ejL8Mcr9FYvrg7LFHsqQRU/s1600/IMG_5531.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFji-IZP477bYEGt6Z3oDVl3V1Kq2S10aIjr6kR9E8Yd8QdMk5czzgsm7rny3bW85tq_2yEGeSINLlIskPqHYn5pav4XcuRdf-SFCrh362usovjTaOZ1Ab0ejL8Mcr9FYvrg7LFHsqQRU/s1600/IMG_5531.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ystävää ei jätetä. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-45629223693469028542015-01-15T13:37:00.001+02:002015-01-15T13:37:07.208+02:00Turhautumista, tavoitteita ja tuloksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kaikilla on varmaan kausia, kun ei oikein mikään kiinnosta. Normaalisti pidän itseäni positiivisena ihmisenä, joka löytää synkimmistäkin asioista ne valoisat puolet. Enkä nytkään koe elämääni mitenkään kurjaksi, mutta turhautuneisuus on varmaan oikea sana kuvaamaan tämänhetkistä olotilaa.<br />
<br />
Viime talvena ja keväänä olin täynnä energiaa. Oli hauskaa tavata uusia ihmisiä ja oli jokin päämäärä kaikessa. Tavoitteeni oli oppia nauttimaan juoksemisesta, saada opintoja suoritettua hyvällä tahdilla ja ehkä myös löytää hyvä kumppani elämää jakamaan. Oli myös joitakin ammatillisia tavoitteita ja näkemys siitä, mihin opinnoissani tähtään. Noista jutuista näyttää toteutuneen tuo ensimmäinen, muut tavoitteet ovat enemmän tai vähemmän karahtaneet kiville tai polkevat pakoillaan eikä oikein energiaa niiden asioiden muuttamiseen edes tällä hetkellä ole. Missä on motivaatio? Into? Jotain radikaalia muutosta kaivattaisiin nyt!!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr0X1BRhhOiSABgqMYQ3aW7dzXvRjfNlQSYuyUKXmbHidCE9oVbfu0RPkWC_BO39pbjzoxNdrgm583-awY7GN8O3PrbXJ-adfaE0GnNQT2AU-wF8R3sRC-z2N1Kn3ns42D_54a-F1vfIA/s1600/IMG_5416.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr0X1BRhhOiSABgqMYQ3aW7dzXvRjfNlQSYuyUKXmbHidCE9oVbfu0RPkWC_BO39pbjzoxNdrgm583-awY7GN8O3PrbXJ-adfaE0GnNQT2AU-wF8R3sRC-z2N1Kn3ns42D_54a-F1vfIA/s1600/IMG_5416.JPG" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jotkut aamut ovat aikaisen heräämisen arvoisia! </td></tr>
</tbody></table>
Huomaan olevani tyytymätön siihen, että elämä on tällä hetkellä niin kesken. On ihan hirveästi avoimia asioita, joihin toivoisi jotain pikaista ratkaisua. Pitäisi pystyä nauttimaan myös matkasta eikä odottaa ainoastaan perille pääsyä. Pitäisi myös pystyä nauttimaan talvesta eikä odottaa vain kesää! :)<br />
<br />
Lupasin joulukuussa, että laitan itsestäni jonkun kokovartalokuvan kuukausittain blogiin, niin että ainakin itsellä säilyy motivaatio pysyä kunnossa. Aloin miettiä, että onko uudistuneet elämäntavat enää kiinni ulkoisesta "paineesta" pysyä kuosissa. Tulin siihen tulokseen, että eivät! Ensin kuitenkin ne kuvat, koska lupasin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJCQryYhoONbsM_r-kJX3UNGG1aWC710P03G6OU-awn8hN37vtJXLMdn5c8MQ1tubU-A9LpaNChOPjlw1pNJL6Ahqmp33R1NUtHytCm0g3520kibcU4IOkUtk3joPts8r-My9mlH5USfg/s1600/IMG_5463.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJCQryYhoONbsM_r-kJX3UNGG1aWC710P03G6OU-awn8hN37vtJXLMdn5c8MQ1tubU-A9LpaNChOPjlw1pNJL6Ahqmp33R1NUtHytCm0g3520kibcU4IOkUtk3joPts8r-My9mlH5USfg/s1600/IMG_5463.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nämä peiliselfiet on aina yhtä noloja... </td></tr>
</tbody></table>
Huomaan nyt, että kun olen jo pitkään syönyt puhdasta ja ravitsevaa ruokaa, osaan paremmin kuunnella oman kropan viestejä siitä, mitä ravintoa se vaatii. Joskus tekee mieli syödä enemmän hiilihydraatteja ja se luultavasti on elimistön viesti siitä, että niitä silloin tarvitaan. Joskus myös iskee pakottava tarve saada esimerkiksi appelsiinituoremehua, vaikka en normaalisti mehuja juo. Talvella tekee mieli erilaisia ruokia kuin kesällä ja siihen on luultavasti ihan fysiologiset syynsä. Kesällä enemmän tuoreita kasviksia ja kylmiä ruokia, kun taas talvella syön kasvikseni mieluiten lämpiminä.<br />
<br />
Silloin kuin vielä elin roskaruualla ja karkilla, en tällaisia viestejä kuullut. Minulla ei myöskään ollut mitään käsitystä niistä energiamääristä, mitä söin. Ihmettelin vaan, että miksi lihon, vaikka en oikeastaan syö mitään. Uskon, että oikean ravinnon puute sekoittaa ihmisen luontaisen kyvyn säädellä syömisiään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGobNc95_RibD2Jmd-HhrVZPI-LSJ6LNQmhtytk1sBamyaUz40QTihyIPSIRqyVxzQ3bHaDhApEBn6ecfZunnjtu_eLDccCimnx0qP-QBl58-wXITYr34JUnOT1ct7r0OnYFFe8aWFZRY/s1600/IMG_5458.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGobNc95_RibD2Jmd-HhrVZPI-LSJ6LNQmhtytk1sBamyaUz40QTihyIPSIRqyVxzQ3bHaDhApEBn6ecfZunnjtu_eLDccCimnx0qP-QBl58-wXITYr34JUnOT1ct7r0OnYFFe8aWFZRY/s1600/IMG_5458.jpg" height="400" width="351" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Parasta pikaruokaa!</td></tr>
</tbody></table>
Ennen palkitsin itseni ruualla. Jos oli ollut rankka päivä, niin ansaitsin illalla mielestäni herkkuja. Jos oli ollut tosi mukava päivä, niin pitihän sen kunniaksi myös herkutella. Nyt tuo ajattelumalli tuntuu todella kaukaiselta. Toisaalta huomaan tunteiden vaikuttavan edelleen syömiseeni jossain määrin, mutta päinvastaisella tavalla. Kun on stressiä tai muita murheita, ei tee mieli syödä mitään. Paras lääke ruokahaluttomuuteen on syöminen. Muutaman päivän kun pakottaa itsensä syömään kunnollista ruokaa säännöllisesti, niin ruokahalu palautuu ja olo paranee jo sillä. <br />
<br />
Nyt yritän potkia itseni tästä jumitusturhautumis-olotilasta yli ja alkaa tekemään jotain omien tavoitteiden selkeyttämiseksi ja niiden saavuttamiseksi! Ensimmäinen toimenpide tänään voisi olla itsensä raahaaminen ulos. Siellä paistaa aurinko! <br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-3232950024664209142015-01-01T11:40:00.000+02:002015-01-01T11:43:52.685+02:00Rasiaruokia, rahkaa ja uuden vuoden lupauksia<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Siinä mielessä otsikko hämää, että en tehnyt niin ainoatakaan uuden vuoden lupausta, koska tähän ikään olen jo oppinut, että aika harvat lupaukset on tehty pidettäväksi. Jos jotain olisi pitänyt luvata, niin ehkä sen, että kunnioitan tänä vuonna enemmän itseäni enkä anna muiden kohdella minua siten kuin en muitakaan kohtelisi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
On jännä juttu, miten yksi päivä voi vaikuttaa psyykkisesti niin paljon! Joulukuun viimeinen päivä on aina jotenkin synkkä ja täynnä kaikkea vanhaa. Tammikuun ensimmäinen päivä taas on täynnä fiilistä paremmasta. Jos vielä joulukuun lopulla kaivellaan viimeisiä lanttulaatikon rippeitä, niin tammikuussa suuntaudutaan jo kevääseen ja raikkaisiin ja värikkäisiin ruokiin. Näin ainakin itselläni käy. Se ruoanlaiton ilo, mikä viimeistään marraskuun pimeässä katoaa, palaa taas. Niinpä eilen kokkailin jo rasiaruokia. Siis valmiita ateroita pakasterasioihin. Voi kuulostaa melko tylsälle, mutta muuten ei tulisi vain itselle tehtyä kunnon ruokaa.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhujbJp02QQEn-ouU82oEunTy35IJtLkK5I7KQklAkKm5YR6c7RV8Hr-uta8iDiPsYNkbyWncemCOeO9jLnyyNuhrJbQxvCClyoNmqCSa3SpW-htNCIhRbVjNXf5T0NJBFR5guBovi_yKk/s1600/IMG_5356.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhujbJp02QQEn-ouU82oEunTy35IJtLkK5I7KQklAkKm5YR6c7RV8Hr-uta8iDiPsYNkbyWncemCOeO9jLnyyNuhrJbQxvCClyoNmqCSa3SpW-htNCIhRbVjNXf5T0NJBFR5guBovi_yKk/s1600/IMG_5356.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eikö näytäkin houkuttelevalta? </td></tr>
</tbody></table>
Jouluna "säännöllinen" ruokailu sai hiukan eri merkityksen kuin normaalisti. Jääkaapilla tuli käytyä aika säännöllisesti ja välissä vielä herkkuja. Ihme kyllä, painoon ei moinen pyllyily vaikuttanut, mutta toki huomaan, että turvotusta on tullut. Olo ei ole freesi eikä timmi. Eikä ihme, kun parin viikon aikana on vietetty kunnon hiilarikekkereitä. Nyt on edessä paluu arkeen, eikä se vaikuta yhtään ikävältä vaihtoehdolta!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4TeqLExxIWVPzlYqrw-za5lY36lvRs64UVsDmUCOS1eq5pgf13s2vgn6QBYkhduTcU8zS_merzt0trgWFO5j_A2wmnz7VHAsAhJHWv0DcQk1cZ9h-0UaSfRU-J93gIeqpQwcfajswxio/s1600/IMG_5362.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4TeqLExxIWVPzlYqrw-za5lY36lvRs64UVsDmUCOS1eq5pgf13s2vgn6QBYkhduTcU8zS_merzt0trgWFO5j_A2wmnz7VHAsAhJHWv0DcQk1cZ9h-0UaSfRU-J93gIeqpQwcfajswxio/s1600/IMG_5362.jpg" height="400" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näyttää ruualta. </td></tr>
</tbody></table>
Juttelin ystävän kanssa siitä, että terveellinen ruoka on lopulta aika yksinkertainen juttu. Jos ruoka-annoksessa kaikki ainesosat on tunnistettavissa siksi, mitä ne on, niin ruoka luultavasti on ravitsevaa ja hyvää. Kuten tuossa minun ateriassani on riisiä, kanaa ja kasviksia. Kaiken tunnistaa. Sen sijaan tiedätkö, mitä suuhusi pistät, jos edessäsi on esim. eineslihapullia tai kebab-ateria?<br />
<br />
Turhan tiukkapipoksi ei silti kannata ryhtyä. Liian tiukka pipo meinaan kiristää päätä. :)<br />
<br />
Aamulla syön kaurapuuroa, raejuustolla ja mehukeitolla/marjoilla. Kahdella aterialla kalaa, kanaa tai lihaa ja riisiä. Niin ja kasviksia tietenkin. Väli- ja iltapalaksi rahkaa/raejuustoa ja hedelmiä ja marjoja. Näillä mennään.<br />
<br />
Vielä yksi juttu, jota en ehkä ole muistanut hehkuttaa. Nimittäin <b>kylmäpuristettu kookosöljy</b>!! Aine, josta ollaan montaa mieltä enkä nyt perustele sen terveellisyyttä tieteellisesti vaan ihan oman kokemuksen perusteella. Koko sen ajan, kun kookosöljy on kuulunut päivittäiseen ruokavaliooni, olen pysynyt hoikkana. Lisään sitä joka aamu lusikallisen aamupuuroon. Pikku flunssat eivät myöskään ole vaivanneet, koska kookosöljy on luonnon antibiootti. Minulla on yksi purkki keittiössä ja toinen kylppärissä. Käytän kookosöljyä myös nykyisin meikinpoistoon. Toimii loistavasti eikä tule allergiaoireita, kuten melkein mistä tahansa muista tuotteista saan. Silloin tällöin myös sutaisen samaa tavaraa hiuksiini hoitoaineeksi. Ja kuorinta-aineen teen kookosöljystä ja suolasta. Voi sillä myöskin hampaat pestä tai käyttää suuveden asemasta. Jotkut vannoo kovastikin sen nimeen hampaiden puhdistuksessa, mutta pesen kyllä edelleenkin hampaani ihan normi hammastahnalla. Tulipa vaan mieleen tämäkin käyttötarkoitus. :)<br />
<br />
Vuoden eka biisi. Voin samastua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<object class="BLOGGER-youtube-video" classid="clsid:D27CDB6E-AE6D-11cf-96B8-444553540000" codebase="http://download.macromedia.com/pub/shockwave/cabs/flash/swflash.cab#version=6,0,40,0" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/W0VQXZ_qhlU/0.jpg" height="266" width="320"><param name="movie" value="https://youtube.googleapis.com/v/W0VQXZ_qhlU&source=uds" /><param name="bgcolor" value="#FFFFFF" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><embed width="320" height="266" src="https://youtube.googleapis.com/v/W0VQXZ_qhlU&source=uds" type="application/x-shockwave-flash" allowfullscreen="true"></embed></object></div>
<br />
<a name='more'></a><br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-33548527815356516862014-12-10T12:37:00.000+02:002014-12-10T12:37:25.618+02:00Suklaadieetti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Itsenäisyyspäivänä tapahtui se, mikä oli jo marraskuun puolivälistä saakka leijunut ilmassa, mutta olin pystynyt taistelemaan sitä vastaan. Nyt en enää pystynyt. Antauduin jouluherkutteluille. Se sai alkunsa Citymarketin joulunavajaisista, josta ostin "lahjaksi" konvehtirasioita kaksi yhden hinnalla. Samalla viikolla tarjoukseen tulivat Fazerin makeisboxit, kolme kympillä. Pitihän tarjous hyväksikäyttää, lahjaksi tai yllätysvieraiden varalta. Vaikka suljin lahjasuklaat työhuoneen komeroon, niin ne suorastaan huusivat nimeäni. No, ehkä avaan yhden rasian ja vain maistan. Se oli virhe. Naurattaisi, jos ei hävettäisi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQI6Xz7ehMJ5FPIkZ5e6Fo2YRChcZZiNkGpPFfH429RbJLN8sM294_CEb7lEIn-2Qq4Gvy0UUeiTEbLkKsFbr6F1fwABcfJr5MQKPa2fybKsWBheqnkwFczRwVfAOiuCefvbJrMtA6giM/s1600/DSC_0762.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQI6Xz7ehMJ5FPIkZ5e6Fo2YRChcZZiNkGpPFfH429RbJLN8sM294_CEb7lEIn-2Qq4Gvy0UUeiTEbLkKsFbr6F1fwABcfJr5MQKPa2fybKsWBheqnkwFczRwVfAOiuCefvbJrMtA6giM/s1600/DSC_0762.JPG" height="266" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää. (En ole saanut ilmaisia konvehteja enkä muitakaan lahjuksia kyseisestä firmasta)</td></tr>
</tbody></table>
Vielä, kun suklaan syöntiin lisätään se, että viikonloppu meni lähes kokonaan sohvalla löhöillen ja Bonesia katsellen, niin hiukan pelotti astua tänään vaa'alle. Pakko tähän väliin mainita, että kävin sentään viikonlopun aikana laatuseurassa katsomassa Autolla Nepaliin. No niin no. Ei se kyllä noin niin kuin liikunnan tai liikkumattomuuden kannalta kauheasti eroa sohvalla löhöilystä. Mutta oli kyllä vaikuttava elokuva! Siihen vaakaan. Joko se on rikki tai sitten olen keksinyt uuden loistodieetin. Syö suklaata ja paino putoaa! Ehkä ne vaan on ne lihakset, jotka surkastuvat ja siksi vaaka näyttää iloisesti pienempiä lukemia. Oli, miten oli. Olo ei ainakaan ole kovin hyvä suklaata mussuttaessa, joten ei tästä tapaa tule. Viimeistään uuden vuoden aattona on kaapit tyhjennettävä viimeisistäkin sokeriherkuista, niin eipähän sitten enää huutele sieltä. Niin ja tammikuussa alan myös valmistautumaan uuteen juoksukauteen. Ehkä sielläkin on jotain uusia tavoitteita...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZxK1DU1RQZDmozOzQzxT7Z8Eya_NPy6V6nbKnKtMwPDpYg3bTw07DUXQsHW5JuoRDLLn_kaUI9TJOnvWmtW3aooHco0SGn10XVTDWYDFq1QpY47q4pMrAJTwM1QhpBpFv5vkfTP46zEI/s1600/DSC_0763.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZxK1DU1RQZDmozOzQzxT7Z8Eya_NPy6V6nbKnKtMwPDpYg3bTw07DUXQsHW5JuoRDLLn_kaUI9TJOnvWmtW3aooHco0SGn10XVTDWYDFq1QpY47q4pMrAJTwM1QhpBpFv5vkfTP46zEI/s1600/DSC_0763.jpg" height="400" width="311" /> </a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ennen kuin hypätään tammikuuhun ja aletaan odottaa kevättä, nautitaan joulusta! Vaikka olo on ollut viime päivinä aika laiska, niin parin viikon lepo rasittavasta liikunnasta tuskin tekee vielä mainittavaa tuhoa kunnolle. Päin vastoin. Ja herkuttelu, kohtuuden rajoissa pysyen, tekee ihan hyvää pääkopalle välillä. Vuoden vaihtuessa vedetään taas tiukempaa linjaa ja aletaan valmistautumaan kohti bikinikautta. Melko harvoin tosin tulee kuljeskeltua bikeissä, mutta kuvaannollisesti tarkoittaen kautta, jolloin pukeudutaan kokovartalotoppa-asua kevyemmin.<br />
<br />
Koska blogi on minulle myös motivaattori toteuttaa ne asiat, joista täällä kirjoittelen eli elää terveellisesti ja huolehtia itsestäni ja kunnostani, niin tammikuusta lähtien laitan taas kuukausittain kokovartalokuvan itsestäni. Pysyy joku roti jouluherkutteluissa, kun on "vastuussa" joillekin ja haluaa edelleen olla esimerkkinä siitä, että jokainen pystyy elämänmuutokseen, jos vain haluaa!</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-44130690294460698712014-12-01T15:13:00.002+02:002014-12-01T15:13:26.970+02:00Avokado-suklaamousse<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Yksi lempiraaka-aineistani on avokado. Saattaa olla, että olen asiasta jo aiemmin maininnut, mutta varmuuden vuoksi kerron uudelleen. Hedelmä, joka sopii kuin nenä päähän niin makeaisiin herkkuihin kuin suolaisiin ruokiin. Kana- tai tonnikalasalaatin avokado nostaa aivan uudelle tasolle. Käy myös sellaisenaan halkaistuna suoraan lusikoitavaksi pikaruuaksi. :)<br />
<br />
Kun ensimmäisen kerran itse ostin avokadoa kotiini vuosia sitten, olin hiukan epäluuloinen. En ollut tottunut avokadon makuun, mutta olin lukenut sen terveellisyydestä. Niinpä mietin helpointa keinoa saada alas moinen terveyspommi, ja tulin siihen tulokseen, että smoothie on vastaus ongelmaan. Banaania, avokadoa sekä loraus sitruunamehua ja tuloksena oli uskomattoman kermainen ja hyvänmakuinen smoothie. Pikkuhiljaa totuin avokadon makuun jopa niinkin hyvin, että minusta tuli oikea avokadojen suurkuluttaja.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBAyHMT6JtWgqQ4RKMn9QTK3_lkvYp6fmxf4p6fjZAjuuheo1amfQRHzCh_yIy9A58BGWH8W5QI3FKo71MMuvKGQ9ROgdxYMaVWeQgBoIA9s-hQbemJhyphenhyphenTPuiSvlf7t96VhYqF5HysuCM/s1600/DSC_0729.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBAyHMT6JtWgqQ4RKMn9QTK3_lkvYp6fmxf4p6fjZAjuuheo1amfQRHzCh_yIy9A58BGWH8W5QI3FKo71MMuvKGQ9ROgdxYMaVWeQgBoIA9s-hQbemJhyphenhyphenTPuiSvlf7t96VhYqF5HysuCM/s1600/DSC_0729.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Avokado-suklaamousse näppärästi pilttipurkista tarjoiltuna.</td></tr>
</tbody></table>
Olin lähes unohtanut avokadon käyttökelpoisuuden kerman korvaajana makeissa herkuissa, kunnes törmäsin useissa blogeissa avokado-suklaamousseen. Ohjeissa on monenlaisia variaatioita. Kokeilin viime kesänä ensimmäisen kerran jotain reseptiä, mutta en ollut ollenkaan vakuuttunut moussen mausta. Ei se pahaa ollut, mutta sanotaanko niin, että on pikkuisen parempiakin mousseja tullut maistettua. Tämä versio oli kuitenkin sellainen, että kehtaan sen tänne laittaa. Mielestäni oli oikein hyvää! Ja superterveellistäkin vielä. Hiukan eri sarjassa painii tämä kuin kaupan lisäainevanukkaat. En kerennyt testaamaan valmista tuotetta lasten makunystyröihin, koska se katosi tuosta purkista hyvin nopeasti kuvan ottamisen jälkeen. <br />
<br />
Välihuomautuksena on mainittava, että tähän käytettävien avokadon ja banaanin on oltava täysin kypsiä. Mausta tulee kitkerä, jos nämä ainekset ovat puolikypsiä.<br />
<b><br /></b>
<b>Avokado-suklaamousse</b><br />
1 kypsä avokado<br />
puolikas banaani<br />
(pari kuivattua kivetöntä taatelia)<br />
2-3 rkl raakakaakaojauhetta tai tavallista sokeritonta kaakaojauhetta<br />
1 rkl kookosöljyä<br />
loraus mantelimaitoa tai kookosmaitoa (itse käytin ihan tavallista luomukevytmaitoa, toimi)<br />
ripaus suolaa<br />
vaniljauutetta tai jauhetta<br />
<br />
Kaikki ainekset maitoa lukuunottamatta blenderiin ja surautetaan sileäksi. Seoksen paksuutta voi säätellä maidon avulla. Jos haluaa lisämakeutta (banaanista ja taatelista tulee mielestäni riittävästi) voi lisätä hunajaa. Laitetaan jääkaappiin ja annetaan jäähtyä viileäksi ennen tarjoilua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8o0Ps-aPcPuokh4jA3UHzdPaHxLit0UhbL1B2LC2HewyznApR66phITMGIosN9eQEK_DxLxIktZ9TctZWZoH2i-T1hIVTMB_ZDYCEvrUbxDZ3Oz_k3wUWMP2O8u0cSpFTmtGyPPkiy38/s1600/DSC_0744.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8o0Ps-aPcPuokh4jA3UHzdPaHxLit0UhbL1B2LC2HewyznApR66phITMGIosN9eQEK_DxLxIktZ9TctZWZoH2i-T1hIVTMB_ZDYCEvrUbxDZ3Oz_k3wUWMP2O8u0cSpFTmtGyPPkiy38/s1600/DSC_0744.JPG" height="260" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-17710760774037556722014-11-28T13:12:00.000+02:002014-11-28T13:12:21.649+02:00Kun ei sovi muottiin<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Vielä muutama vuosi sitten vaateostoksilla käynnin jälkeen tuli tunne, että viikkoon ei tarvitse syödä muuta kuin salaattia. Nyt kun kävin vaateostoksilla, marssin kaupasta suoraan ostamaan ruuaksi pizzan ja jälkkäriksi suklaata! Koon 34 hame pyörii päällä eikä pienempiä kokoja ole tarjolla (ainakaan tämän paikkakunnan kaupoissa). Voi sekin ärsyttää aika paljon. Melkein joka vaatekaupassa on nykyisin "Great girls"-osasto, mikä sinänsä on hienoa. Mutta pitääkö pienikokoisten ostaa vaatteensa lasten/nuortenvaateosastolta?? Yritin eilen tehdä tilausta Lindexistä, Kappahlista, Ellokselta ja Halensilta. Jäi yrityksen asteelle, koska en millään sovi siihen muottiin, johon naisen pitäisi sopia. Joku voi ajatella, että hölmöä valittaa tämmöisestä asiasta, mutta ei paljoa hymyilytä, kun kaupasta ei oikeasti löydy yhtäkään sopivaa vaatekappaletta. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPy8L3UJw_vTEOEsl0scg38ujCHWMBK8PJOLVnanh5kVqq59YVr7OGn35j9I2mZUnJ8lxOm4Vlqilg8vFZL7ZELJQSfdn8rUlee2puuH3wWme0QxbhnV9G-plOK9qOcwH8z5rf-paLP88/s1600/IMG_4954.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPy8L3UJw_vTEOEsl0scg38ujCHWMBK8PJOLVnanh5kVqq59YVr7OGn35j9I2mZUnJ8lxOm4Vlqilg8vFZL7ZELJQSfdn8rUlee2puuH3wWme0QxbhnV9G-plOK9qOcwH8z5rf-paLP88/s1600/IMG_4954.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joskus on ihan kivaa pukeutua vasemmanpuoleisten kuvien tavalla. Rehellisyyden nimissä oikenpuolimmainen kuva vastaa paremmin mun todellisuutta. :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Vaikka koon 34 hame pyöri päällä, ostin sen silti. Pizzan syönnin jälkeen se oli jo paljon parempi. <br />
<br />
Pikkuisen houkuttaisi vetää aiheesta tyylikäs aasinsilta siihen, että elämässä ei aina muutenkaan sovi muiden ihmisten (ja itsensä) asettamaan muottiin. Aivan liikaa energiaa kuluu siihen, että yritetään täyttää tietyt normit ja kriteerit ja miellyttää muita. Mitä muut ajattelee ja toiminko niin kuin minun toivotaan toimivan? Aika harvojen elämä menee kuitenkaan ihan käsikirjoituksen mukaan. Tulee kriisejä, joiden tiimellyksessä joutuu toteamaan, ettei kaunista ulkokuorta pysty pitämään yllä. Kun ei vaan voi hallita toisten elämää eikä oikein edes omaansa, niin on parempi olla rehellisesti sitä, mitä on. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihen pyritään. Kovaan rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs7STpQ7mSODBJK8Ja5D1lt_Y9lEzC4cp12nf03sI-YIdhKafxLMMupcoqunuHvs-ksq5raDSXaxYaWyNQQD-ZEW0M2IsCv3xcRt25NXP8EdQ3GMprkLv-CzXDGiNsR_E0sg21nRDG-4w/s1600/80352cff4768413ae5646d2d57ba5f2c.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgs7STpQ7mSODBJK8Ja5D1lt_Y9lEzC4cp12nf03sI-YIdhKafxLMMupcoqunuHvs-ksq5raDSXaxYaWyNQQD-ZEW0M2IsCv3xcRt25NXP8EdQ3GMprkLv-CzXDGiNsR_E0sg21nRDG-4w/s1600/80352cff4768413ae5646d2d57ba5f2c.jpg" height="400" width="266" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
<br />
</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-12642129691756091052014-11-23T12:11:00.001+02:002014-11-23T12:11:14.183+02:00Huomion hakemista ja heruttamista<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En tiedä, miten muissa kulttuureissa on asian laita, mutta meillä täällä Suomessa itsensä esille tuominen on äärimmäisen paheksuttavaa. Jos joku käyttäytyy tietyllä tavalla, sanotaan, että "se hakee vain huomiota." Miksi ihmiset hakee huomiota? Siksi, että jokainen tarvitsee sitä ja jos sitä ei ympäristöstä muuten saa, niin sitä pitää jollain tavalla hakea! En tunne yhtäkään ihmistä, joka ei kaipaisi huomioimista, kehuja ja hyväksyntää. Huomion osoittaminen toiselle ei ole itseltä pois, mutta silti se tuntuisi olevan meille suomalaisille huomattavan hankalaa.<br />
<br />
Aloin kirjoittaa tätä blogia osittain ihan itsekkäästä syystä. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään tunteita ja asioiden julki tuominen helpottaa omaa oloa valtavasti. Kun on toisten edessä avoin ja rehellisesti sellainen kuin on, ei jää mitään peiteltävää, salattavaa tai hävettävää. Enkä kiellä, etteikö positiivinen palaute ja blogin kautta saatu huomio olisi hivellyt jätetyksi tulemisen myötä kolauksen saanutta itsetuntoa. Päätarkoitus blogin kirjoittamisella kuitenkin on ollut ja on edelleen rohkaista muita elämäänsä tyytymättömiä muuttamaan sitä. Jokaisella on siihen mahdollisuus.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGVlSJBtrxG3qDsCPRdZ8jbJs8YMCwoV0eF_dZPQqlMU1_b3BbHTc5ZSmY4C1ejwFYWRL3xJqdO2aXKaZyGG_1SoX_GySt-l5K-NGOObm8nvnidMNfGlxkZ81iHoNiYyu1jt-kcGYRDVw/s1600/IMG_4910.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGVlSJBtrxG3qDsCPRdZ8jbJs8YMCwoV0eF_dZPQqlMU1_b3BbHTc5ZSmY4C1ejwFYWRL3xJqdO2aXKaZyGG_1SoX_GySt-l5K-NGOObm8nvnidMNfGlxkZ81iHoNiYyu1jt-kcGYRDVw/s1600/IMG_4910.JPG" height="400" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siinä teille parit herutuskuvat ja vielä (olemattomien) lihasten pullistelua kaupan päälle. :)</td></tr>
</tbody></table>
Jos on vähäänkään seikkaillut sosiaalisessa mediassa, tietää, mitä tarkoitetaan herutuskuvilla. No sitä, että otetaan itsestä kuvia, ladataan ne nettiin ja kalastellaan hastagien avulla kuvalle tykkäyksiä. Eli yksinkertaisesti ilmaistuna haetaan huomiota. Miten ennen on selvitty ilman selfieitä, seuraajia ja tykkääjiä? Vai ovatko ihmiset tulleet riippuvaisemmaksi huomiosta? Sosiaalinen media on luultavasti tehnyt meistä kaikista sitä käyttävistä ihmisriippuvaisempia. Haetaan hyväksyntää omille mielipiteille ja halutaan näyttää itsestämme ne parhaimmat puolet. Kunhan nyt edes joku tykkää mun kuvasta, tunnen oloni hyväksi ja jos siitä tykkää 20, niin minähän olen suorastaan rakastettu!<br />
<br />
Virtuaalisessa maailmassa on helppoa "tykätä" ja antaa kehuja. Voitaisiinko ottaa tavoitteeksi, että annetaan huomiota ystäville, läheisille tai vaikka vähän vieraammillekin ihan pyytämättä? Jokainen ihminen on huomion arvoinen ja jokainen sitä tarvitsee. En usko, että kukaan pahastuu kehuista tai menee niistä piloille. <br />
<br />
Ja loppuun vielä erityismuistutus tyttöjen isille. Muistakaa kehua tyttäriänne ja antaa ihailua heille joka päivä! Jos ihailua ei omalta isältä saa, niin teini-iässä sitä haetaan kipeästi muualta. Tutkittu juttu.</div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-17666991812255767152014-11-21T10:18:00.000+02:002014-11-21T10:23:39.799+02:00Musiikin vaikutus treeniin (ja elämään)<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tiedättekö tunteen, kun juoksulenkillä korvanapeista alkaa soimaan jokin tuskaisen ärsyttävä biisi eikä millään viitsisi kesken lenkin kaivaa kännykkää esiin, jotta saisi vaihdettua sen? Joka askeleella odottaa, että biisi loppuisi. Menee ihan fiilis. Itse juoksusoittolistani yleensä teen, mutta välillä mukaan saattaa eksyä sellainen "no kokeillaan nyt tota"-kappale. Kerran kävi niin, että se kappale oli peräti 10 minuutin mittainen. Puolessa välissä oli pakko vaihtaa. Olen myös testannut Spotifyssa muiden tekemiä "juoksumusaa"-soittolistoja ja todennut, että jatkossakin teen listani ihan itse. Taidan olla hiukan kranttu, mutta mikä tahansa menevä biisi ei minun mielestäni sovi juoksumusiikiksi.<br />
<br />
Juoksumusiikin pitää olla sellaista, että siitä tulee vahva olo. Ei mitään hempeilymusiikkia. Siinä saa olla myös ripaus kiukkua mukana. Hyvät sanat pitää tietenkin olla. Jos sanoitus alkaa ärsyttää, hyvä melodia ei pelasta biisiä. Keväällä ja kesällä ei voi kuunnella samaa musiikkia (edes juostessa) kuin syksyllä ja talvella. Myös oma tunnetila tai elämäntilanne ohjaavat musiikkivalintojani. Juoksusoittolistallani on usein musiikkia, jota en muuten välttämättä kuuntele. Harvoin kuuntelen lenkkeillessä lempiartistejani. Hyvä treenimusiikki antaa lisävoimia silloin, kun tekisi mieli jo luovuttaa. <br />
<br />
By the way, juostessa on kuunneltava musiikkia ihan jo sen vuoksi, että silloin ei kuule omaa puuskuttamistaan. Sitä meinaan ei ole kiva kuunnella! <br />
<br />
Itse harvemmin ajattelen jonkin biisin olevan hyvä ja toisen huono. Mieluummin luokittelen kappaleet sen mukaan, mitä tunteita ne herättävät vai herättävätkö mitään. Tietty musiikkityyli saattaa myös nostaa pintaan epämiellyttävän tunteen tai muiston.<br />
<br />
Sanoitukset ovat minulle todella tärkeitä ja kuuntelen ne aina tarkkaan. Aika usein myös etsin kappaleen sanat netistä ja vasta luettuani ne pystyn päättämään, pidänkö sittenkään biisistä. Viime viikolla kuuntelin paljon kotimaista musiikkia ja monen kappaleen kohdalla pysähdyin miettimään, että "miten tää voi olla just kuin mun elämästä". On se vaan ihmeellistä, miten lauluntekijät osaakin tehdä juuri MINUN elämästäni niin paljon biisejä! Vasta hetken ihmettelyn jälkeen tajusin kääntää asian toisin päin. Se, mitä minun elämässäni tapahtuu ja mitä tunteita olen lähiaikoina läpikäynyt, ei olekaan kauhean ainutlaatuista. Aika moni muukin on kokenut elämässään ihan samoja juttuja ja tietyt elämäntilanteet tai tapahtumat ovat herättäneet samoja tunteita kuin minulla. Moni ihminen painii samojen ongelmien kanssa. Oikeastaan aika helpottava ajatus. <br />
<br />
Joku voi pitää ärsyttävänä, kun linkitän blogiteksteihin usein jonkin biisin. Linkitän silti. Ei ole pakko lukea tai ainakaan kuunnella, jos ärsyttää. Tämän biisin sanoitus on kuitenkin niin osuva, monellakin tapaa. ;) Laulussa kerrotaan siitä, miten ihminen on luonut itselleen suojamuurin eikä pysty antamaan itsestään kuin puolikkaan. Suojaa itseään juuri siltä, mitä eniten kaipaa: rakkaudelta. PMMP - Kiitos.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/V23CmWy-V7E?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />
Niin, että kiitos vaan! </div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-503756850888786556.post-16809082126293637492014-11-15T19:39:00.000+02:002014-11-15T19:39:05.666+02:00Talvijuoksun haasteet<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En tiedä, voiko vielä edes puhua talvijuoksusta, kun lämpötila on nollassa eikä luntakaan ole. Minulle olosuhteet ovat silti jo aika extremeä! Toisaalta uudet haasteet innostavat jatkamaan. Huomasin tänään, että kylmässä juostessa tai oikeastaan juoksun jälkeen, on aivan erilainen fiilis kuin normilämpötilassa tehdyn lenkin jälkeen. Juoksu kulki oikein mukavasti. Mutta sitten ne haasteet.<br />
<br />
Nenä vuotaa. Eikä ihan vaan pikkuisen, vaan siinä määrin, että muutaman kilsan lenkillä pari nenäliinaa eivät riittäneet alkuunkaan. Kun nenästä vuotaa vettä koko ajan, on vaikea hengittää muuta kuin suun kautta. Ja kun ilma on kylmä, pitäisi hengittää nenän kautta, että ilma ehtisi lämmetä matkalla keuhkoihin. Onkos teillä muilla samanlaista nenänvuoto-ongelmaa kylmällä kelillä?<br />
<br />
Ostin Lidlistä juoksutakin talveksi. En kyllä tiedä, kuinka kylmällä kelillä sitä voi käyttää, kun nytkin tuntui alkumatkasta aika jäätävältä. Jostain olen kuullut, että talvella pitääkin lenkin alussa vähän paleltaa. Silloin on kuulemma sopivasti päällä. En ole ihan varma, onko tuosta neuvosta minulle hirveästi hyötyä, kun palelen talvella vaikka pilkkihaalareissa. <br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM9Xf4c4UW-NUThBipCbgXPPsXWqB2STZntTGY97g8zdahtobyre9adfdfN1PGVSVSvdKNeTqWgCl-qHq8FcELdHByO02Gmd1I0JC6hpI0EbpQGIIIfycQ9KQTAwFeHf63YNM1zVRwys0/s1600/IMG_4864.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiM9Xf4c4UW-NUThBipCbgXPPsXWqB2STZntTGY97g8zdahtobyre9adfdfN1PGVSVSvdKNeTqWgCl-qHq8FcELdHByO02Gmd1I0JC6hpI0EbpQGIIIfycQ9KQTAwFeHf63YNM1zVRwys0/s1600/IMG_4864.jpg" height="400" width="251" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Talvijuoksuasu. Juoksutoppahousut ja juoksutoppatakki. Ja aina mun peiliselfieihin tunkee joku kissa taustalle. :)</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
En tiedä, kuinka pitkään aion ulkona jatkaa juoksuja. Niin kovan luokan harrastaja en ole, että hankkisin nastalenkkarit. Eli jos/kun lunta ja jäätä tulee, niin ulkojuoksu jää tauolle. Ulkona on kuitenkin niin paljon kivempaa juosta kuin juoksumatolla, että mahdollisimman pitkään teen ulkolenkkejä.<br />
<br />
Juoksulenkit ovat pitkään tuntuneet hiukan pakkopullalta. Tänään pitkästä aikaa tunsin suurta innostusta ja sitä itsensä voittamisen fiilistä, mikä keväällä oli ekoilla lenkeillä. On vaan aika huippua, että jaksaa juosta enemmän kuin 100 metriä. :)<br />
<br />
Lenkin jälkeen tehtiin lasten kanssa hedelmäsalaattia. Harmaan talvisään keskellä pitää tehdä iloisen värisiä ruokia!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhArgWiYAUE9RiPghpnWRfO9cVLtayUQEPnP_JmrkawhXTNValm4QjsS6Uz5tvIm3HKi59mejrrrY2xJPDJmQiMcsHuAKHOo1TYGYaKmUzI16039lB5nR2bghw-eWnKyFhoyNgOje4AGYU/s1600/IMG_4866.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhArgWiYAUE9RiPghpnWRfO9cVLtayUQEPnP_JmrkawhXTNValm4QjsS6Uz5tvIm3HKi59mejrrrY2xJPDJmQiMcsHuAKHOo1TYGYaKmUzI16039lB5nR2bghw-eWnKyFhoyNgOje4AGYU/s1600/IMG_4866.JPG" height="400" width="306" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Poikani mielestä nämä ovat "pommiomenoita". Myös granaattiomenana tunnetaan. </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
Sanja Fälthttp://www.blogger.com/profile/06967168197975645380noreply@blogger.com0